lauantai 7. tammikuuta 2017

Vuosi 2016

Vuosi 2016 oli itselleni kaikkea koulustressiä ja muuta lukuunottamatta aika tasainen. Isoin asia koko vuonna on varmaan itselle ollut Pokemon GO, jonka johdosta Jyväskylä on tullut tutuksi laajemmassakin mittapuusa ja on tullut löydettyä esimerkiksi ihan mielettömän upeita graffiteja ympäri kaupunkia. 

Pokemon GO:n lisäksi vuosi sai mut haikeaksi toukokuussa, sillä muutin viimein pois ylioppilaskylästä ja täten ainakin hetkeksi hyvästelin Kortepohjan. Musta tuntuu, että mun suurin itsenäistyminen tapahtui niissä pienissä ghettokämpissä itäsaksalaisen syleilyn avittamana. Kortepohjassa sijaitsi mun oma yksiö ja sen jälkeen toinen aivan samanlainen. Toukokuussa muutinkin sitten Jyväskylän alakaupungille ja pakko sanoa, että on tänne sivistyksen pariinkin kotiutunut, vaikka Kortepohjan tornitalojen hyvästely olikin aika haikeaa. Onneksi Kortepohjasta ei ihan täysin eroon joutunut, sillä mun muutettua sieltä pois, Sergei muutti sinne. Toki hän ei muuttanut niihin autenttisiin yksiökoppeihin vaan modernimpaan taloon, mutta ainakin samoihin maisemiin on syytä palata myös vuonna 2017. 
Uuden kämpän myötä elämään tuli myös niinkin mystinen asia kuin huonekalujen osto, kun ei enää asunutkaan osittain sisustetussa asunnossa ja kriisi alkoi iskeä päälle, sillä uuteen asuntoon muuttaessa en omistanut kuin tv-tason, sängyn ja kirjahyllyn.
Asunto alkoikin muotoutua pikkuhiljaa omannäköisekseen pieneksi kodiksi ruokapöytineen ja harmaine nojatuoleineen ja tietenkin Hosteltauluineen.
Peleille ja kameroille hommattiin astetta jämptimpi kirjahylly, joka sai lempinimen sielunsyöjä ihan jättimäisen kokonsa ja tumman värinsä takia. Mua ensin pelotti, että syökö kirjahylly kaiken kämpän huomiosta, mutta aika äkkiä se kasvoi kiinno tv-tason kylkeen ja hankinta osottautui aivan nerokkaaksi.
Vuoteen kuului myös iso kasa pelejä, lisää pelejä ja muutama uusi konsoli. Meidän pelivarannot on kasvanut niin valtavaksi, että yksiö alkaa ahistamaan ja tarvisi tehdä jossakin välissä jonkinlaista exceltaulukkoa kaikesta omistamastaan, jotta pysyisi enää edes kärryillä. Myös lautapelien kasa on kohonnut taivaisiin vuoden aikana.
Snapchat kasvoi myös osaksi mun jokapäiväistä arkea. Alun kankeuden jälkeen sovellus on tullut hyväksi esimerkiksi viihtyisästä nopeasta somesta, jossa ei itseään tarvitse turhemmin sensuroida, sillä kaikki katoaa aikanaan eikä vuosienkin jälkeen tarvitse muistella somesekoilumuistoja (kiitos facebook niistä jokapäiväisistä muistotuksista)
Vuoteen on myös mahtunut todella paljon olutta, mikä nyt ei yllätä varmaan ketään, vaikka humalakerrat onkin vähäisiä. Sain maistaa vuonna 2016 todella montaa uutta oluttuttavuutta ja monet niistä olivat mitä ihastuttavimpia, vaikka huonojakin mahtui joukkoon. Hullaannuin vehnäoluiden maailmaan aivan täysin ja muutamia kauppasuosikkeja siltäkin osalta osui omaan kauppakassiin vuonna 2016.
Hyvästelin myös vaaleat hiukset pysyvästi. Kyllästyin ainaiseen taittotappeluun ja repäisinkin vähän kovemmin sitten.
Päädyin nimittäin takaisin tuttuun ja turvalliseen oranssiin päähän ja päätös on varmaan koko vuoden parhaimpia. Haalistuessaan väri muuttuu nätiksi kylmänkupariseksi ja ei haittaa, vaikkei jaksaisi koko ajan olla sävyttelemässä. Elämä helpottunut kovasti.
Vuonna 2016 näin myös prototyypin muumipapan muumitaloviritelmästä ja monta muuta hienoa asiaa reissatessani hieman Suomen sisällä.
Kävin nimittäin Turussa moikkaamassa Mammia ja Bobia. Ari oli toki matkassa mukana ja viihdyin Turussa. Oli mukava käydä siellä niin monen vuoden pohtimisen jälkeen. Pääsin näkemään myös Myniksen ja Naantalin. Reissu oli loistokas.
Perustin myös uuden instagram tilin kaikelle pehmolelu- jne häröilylle ja se löytyy nimellä Rouvaperuna. Siellä ei selfiet loista vaan enempikin kaikki muut elämäni höpönassuotukset.
Vuosi 2016 nosti tubettamisintoni kattoon, vaikka blogipuoli onkin videoiden teosta kärsinyt kovasti. Jos jotain voisin luvata niin panostaa näihin kahteen asiaan vuonna 2017. Valokuvaus nimittäin palasi myös harrastuksena elämääni isossa määrin ja mikäs sen parempi tekosyy postata blogiin hömppää.

Jeesus, kossu, lammas ja minä Mari toivotamme kaikille blogiani edelleen seuraaville kärsivällisille ihmisille valoisaa ja siunattua vuotta 2017.

tiistai 23. elokuuta 2016

Sä et voi vaan sanoa, mitä mieleen tulee

Tein videon liittyen ihmisten internetkäyttytymiseen ja kommentointiin. Tää asia on herättänyt itsessä ajatuksia aika paljon viimeaikoina ja jotenkin tuntuu, että Tuben puolella tää asia ja kommentointi on vielä pahempaa, kun ikinä blogivuosina. Mitä mieltä te olette? Onko tullut vastaan ilkeitä kommentteja ja miten te itse suhtaudutte niihin?

maanantai 4. heinäkuuta 2016

Aulanko

Ja ankkalampi. Oon alkanut hahmottaa uuden kameran käyttöä ja ajattelin jakaa joitakin otoksia siitä, kun kävästiin aulangolla heitteleen sorsille pullaa.








''Eiköhän tää jo riitä? Häh?''

-Mari

tiistai 28. kesäkuuta 2016

Anteeksi, mutta olisiko teillä hetki aikaa kuulla Essencestä?

Essence on hiipinyt mun meikkipakkiin vähän salakavalasti. Kaikki tapahtui, kun annoin pikkusormeni Essencen geelilakoille ja siitä se ajatus sitten lähtikin. Tuotemerkki tuotiin tämän vuoden puolella (vai viimevuoden lopussa?) Minimani nimiseen markettiin myyntiin Jyväskylässä. Minimanin hyllyt on kuitenkin ollut tyhjillään siitä päivästä lähtien, kun ihmiset ovat tajunneet aivan törkeän halvan kosmetiikan olevan myös laadukasta, joten turvauduin jälleen pretty.fi nettikauppaan. 
Kynsilakat taitaa tosiaan olla eka kosketukseni merkin tuotteisiin ja eipä niistä ole valittamista. Geelilakat kestää itsellä paaaaaaaaaljon paremmin, kuin normaalit kynsilakat ja siksi olenkin näihin tykästynyt. Ei tätä tuotetta ole myöskään hinnalla pilattu. Tarkkaa hintaa en minimanissa tälle tuotteelle muista, mutta jossakin 3euron pintaan taidetaan liikkua. Värivalikoima on myös laaja, joten varmasti jokainen voi löytää jotakin itselleen tuotevalikoimasta. 
Tää Essencen ripsiväri on muistaakseni aikaisemminkin ollut blogissa esillä ja sen takia ei aikomukseni olekaan höpötellä siitä enempiä. Harja on ripsivärissä aika iso, mutta täältä postauksesta voitte lukaista lisää, jos kiinnostaa: Testissä: Halvat ripsivärit.
Mulla on jostakin syystä vain kaksi näitä kyniä. Miksi? Aloin siis vaan itekseni nyt miettimään, että miksen ole ostanut enempää. Tää taitaa olla aina se tuote, joka on Minimanista loppu tai ainakin ne värit, joita ite haluisin pakkiini. Noh, mitäpä näistä sanois. Pigmenttiä irtoo enempi, kuin monista kalliimmista meikkikynistä. Näissä on sopivan pehmeä terä, muttei sellanen muhjunen anytime koostumus (if you know...). Värit on just sitä, mitä paketissa luvataan. Nää on muodostunut mustan eyelinerin korvaajaksi mun arkimeikissä aika usein, kun oon halunnut jotain vaaleampaa ja ns. neutraalimpaa kuin ikuisesti intensiivinen kissarajaus.
En ole suuri liquid inkin ystävä. Se tuli todettua tämän Essencen tuotteen myötä. Tuotteessa ei ole itsessään vikaa, tää ei vaan ole mun juttu. Käytän tän kanssa erillistä sivellintä, koska purkissa oleva ei vaan iske itteeni, en saa sillä siistiä jälkeä aikaan. Veden pitävä tää tosiaan on. Erittäin vedenpitävä. Ite sain tän irti naamasta vaan öljyllä. Tää on siis erinomainen suomen vähäsateiseen kesään.
Dipliner on korvannut mulla Rimmelin miljoonakertaa kalliimman eyelinerin. Vedenkesävyydestä tässäkin plussaa, tää tosin lähtee lämpimällä vedellä ihan ookoosti pois.

Käytin ennen aina Elfin kulmakarvageeliä, mutta aloin kyllästymään siihen, että se kuivahti aina itestään purkkiin tai sitten sitä ainetta oli vaan tosi vähän, koska se oli AINA loppu. Nyt päädyin ostamaan Essencen vastaavan ja en huomaa valittamista, tuotetta tulee purkista paremmin ulos ja itsestäänkatoavaisuutta en ole havainnut ainakaan vielä. Tuote tekee, minkä lupaa.
Make me brow (Make minä kulmakarva) on erittäin hyvä värillinen kulmakarvamaskara. Just sopivan vaaleenruskee omille hahtuville nyt, kun en ole saanut aikaiseksi värjätä niitä kestovärillä. Kesän perusmeikki onkin aikalailla tämä ja ripsiväri ja oon valmis mihin vaan. Sävy on myös mukavan kylmä eikä punertava, kuten monilla muilla merkeillä keski- ja vaaleanruskeat tuppaa olemaan.

Tämä. En osaa edes sanoiksi pukea tämän puuterituotteen täydellisyyttä. En oo kertaakaan tämän ostamisen jälkeen kiukunnut kulmakarvoja tehdessä. Oon kulmakarvanatsi, jos ne ei onnistu, tulee itkukiukkupotku ja päivä pilalla. Koko naama tuntuu lässähtäneeltä, jos koen kulmakarvani huonoksi. Tän paketin mukana tulee pinsetit ja sellanen surkee sivellin, jolla heitin vesilintua. Ohessa myös ohjeet täydellisten kulmakarvojen tekoon.
Nää sävyt sopii itselleni just eikä melkein. Käytän aina kulmakarvan alkuosaan tota vaaleampaa sävyä ja häntäosaan tumminta, toi keskiruskea on itellä blendausväri, jolla yhdistän kulmakarvan alun ja lopun ja siistin lopulta tolla vaalealla. Toi vaalea väri on niin nätti kulmaluulla. Korostaa sopivasti, ei liikaa, mutta erittäin merkittävästi.
Meikkivoiteiden koostumuksessa, peittävyydessä ja mattaisuudessa ei ole moitittavaa, mutta sävyvalikoimassa on. Jouduin työstään näitä aivan sikana, jotta ne häipyy mun kalman kalpeaan ihoon just eikä melkein. Oonhan mä kesäväriä saanut naamalleni toki, joten työstö on helpompaa. Talvella nää molemmat sävyt ois mulle iso nou nou, koska oon kalkkilaivan kapteeni. Jos kuitenkin omaa hieman suomalaista albiinohipiää tummemman ihon tai käyttää itseruskettavaa ja ottaa brunaa aina niin suosittelen. Nää kestää iholla hyvin eikä edes mun rasvaiholla (tiedä kuinka paljon pohjustusaineeni pelastaa) liiku läheskään niin paljoa kun Lumenen natural code. Ainakin kesän näillä huitelen, sävyvalikoimaan toivon jotain supervaaleeta, kiitos.


Tämä nyt ei kummosen kattava kooste ole, mutta toivottavasti edes joku hyötyy tästä jotakin. Parasta näissä tuotteissa on ehdottomasti hinta (ja on se laatukin), jos pettyy tuotteeseen ei hävinnyt suuria omaisuuksia. Suosittelen jokaista alottelevaa kulmakarvailijaa ainakin kokeilemaan tota palettia. Se on oikeasti taivaan (aka kosmetiikkatehtaan) lahja ihmisille.

-Mari

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Pitkä vai Paksu?

Sitähän meistä jokainen joskus miettii, että kumpi on se oma juttu tai kumpi on himottavampi itselle. Hiuksien suhteen nimittäin. Keskustelen varmaan useemman kerran viikossa erään ystäväni kanssa hiuksista ja niiden kunnosta sekä kurittomuudesta. Ajattelinkin tarttua härkää sarvista, tai ihmistä karvapehkosta, täällä blogini puolella viimein. Hiustenkasvatus on ollut pidempään projektina itsellä, kuten tiedätte. En vain ehkä kutsuisi sitä projektiksi antaa asian tunkeutua ulos hiuspohjastani ja löllötä pitkin selkää ja olkapäitä. Monet arvostavat superpitkiä hiuksia, vaikka ne on vain kuollutta ainesta kiinni ihmisessä, kuivan ihon ja muun joukossa. Mutta onhan pitkissä hiuksissa jotakin hypnoottisen kaunista sekä maltillisen kadehdittavaa.

Hiusten pituus ei kuitenkaan ole itselle se number one prioriteetti. En tiedä mitään vastenmielisempää kuin super pitkät hiukset, joissa hiusten latva koostuu noin kolmesta hiuskarvasta, koska kaikki muut ovat kärsineet ajansaatossa värjäyksistä tai lämpökäsittelyistä, auringosta tai mekaanisesta rasituksesta. Kaikilla on mielipiteensä, mutta oma mielipiteeni on, että saksiin kannattaa tarttua, mikäli pitkät hiukset ovat enempikin muisto ajalta ennen värjäystä eli nykyisin tuppo hiuksia lattiakaivossa. 

Tasoitin hiuksiani tässä eräspäivä ja tajusin vasta kuinka paljon hiukseni olivat venähtäneet. Eihän ne kummoisen pitkät tai ihailtavassa mitassa ole, mutta se kuinka paljon olen päässyt kerrostuksista eroon ja saanut osan hiuksista tasapitkiksi ja kuinka hyvässä kunnossa kuontaloni on, yllättää itseni. Olin ennen superisti hiustenvärjäyskoukussa, etten voinut edes kuvitella hiustenpesua ilman litraa hoitoainetta ja öljyä ja silkkitippoja saati muotoilua hiuksien kuivuuden ja rakennevaurioiden takia. Nykyisin harkitsen ennen kuin toimin. Mietin sävyjä ja värejä ja sitä tahdonko tätä tai tätä ihan aikuisten oikeasti hiuksiini. Pohdin myös ennen väriä, että kadunko sitä hetken päästä vai pystynkö kuukausienkin jälkeen kuvittelemaan saman värin itselläni. En tee enää hätiköityjä päätöksiä, jotka voivat johtaa puhtaaseen katastrofiin ja pahimmillaan pakottaa värinpoiston ostamiseen. 

Pointtini tällä tekstillä on herätellä ehkä kaikkia pitkätukkia ja antaa lyhythiuksisille kasvatusfanaatikoille toivoa paremmasta. Hiukset kasvaa kuin itsestään, mutta niiden kunto on helppo pilata haihattelemalla itselleen sitä, kuinka paljon hiukset kestää ja ei ne ennenkään ole kärähtäneet. Omasta mielestäni kauniiden hiusten salaisuus on terveet hiukset, ei niinkään se pituus. 

-Mari

maanantai 25. huhtikuuta 2016

Vihreämusta silmämeikki

Musta luomiväri, tuo hirvityksen kauhistus ainakin omissa kirjoissani. Sitä tulee käytettyä harvoin. Sen häivyttämistä kiroaa joka kerta ja sen varina silmän alle saa aikaan pandalookin, josta tietysti jokainen itseään kunnioittava nais tai mieshenkilö haaveilee. 
Mustassa luomivärissä on kuitenkin oma viehätyksensä. Siinä on jotain, mikä houkuttaa aina kokeilemaan sitä uudestaan vaan huomatakseen saman vittuperkeleen ilmestyvän vierelle meikkiä työstäessä. Mä uskon, että mun mustan luomivärin käyttötraumat johtuu huonoista luomiväreistä sekä teiniaikojen meikkikokeiluista.
Päästin kauhustani irti ja koitin jotakin tällästä. En vieläkään uskalla tehdä meikkiä kokonaan mustalla eli siis tätä legendaarista smokey eye sumusilmämeikkiä. Se näyttäisi varmasti oudolta ja sais mun silmät näyttämään pieniltä. Näin ainakin siis luulen. Pieni väripilkku luo katseeseen ehkä jotakin syvempää, kuin pelkkä yksivärinen mattamusta.
Tää Sleekin mattamusta luomiväri yllätti kyllä. Tää ei varise ihan mahdottomia määriä ja häivyttäessä se enempikin menee utuiseen savumaailmaan kun näkymättömiin, kuten yleensä mustat luomivärit. Mä voisin kokeilla tällä mustalla jotakin muutakin meikkiä vielä, koska yllätyin tän helppokäyttösyydestä näinkin tummassa meikissä.
Tää tumma meikki sopii varsinkin mun uusien hieman tummempien hiusten kanssa tosi hyvin yhteen. Saa kasvoihin aikaan sitä kontrastia vielä talven jälkeen niin vaaleeta ihoa vasten. Toi vihreä on mun mielestä myös just sellanen täydellinen vihree sävy.

-Mari

lauantai 23. huhtikuuta 2016

Youtube aktivoituminen

Mulla on viimeaikoina tuottanut hankaluuksia tää kirjottelu ja olen osittain siksi siirtynyt youtuben ihmeelliseen maailmaan. Mua voi tosiaan seurata siellä nimellä Sorsotin tätä nykyä. Palaan blogin pariin varmastikin muuttorumban ja koulustressin hälvettyä. Ohessa uusin videopätkäni. Eipä nuo kummosia vielä ole, mutta harjottelulla videoiden laatu tulee varmasti paranemaan.


-Mari