lauantai 1. joulukuuta 2012

Prinsessa ja sammakko

Disneystä en pidä. Vanhemmista elokuvista kyllä, mutta nykyään elokuvat muistuttavat lähinnä korvavaikkua tai silmätulehdusta. Kyseisestä elokuvasta en keksi mitään positiivista sanottavaa. Laulua, musiikkia, tanssia, voodoota ja teennäisen iloista tunnelmaa. Hienoa, että Disney teki kerrankin elokuvan, jossa on ''musta prinsessa'', kuten aikanaan mainostettiin. Noh mitäpä siihen sanomaan enää muuta kuin, että muistaako kukaan elokuvaa Mulan tai Pocahontas, sillä mielestäni kyseiset elokuvat kertovat siitä, ettei ole yllättävää käyttää afroamerikkalaistaustaista prinsessaa, kun kaikkea muuta on jo kokeiltu.

Elokuva oli kaikelta tavoiltaan sitä suurinta siirappia, jonka jälkeen tekisi mieli tunkea sormet kurkkuun ja kumartaa pyhälle arabialle. Toki kyseessä on lasten elokuva, mutta olenkin jo pitkään pohtinut kysymystä siitä minne helvettiin nämä nykylastenpiirrettyhärpäkkeet ovat menossa. Jos ei ole kolmedeetä niin ainakin sitten taikavoimia, mustaa magiaa ja kauhua. Eikö lapsia kiinnosta enää samanlaiset piirretyt kuin aikanaan. Itse pidin Leijonakuninkaasta ja pidän edelleen, sillä elokuva ainakin opettaa jotakin. Nykyään opetetaan lähinnä ''rakkaus on hienoa ja koskaan ei tapahdu mitään kamalaa''. Leijonakuninkaassa sentään Mufasa kuoli, mikä loi todellisuutta piirretyn iloiseen maailmaan. Tuntuu, että lapset aliarvioidaan nykyään: Elokuvissa oikeesti juostaan yli puolet ajasta ja ihan juoneen liittymättömistä syistä.

Prinsessa ja sammakko oli kuitenkin sen verta viihdyttävää tuijottamista, että katsoin alusta loppuun mainoskatkoineen päivineen. Harvoin enää jaksan keskittyä elokuviin samalla tavalla. Tuntuu, että on ihme, etten nostanut persettäni kertaakaan sängystä vain vaihtaakseni kanavan takaisin ja jatkanut Nintendo 85 mätkimistä.

Kaikki varmaan arvaavat elokuvan idean. Prinssi muutetaan sammakoksi, sammakko törmää ''prinsessaan'', pusutellaan ja kaskummaa miksei taika purkaudukaan vaan ''prinsessa'' muuttuu sammakoksi ja sitten aletaan selvittelemään, että mitenkäs me muuten päästään takaisin ihmisiksi. On laulavaa alligaattoria (muistutti minua charlie elokuvista), musiikkia, laulua, kuolemaa, äksöniä, valoja, ötököitä, noitia, velhoja jne. Paha saa lopulta palkkansa ja rakkaus voittaa. Tuntuu, ettei lapsille osata opettaa enää muuta. Mitäpä jos rakkaus voittaisi kerrankin niinkin ylipaljon, että pahoista tulisi hyviä tai vastaavaa, mutta ei. Disneyn elokuvissa paha tuhoutuu aina tai ainakin näin annetaan ymmärtää ja jätetään hieman avoin loppu jatko-osalle.
Eikä pidä ymmärtää väärin, rakastan prinsessasatuja. Tuhkimot, Lumikit, Ruususet ja Tähkäpäät tänne vaan minun suureen sydämeeni asumaan, mutta satuja tuntuu olevan jo liikaa. Toivon seuraavan Disney elokuvan olevan enemmän tyyliä Oliver kuin prinsessahömppäävol69. Kuitenkin, elokuva uppoaa lapsiin ja kummipoikani kuulemma mm. tästä pätkästä pitää, joten kai on pakko jotakin hyvää mainita:
Perkuleen kivaa Jazzia!

-Mari

Winter came so soon and you left like there were no summer at all

TALVITALVITALVI! Hypetän niin että äitin tärykalvot raikaa! Lunta ah ihanaa, hankia höttöä, villasukat ja talvi! Ei läheskään niin pimeetä kuin tähän asti on ollut. Toki on toinenkin syy olla iloinen, sillä ostin kirppikseltä pari CD:tä, leviksen farkuista tehdyn hameen sekä mustat pillifarkut. Voi tätä riemun määrää. Joudutte tosin pettymään ja ihastelemaan minnuu vielä punatukkaisena hetken, sillä sopivat sävyistä hiusväriä ei ole kävellyt vastaan. Arvatkaapa mitä muuta löysin!
Kirpputorilla kävellessäni tuijottelin lähinnä kenkiäni, joista oli tullut vesi sisään, kunnes katseeni kohtasi irtopään katse. Eikä minkä tahansa irtonaisen pään katse vaan juurikin Hostel -julisteessa olevan irtopään katse. Meinasin kiljahtaa riemusta, kun tämä ihanuus siinä minua tuijotteli ja flirttaili hieman noh... elämää ja sitä toistakin puolta nähneillä silmillään. Kaappasin julisteen kehyksineen päivineen syleilyyni ja riensin kassalle. Kassalle päästyäni käänsin päätäni oikealle ja suuni loksahti niin pahasti auki, etten varmaan koskaan saa sitä kiinni, sillä nyt hipelöin tatti huurussa toista mahtavaa ostosta nimittäin Lynyrd Skynyrdin LP:tä.

Tuli myös eilen päivemmällä katseltua elokuva PS. I Love You ja itkuhan siinä taas tuli. Eräs suosikki kuviani, mutta joka helvetin kerta tulee sellanen itku ja poru että sillä pelastais Saimaan norpatkin. Tällä hetkellä elokuva itkettää vielä potenssiin tuhat, sillä siinä on eräs kappale, joka muistuttaa kesästä. Niin paljon kuin talvesta pidänkin, tahtoisin palata kesään. Viime yö nimittäin muistutti talven ikävästä puolesta: kylmyydestä. Oltiin Nellyrällä yökyläilemässä Nulin kanssa ja koko yö meni lähinnä ähinään ja puhinaan sen suhteen, että paleltaa. Olen hirmuinen vilukissa ja kesälläkin saatan valittaa kylmää, vaikka toiset hikoilisi kuin pienet siat.

Talvesta tulikin mieleen myös se, että pitäisi hankkia uudet talvikengät ja se on aina yhtä makoisaa hommaa. Onhan meitsillä noi maiharit, pitkävartiset ja nauhojen solmimiseen menee puolikas vuosisataa, mutta kaipaisin myös toisia talvikenkiä. Joo, supparit meni koko talven viimeksikin, mutta mustelmia oli myös sen mukaisesti. Perkuleen liukkaathan nuo nimittäin ovat. Tuntuu, ettei kaupoissa ole muita kuin neitimäisiä popottimia tai korkokenkäkopottimia, kummatkaan eivät hivele mieltä eikä todellakaan koske lompakkoani. Tahtoisin jotkut maiharin tapaiset, mutta ehkä vetoketjulliset kengät tai sitten alistun kohtalooni ja kunnioitan Adidasta loppuun asti. Hautaankin menen varmaan supparit jalassa ja bileistä en poistu kuin ne edellä. Jos jollekin tulisi mieleen siis, että on äkännyt jossakin todellakin ''tossa marille koolit talvikengät'' ajatuksella jotkut jalkaan menevät esineet niin saa ilmoitella ja huudella. Kuomat vois olla jees...

mun tukalle tapahtu tänään tupeerauskampaa. Nyt näytän siltä, että oon herännyt sillan alta tai olen keijukainen (joka painaa muuten nykyään alle 70kiloo vuuuhuuu!) Enkä saa edes lisättyä kuvaa tähän perään, sillä blogger herjaa jälleen jotakin omaansa. Koitan hieman myöhemmin uudestaan, kun olen rukoillut bloggerjumalalta neuvoja, että miten saada asiat taas rullaamaan.



-Lumiukkomaisteri Mari

tiistai 20. marraskuuta 2012

Naked Truth

Selailin tuossa päivemmällä tätä bloggeria ja törmäsin blogissa nimeltä Nainen vailla historiaa tekstiin, jossa puhuttiin Tyyliä Metsästämässä blogissa kirjoitetusta tekstistä, joka käsittelee sitä, että miksi kuvia pitäisi muokata niin pirusti ja miksi oletusarvona pidetään sitä, ettei normaalit naiset saisi pukeutua kuten tahtovat ja tuntevat hyväksi. Aloin itse miettimään asioita ja sitä kuinka huono itsetunto minulla oikeasti on.

Mä oon lihonut lukion jälkeen ihan sikana. Oikeesti. On typerää sanoa tätä täällä ääneen, mutta meitsi on ylipainonen, jos te lukijat ette tienneet. Oon kuitenkin joinakin päivinä hyvin sinut oman kroppani kanssa ja jos joku tulis sanomaan mulle, etten voi käyttää sellasia vaatteita, joissa viihdyn, vaan koska oon läski niin vetäisin tätä ihmistä lättyyn. On typerää sanoa, että jokin asia on fakta, koska ''toi mekko vaan sopii paremmin hoikalle'' sama kun sanois hoikalle, että on fakta ''ettet sä vaan voi käyttää näitä farkkuja, kun sun kokoo ei tehä, koska oot liian laiha''

Olin aikanani ihan saatanan hoikka ja aina oli vaikee löytää vaatteita plus ihmiset kyseli enkö syö mitään, kommentoi koko ajan että ''OHHOH ONPAS MARI LAIHA!" ''IHAN HIRVEEN LAIHA OOT'' ''OOTPAS SÄ HOIKKA JA LAIHA JA SYÖTKÖ SÄ KOSKAAN'' NO VITTU SYÖN! Mä söin ja lihotin itteeni ja tässä tulos. Nyt kuuntelen kommentteja: ''OHHOH ONPAS MARI LIHONUT!" "EIKÖS SUN PITÄS LAIHDUTTAA!" "TEETKÖ SÄ MUUTA KUN SYÖT!" NO VITTU TEEN! Mä käyn lenkillä, pelaan pleikkaria, siivoon, käyn koulussa, shoppailen.. Teen aivan samoja asioita kun aikanaan mä vaan satuin lihomaan ja nyt siitä epäillään kilpirauhasen vajaatoimintaa. Näköjään sillä ei ole väliä onko läski vai laiha, kun aina joku on parempi ihminen arvostelemaan ja kertomaan mitä pitäs tehä. Mun itsetunto on paska, mä myönnän sen. Joinakin päivinä, kuten sanoin, tunnen itseni kauniiksi, mutta suurimmalta osin elämääni mä mietin koko ajan että oon läski ja ruma ja paska ihminen. Kun olin laiha mietin ihan samaa.
En usko, että itsetunto-ongelmat on yksin lihavien tai laihojen ihmisten ongelmia. Musta tuntuu, että ne on nykyään tosi monen naisen SEKÄ miehen ongelmia. Nykymaailmassa vaaditaan niiiiiiiiiiiin paljon ihmisiltä ulkosesti, että sisäisesti että en yhtään ihmettele että ahdistaa. Mutta se mua mietityttää, että millä oikeudella nää ihmiset tulee kritisoimaan toisia ihmisiä? Esim kertomaa juurikin ''toi mekko sopis paremmin treenatulle selälle''
Tiedätkö mihin sä sopisit? Sä sopisit mun nyrkin ja seinän väliin tosi nätisti. Katellaan sitten sitä treenattua selkää ja haukkaa, kun tulee rystystä nekkuun.

Kiitos ja anteeksi, katsokaa mun meikitöntä naamaa

En jaksanut ottaa uutta kuvaa, kun juuri eräs päivä tälläsen tosi ihanan realistisen kuvan postasin. Huomaan, että monet bloggaajat on silti nähny vaivaa poseerauksen, valon jne kanssa. Arvatkaa mitä? Se ei oo teijän luonnollinen meikitön naama. Eikä toikaan mun, koska se riippuu niin katsojan silmästä, että miltä toinen näyttää meikeillä tai ilman.

-Mari

maanantai 29. lokakuuta 2012

Life is an Idea, Death is part of Nature, Nature equals Life

Oon tässä jo muutaman päivän selaillut ihan mielettömän upeita kuvia ja ne on inspannut mua enemmän kuin mikään muu pitkään aikaan. Kokosin niistä puhelimeenikin taustakuvan (joka tosin on hieman pakanateemainen köhköh), koska ne on vaan niin saakelin siistin näkösiä ja ajatuksena täydellisiä. Oon muutenkin ehkä hurahtanut ja kajahtanut nyt vuoden sisällä tosi paljon. Oon rakastunut Suomen luontoon ja ootan jopa talvea innolla (MITÄ). Lumi ei ole haitannut ja oon ollut jotenkin oudon onnessani kaikesta. Ehkä mulla on alkanut iso ratas heittää ja se on aiheuttanut asioiden pohdiskelua. Oon vuoden sisään vaihtanut kaiken kosmetiikkani nyt viimein sellaisiin, joihin ei liity eläinkokeita ja oon alkanut kierrättään roskia. Ehkä hippikommuunissa muutaman kuukauden mittainen asumiseni muutti minussa jotakin. Lihaa tosin syön edelleen ja tulen varmaan aina syömäänkin. Pekoni on vaan liian hyvää ja pihvi parasta.
Asiaa hieman sivuuttaen. Testailin tuossa eilen kännykkäni kameraa ja että mihin siitä oikein lopulta on ja olen suhteellisen tyytyväinen ainakin yhteen otokseen. Eihän sillä saman laatuisia kuvia saa kuin kunnon kameralla, mutta näppärä taskunpohjallinen kuitenkin. Harvoin ulkoillessa tulee tuota mötikkää kannettua mukana niin kännykkä ajakoot sen asian sitten välillä.

Vasemmalla näkyvä kuva miellyttää silmääni muuten, mutta nyt suurempana tarkasteltuna, horisontti on hieman kenossa. Kuitenkin näköjään iPhonen kännykkä on kuitenkin suhteellisen kätevä tuon kameransa takia. Ei hirmuista valittamista ulkokuvista totta tosiaan.

Sisällytetäänpä tähän nyt vielä turha höpinä tulevista hiuksistani (ja se joka ajatukseni varastaa saa tunnin turpaan tauotta). Olen siis tilaamassa pidennykset, kun nyt viimein saan rahaa. Teippejä taas jälleen kerran, mutta tilaan kahta eri pituutta varmaankin. Mietin, että 30cm ja sitten 40cm. Tähän lyhyeen kuontaloon ei nyt paljon pidempää voi laittaa, jottei tule tuksutukkaa. Haluan siis luonnollisen kuontalon, mutta pitkän sellaisen. Tosin väri tulee oleen jotakin aivan muuta kuin luonnollinen. Ajattelin nimittäin upottaa pidennyksiin väriksi Directionsin Fireä sekoitettuna Poppy Rediin sekä latvoihin tehdä liukuvärjäystä SEKÄ raitoja. Osa latvoista tulee oranssilla,osa keltaisella ja osa punaisella. Jos nyt jaksan nähdä niin paljon vaivaa. Katsotaan sitten lopputulosta ja itketään yhdessä, jos näyttää kamalalta.

Nyt syöksyn pyykkituvan syövereihin pyykkäämään taloyhtiön koneella raivokkaasti ja niin vimmatusti, ettei  ole kuunaan nähty. Adios.

lauantai 20. lokakuuta 2012

The Unborn

Katsottiin Naskin kanssa tänään elokuva The Unborn, joka muuten tulee muistaakseni TV5 -kanavalta Halloweenina. Pakko sanoa alkuun, etten ylipäätään pidä elokuvista, joiden pelottavimmat kohtaukset ovat luokkaa:
- Mörkö juoksee kohti kameraa jahdaten päähenkilöä
- Pikkupoika kiljuu niin maan perkeleesti ja sen kasvot muuttuu haljenneeksi kaakeliksi ja suu aukeaa niin paljon, että sinne voisi peniksen lisäksi työntää mm. kolmetoista kappaletta espanjalaisia kurkkuja ja pari herkkumaan suolakurkkua kaupan päälle
- Päänäyttelijä huokaisee nopeasti syvään ja herää

Säikkäyttelykauhut ovat säälittävintä kauhuelokuvaporukkaa ikinä. En tajua mitä nautintoa käsikirjoittaja ja ohjaaja saavat siitä, että katsojan silmille viskotaan mörköjä ja taustalla soi niin maan perkeleen kovaa jokin epämääräinen torvipienolyömäsoitin -mekkala (äänenlaatu oli myös elokuvassa niin suurta kuraa, että volat joutui pitämään kaakossa, jotta sai juuri ja juuri arvailtua mitä henkilöt puhuivat toisilleen, seuraavalla sekunnillakorviaansai pidellä musiikin volumen takia). The Unbornin traileri vakuutteli minulle, että näkisin upeita erikoistehosteita ja pelottaviä öttömönkiäisiä, mutta näinkin vain säälittävän teinin pakenemassa henkensä edestä, kun tummaihoinen mies jahtaa häntä riivattuna sekä The Omen leffasta liiankin tutun näköinen poika on saatanallinen hahmo ja haluaa kaikki hengiltä nyt heti eikä viidestoista päivä.

Elokuvan loppu oli kaiken huippu. Katsoessa heräsi kysymys, että loppuiko tekijöiltä rahat kesken ja piti tehdä nopea lopetus. Tottakai tässä tapauksessa kuvaan astuu manaaminen ja päähenkilö kiinnitetään lepositeisiin pornopallo suussaan (siis pornopallo siksi, ettei Megan Foxia ulkonäöltään muistuttava neito vain puraise kieleensä). Sitten manataan juutalaisittain. Hieman huuhaata, pari sanaa rabbin lausumana ja tadaa loppuhuipennus on valmis alkamaan! Tottakai riivattu henkimörkösielu siirtyy päähenkilön poikaystävään ja poikaystävä paiskautuu manauksen aikana monen metrin korkeudesta kivilattiaan vain selvitäkseen pudotuksesta ja elokuvan saadakseen onnellisen lopun.

MUTTA ei siinä vielä kaikki! Sillä päähenkilön elämää näytetään tämän kaiken draaman jälkeen ja tadaa tottakai päähenkilö on raskaana, odottaa kaksosia ja pelkää että mörkö siirtyy täten hänen lapsiinsa, sillä riivaaja on erityisen kiinnostunut kaksosista. Ainiin mainitsinko jo, että elokuvaan saatiin ahdettua keskitysleiri ja natsejakin. Puuttui enää pääsiäispupu ja muumipappa niin olisi kaikki kuuluisuudet samassa elokuvassa.
Kamalaa katsottavaa kerrassaan. Jos kaipaat aivotonta tuijotettavaa, en suosittele. Jos tahdot vahvistaa itsemurhahimoasi, suosittelen täydellä sydämellä. Vedin taas vessanpöntöstä alas arvokkaita hetkiä elämästäni tuijottamalla kuvaruutua tämän elokuvan ajan. Jos elokuvalle pitäisi antaa numero asteikolla 1-5, olisi se selkeä 1. Oikeastaan koko elokuvaa ei pitäisi edes sijoittaa kyseiselle arvosteluasteikolle sillä oikea arvosana sille olisi miinus yhdeksäntuhatta. Elokuva ei kuitenkaan uppoa Hostel 3 elokuvan tasolle, sillä sen elokuvan aikana tahtoi kaivaa vain muovilusikalla silmät päästään.

-Mari

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

U.F.O. and other stuff

Käytiin siis kavereiden ja poikaystäväni kanssa tsekkailemassa, että mitä ihmettä ovat Kosmiset Parapäivät (skeptisesti: huuhaamessut). No mitäpä siellä. Aloitetaan ensimmäisestä päivästä eli lauantaista 6.10.2012

Tapahtuma järjestettiin Jyväskylän Aalto-Salissa ja oli siksi ehkä hieman pienikokoinen tapahtuma. Ihmisiä Aalto-Saliin mahtuu 540, mutta paikalle oli tuotu tuolit ja muuta, jolloinka väkeä ei kuitenkaan ollut ihan niin paljoa. Lauantai oli kuitenkin selkeästi suositumpi päivä kuin sunnuntai.

Kuvaa lauantailta (anteeksi ihmiset, kun kasvonne joutuivat kuvaani enkä kaikilta lupaa pyytävyt :( )
Kuitenkin mielestäni lauantain luennot olivat mielenkiintoisia. Pidin erityisesti Kalevi Riikosen luennosta, jossa käsiteltiin hieman ulkoavaruuden olentojen ulkoista olemusta sekä ihmisten sieluja. Itseasiassa Kalevi kutsui alieneita ja ihmisiä avaruusihmisiksi, sillä kaikki asumme planeetalla, joka sijaitsee avaruudessa. Yksinkertaista. Ennen Kalevia esiintyi hieman sekavassa järjestyksessä asioita höpisevä 88vuotias nainen nimeltä Alva Karppinen. Alvasta ei googlettamalla tietoa viimevuosilta löydy, sillä viimeinen juttu hänestä on vuodelta 2010. Rauni-LEena Luukaisen esitelmä oli sitä itseään mitä odottaa saattoi. Puhuttiin ihmisten mielten hallinnasta mikrosiruilla sekä siitä miten valtio tappaa ihmisiä järjestelmällisesti.
Lauantaina en valitettavasti ehtinyt jäämään isoherra Juhanin puhetta kuuntelemaan, mutta sunnuntaina sain kuunnella hienon luennon kyseiseltä henkilöltä.

Sunnuntaina minun ei aluksi pitänyt edes suunnata tapahtumaan, sillä olin ennen lauantain alkamista suhtautunut asioihin skeptisen mieleni takia hyvinkin sulkeutuvasti. Kuitenkin päätin rohkein mielin lähteä matkaan, sillä lauantaina oli ollut hauskaa ja mukavaa. Sunnuntaina keskityttiin Juhan af Grannin dokumetaariseen tuotantoon koskien maailmanloppua ja ufoja jne. Mielenkiintoista katsottavaa, mutta jostakin syystä muistin ala-asteella nähneeni kyseisen trilogian (wtf).
Kuitenkin sunnuntaissa mukavinta oli, että eräs LUKIJANI (saa ilmoittautua tänne ihan vapaasti) tuli juttelemaan miulle. On hassua että meigääkin tunnistetaan, vaikka blogillani on vain muutama hassu seuraaja (kiitos teille kaikille).




Kosmisten parapäivien ohjelma:
Klo 10.00 Ovet avataan yleisölle!
Klo 11.00 – 12.30 Alva Karppinen: Mielikuvitus vai todellisuus – yhteydet avaruus- ja henkimaailmaan.
Klo 13.30 – 15.00 Kalevi Riikonen: Avaruusolennot keskuudessamme – mikä on heidän tehtävänsä.
Klo 15.30 – 17.00 Rauni-Leena Luukanen-Kilde: Mind control, mikrosirut ja suunnitelmat ihmiskunnalle. (sis. kysymys ja vastaus -osion.)
Klo 17.15  alkaen  Yllätysohjelmassa: INTRUDERS (Tunkeutujat) on Juhan af Grannin ohjaaman ja tuottaman, Suomessa julkaisemattoman kansainvälisen sensaatiomaisen UFO tv-sarjan otantoja. Tämän iltainen Grannin esitys on englanninkielinen, ilman tulkkausta.
Sunnuntai 7.10.
Klo 09.00 Ovet avataan yleisölle!
Klo 10.00 – 11.30 Kalevi Riikonen: Kohti Kosmista Kansalaisuutta.
Klo 12.30 – 14.30 Juhan af Grann: Grann avaa henkilökohtaisesti apokalyptisen ”aarrearkun” ja vastailee tilannekohtaisesti esitettyihin kysymyksiin.     
Klo 15.00 – 16.30 Juhan af Grann: Aikaansa edellä olevasta, kansainvälisesti palkitusta, dramatisoidusta TV-elokuvasarjasta valittua filmimateriaalia.
Menossa mukana molempina päivinä: Juhan af Grann, Rauni-Leena Luukanen-Kilde, Kalevi Riikonen sekä Wespa.

Aijoo, kuvaa uusista hiuksistakin. Saa nautiskella. Kuva näpätty nopeasti hississä

perjantai 5. lokakuuta 2012

Huuhaamessut

 Heipä hei!

Olen tässä tämän päivän vapaalla ollut koulusta tai oikeastaan meillä on etäpäivä ja olen hieman aamulla tässä siivoillut. Heräsin kahdeksalta, kun Naski lähti töihin enkä saanut enää unta, joten päätin ottaa ajasta kaiken hyödyn irti. Huone alkaa näyttään ihmiskelpoiselta, tiskikone pyörii ja elämä on muutenkin raiteillaan. Pientä stressiä (tai no pientä ja pientä, kun ei saa öisin edes unta) tosin pukkaa koulun ja ihan perus raha-asioiden takia, mutta kaikesta selvitään. Ei maailma tähän kaadu.
Pistin goottikirppikselle joitakin vanhoja vaatteitani myyntiin ja muutama tulossa lisää, sillä miulla on megalomaaninen kaappien tyhjennys menossa. Ahdistaa tursuilevat ja pursuilevat vaatekaapit ja tahdon eroon kaikesta, mitä en ole puoleen vuoteen käyttänyt. Mielestäni se on kohtuullinen aikaraja vaatteille, asusteille ja kengille. Kaikki siellä puolella liikkuvat niin kannattaa käydä kurkistelemassa Mörrin kansiota, ties mitä löytäisitte.

Ainiin, eilen kävi myös pieni hupsis. Piti värjätä hiuksia kylmemmäksi, mutta väri taittoikin suuresti punaiseen. No ei sentään. Ihan tarkoituksella ja harkittuani tämän siirron tein. Kipitin eilen Hairiumiin tuhlaamaan kirpputoritavaroista saatuja varojani ja kannoin kotiin kaksi pulloa hiusväriä, joista sekoittelin mieleiseni. Aijemmin kirjoittelinkin siitä, että tarvitsen hiusvärin, joka on lämpimän punainen ei siis kylmä, muttei kuitenkaan oranssi. Fantasy Color Gloss tarjosi hyvin punaista ja intensiivistä väriä sekä räikeää oranssinpunaista. Kumpikaan ei miellyttänyt silmääni, joten sekotin vaaleampaan väriin hieman tuota tummempaa sekä toki hoitoainetta (jota pitää muistaa ostaa kaupasta lisää!!! Olen nyt monta päivää jo unohtanut).
Väri ei ole parhaassa mahdollisessa valossa tuona kuvan räpsäisyhetkenä, mutta saahan siitä jotakin selvää. Fantasy Coloreista pakko sanoa, että ovat yksi parhaimmista shokkivärisarjoista. Lähtevät pyyhkimällä kostealla rätillä kaakeleista ja muualta. Eivät tosiaankaan sotke koko kylpyhuonetta kuten Directions tai Stargazer. Ennestään olevasta kokemuksesta myös pakko sanoa, että värit kestävät hiuksissani pidempään kuin monet muut shokkivärit. Hintaahan toki sarjalla on enemmän kuin muilla, mutta mielummin maksan kestävästä väristä hieman enemmän kuin stressaan jatkuvaa sävyttelyä ja värjäystä. Tulee pidemmän päälle halvemmaksi näin. Käytin hiuksiini värejä Fire Red ja Hot Orange.

Viikko on muutenkin sujunut aika normaaleissa merkeissä. Mitään merkittävää ei ole tapahtunut tai oikeastaan mitään kerrottavaa koko viikosta ei sinänsä ole. Mainittakoot nyt vaikka se, että koulussa opettelimme ompelemaan kampauksia ja se on helppoa ja kivaa. Tulee huolettoman näköisiä, mutta kestäviä arki sekä juhlakampauksia. Meillä oli siis IdHAIRin kampauskoulutus tällä viikolla.
Viikonloppuna olen vakavasti harkinnut suuntaavani huuhaamessuille eli kosmisille parapäiville tuijottelemaan taikauskoisia skeptisten lasien läpi. En sinänsä tiedä mitä sieltä haen, mutta Naski tätä ehdotti ja koulussa jotkut meijän luokkalaiset näistä horisi. Onhan se pakko mennä katsomaan, josko sitä vaikka törmäis oikeisiin sekopäihin.
-Mari

ps. unohdin sittenkin ostaa hoitoainetta, jälleen....

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Other girls they gather around him, If I had him I wouldn't let him out

 Tässäpä tyylikästä kuvaa miltä yleensä arkisin näytän, kun laiskottaa. Tasan ripsiväriä tulee nykyään käytettyä laiskottelupäivinä ja noh on helpottanut elämää, etten vihaa omaa meikitöntä naamaani enää niin hitosti.
Ennen en voinut edes mennä lenkille ilman pakkelointia ja nykyään se on jo ihan normaalia olla välillä ''tylsä ja tavallinen''

Kuitenkin joitakin päiviä taaksepäin jaksoin edes yrittää laittautua ja noh olin itse tyytyväinen tuohon kultamustaan meikkiin, koska se teki miun silmistä jotenkin erinäköiset kuin mitä ne on yleensä. Näytin jotenkin yllättävän kohtalokkaalta enkä niinkään ainaiselta tyhjäpäänöönööolensöpömarsu -olennolta.

Seuraava meikki tullaan tekemään uusilla luomiväreillä. Kultamustassa vain kultainen on uusista luomiväreistä ja ah että noi on niiiiiin täydellisiä etten edes osaa hehkuttaa tarpeeksi. Mietin, että voisin testata jotakin sateenkaarimeikkiä, jotta saisin jotakin erikoisempaakin joskus irti itsestäni.

Kuitenkin alta löytyy kuva uudesta peruukistani. Itse rakastuin aivan täysin ja voin sanoa, että tuosta tule uusi arkirakkaani.




After all these years i found home part 1

Hei.

Luet parhaillasi kertomusta siitä, että miltä uuden kotini keittiö ja olohuone näyttää.
Tämä asunto on kolmio. Täällä asuu minä, Naski ja Nelly.
Asunto on sisustettu miun ja Nellyn toimesta ja on osittain yhä kesken. Etsimme esimerkiksi yhä kunnollista divaanisohvaa, mutta hyvin tuo varasohvakin hommansa hoitaa.

Aloitetaanpa kierros sitten olohuoneesta. Kuvassa näkyvät tiputyynyt sijaitsevat sohvallamme. Olohuoneen väreinä toimivat, tumma- ja vaaleaharmaa sekä punainen, beige ja tummanruskea puu. Lattia on kaikissa huoneissa vaaleaa parkettia.


Kuvassa näkyvät ovet ovat siis toisen makuuhuoneen ovet. Tämä on Nellyn huone. Miun huoneen ovi on eteisessä. Molemmat makuuhuoneet ovat kooltaan hyvinkin suuria.  Taloudessa on myös koira, jonka häkki/koppi on olohuoneen nurkassa.

Muumeja, muumeja, muumeja ja muumeja. Muumimukeja, lautasia, lusikoita, kippoja, kappoja ja kulhoja.
Muumiastioiden lisäksi keittiöstämme löytyy muumilamppu, purkkeja ja ties mitä. Muumit ovat pääasiassa ja muumit on just jees.

Muumien lisäksi keittiön hyllystä löytyy komea rivistö Jekkupulloja, pieniä, isoja, isompia ja jättivaltavia. Jääkaapin ovea koristavat monelle tutut jääkaappiroilua -magneetit. On syntynyt sanoja erektiokaljamahakoira sekä penispumppujousisoitinkvartetti. Hahaa, aina yhtä hauskaa illanistujaistouhuilua.

Keittiön yleisilme on aika normaali (muumeja ja jekkuja lukuunottamatta). Keittiön kaapit ovat samaa sävyä kuin asunnon lattia, tasot ovat tumman harmaat ja pöytäkin on perus puun värinen.

 Verhot ovat harmaavalkoiset kuten muumilamppukin. Nykyisin keittiön seinältä löytyy muutama Coka-Cola taulu sekä Jack Daniels taulu.

Keittiöstä löytyy myös arkipäiväistä luksusta nimittäin pieni tiskikone. Helpottaa elämää nimittäin olen mittaani myöten täynnä tiskaamista.
Ainoa miinus, että vesi on asunnossa mittarin mukaan.

Sekä keittiön, että olohuoneen ikkunoista on näkymä Yliopiston kampukselle päin.
Keittiön kaappirivit alta löytyy Pööselin ruokakipot ja kupit.
Keittiöstä eteiseen katsottaesa näkyy myös miun huoneen ovi (omasta huoneestani, eteisestä ja kylppäristä myöhemmin sitten. Ne ovat vielä aivan liiiiian kesken, jotta voisi esitellä).

Jack Daniels teemaan kuuluu toki myös ruokapöydällämme sijaitseva Jack Daniels alusta sekä keittiön hyllystä löytyvät Jack Daniels mukit ja kannu.

Asunto sijaitsee Jyväskylän keskustassa tai tarkalleen Yläkaupungilla, joka ei ole aivan keskustaa. Samalta kadulta tien toiselta puolelta löytyy kaksi baaria Sohwi ja Ylä Ruth. Sohwia voin suositella jokaiselle Jyväskylän matkaajalle, jonka tattia ei väräytä käydä klubeilla heiluttelemassa pyllyä. Lähellä asuntoa sijaitsee myös bar Vakiopaine, jossa voi törmätä mitä mielenkiintoisimpii ihmisiin ja varsinkin kulttuurin ystäviin.
Vuokraa asunnolla on huimat 850euroa, joka on halpa hinta tämän kokoisesta asunnosta kyseisellä alueella ja varsinkin asunnosta, joka on näinkin hyvässä kunnossa.

keskiviikko 29. elokuuta 2012

Alkusanat



Hei kaikki, jotka eksyivät tänne/löysivät perille. Tervetuloa uuden blogini pariin ja kerrottakoot, että vanha kuopataan 2kk sisään.
Toivon uudelta blogilta sitä, että vanhat lukijat seuraavat yhä juttusiani, mutta uudetkin lukijat löytävät tiensä perille vaikka sitten monen mutkan kautta.
Blogi käsittelee lähinnä arkielämääni, vaatteita, meikkejä, hiuksia, hiustenkasvatusprosessiani, ruokaa, sisustusta jne. Toivotan kaikki lämpimästi tervetulleiksi hieman muuttuneen, mutta yhtä höynähtäneen blogini maailmaan.

Ja jos joku ei tiennyt tai ole informaatiota tuosta sivupalkista huomannut niin vanhan blogini osoite on tässä. Kannattaa käydä kyylimässä vielä, kun ehtii. Toivotaan, että lukijoita ilmaantuu ajallaan ja että asiat sujuvat mukavasti. Hyviä lukuhetkiä kaikille!

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla