maanantai 29. lokakuuta 2012

Life is an Idea, Death is part of Nature, Nature equals Life

Oon tässä jo muutaman päivän selaillut ihan mielettömän upeita kuvia ja ne on inspannut mua enemmän kuin mikään muu pitkään aikaan. Kokosin niistä puhelimeenikin taustakuvan (joka tosin on hieman pakanateemainen köhköh), koska ne on vaan niin saakelin siistin näkösiä ja ajatuksena täydellisiä. Oon muutenkin ehkä hurahtanut ja kajahtanut nyt vuoden sisällä tosi paljon. Oon rakastunut Suomen luontoon ja ootan jopa talvea innolla (MITÄ). Lumi ei ole haitannut ja oon ollut jotenkin oudon onnessani kaikesta. Ehkä mulla on alkanut iso ratas heittää ja se on aiheuttanut asioiden pohdiskelua. Oon vuoden sisään vaihtanut kaiken kosmetiikkani nyt viimein sellaisiin, joihin ei liity eläinkokeita ja oon alkanut kierrättään roskia. Ehkä hippikommuunissa muutaman kuukauden mittainen asumiseni muutti minussa jotakin. Lihaa tosin syön edelleen ja tulen varmaan aina syömäänkin. Pekoni on vaan liian hyvää ja pihvi parasta.
Asiaa hieman sivuuttaen. Testailin tuossa eilen kännykkäni kameraa ja että mihin siitä oikein lopulta on ja olen suhteellisen tyytyväinen ainakin yhteen otokseen. Eihän sillä saman laatuisia kuvia saa kuin kunnon kameralla, mutta näppärä taskunpohjallinen kuitenkin. Harvoin ulkoillessa tulee tuota mötikkää kannettua mukana niin kännykkä ajakoot sen asian sitten välillä.

Vasemmalla näkyvä kuva miellyttää silmääni muuten, mutta nyt suurempana tarkasteltuna, horisontti on hieman kenossa. Kuitenkin näköjään iPhonen kännykkä on kuitenkin suhteellisen kätevä tuon kameransa takia. Ei hirmuista valittamista ulkokuvista totta tosiaan.

Sisällytetäänpä tähän nyt vielä turha höpinä tulevista hiuksistani (ja se joka ajatukseni varastaa saa tunnin turpaan tauotta). Olen siis tilaamassa pidennykset, kun nyt viimein saan rahaa. Teippejä taas jälleen kerran, mutta tilaan kahta eri pituutta varmaankin. Mietin, että 30cm ja sitten 40cm. Tähän lyhyeen kuontaloon ei nyt paljon pidempää voi laittaa, jottei tule tuksutukkaa. Haluan siis luonnollisen kuontalon, mutta pitkän sellaisen. Tosin väri tulee oleen jotakin aivan muuta kuin luonnollinen. Ajattelin nimittäin upottaa pidennyksiin väriksi Directionsin Fireä sekoitettuna Poppy Rediin sekä latvoihin tehdä liukuvärjäystä SEKÄ raitoja. Osa latvoista tulee oranssilla,osa keltaisella ja osa punaisella. Jos nyt jaksan nähdä niin paljon vaivaa. Katsotaan sitten lopputulosta ja itketään yhdessä, jos näyttää kamalalta.

Nyt syöksyn pyykkituvan syövereihin pyykkäämään taloyhtiön koneella raivokkaasti ja niin vimmatusti, ettei  ole kuunaan nähty. Adios.

lauantai 20. lokakuuta 2012

The Unborn

Katsottiin Naskin kanssa tänään elokuva The Unborn, joka muuten tulee muistaakseni TV5 -kanavalta Halloweenina. Pakko sanoa alkuun, etten ylipäätään pidä elokuvista, joiden pelottavimmat kohtaukset ovat luokkaa:
- Mörkö juoksee kohti kameraa jahdaten päähenkilöä
- Pikkupoika kiljuu niin maan perkeleesti ja sen kasvot muuttuu haljenneeksi kaakeliksi ja suu aukeaa niin paljon, että sinne voisi peniksen lisäksi työntää mm. kolmetoista kappaletta espanjalaisia kurkkuja ja pari herkkumaan suolakurkkua kaupan päälle
- Päänäyttelijä huokaisee nopeasti syvään ja herää

Säikkäyttelykauhut ovat säälittävintä kauhuelokuvaporukkaa ikinä. En tajua mitä nautintoa käsikirjoittaja ja ohjaaja saavat siitä, että katsojan silmille viskotaan mörköjä ja taustalla soi niin maan perkeleen kovaa jokin epämääräinen torvipienolyömäsoitin -mekkala (äänenlaatu oli myös elokuvassa niin suurta kuraa, että volat joutui pitämään kaakossa, jotta sai juuri ja juuri arvailtua mitä henkilöt puhuivat toisilleen, seuraavalla sekunnillakorviaansai pidellä musiikin volumen takia). The Unbornin traileri vakuutteli minulle, että näkisin upeita erikoistehosteita ja pelottaviä öttömönkiäisiä, mutta näinkin vain säälittävän teinin pakenemassa henkensä edestä, kun tummaihoinen mies jahtaa häntä riivattuna sekä The Omen leffasta liiankin tutun näköinen poika on saatanallinen hahmo ja haluaa kaikki hengiltä nyt heti eikä viidestoista päivä.

Elokuvan loppu oli kaiken huippu. Katsoessa heräsi kysymys, että loppuiko tekijöiltä rahat kesken ja piti tehdä nopea lopetus. Tottakai tässä tapauksessa kuvaan astuu manaaminen ja päähenkilö kiinnitetään lepositeisiin pornopallo suussaan (siis pornopallo siksi, ettei Megan Foxia ulkonäöltään muistuttava neito vain puraise kieleensä). Sitten manataan juutalaisittain. Hieman huuhaata, pari sanaa rabbin lausumana ja tadaa loppuhuipennus on valmis alkamaan! Tottakai riivattu henkimörkösielu siirtyy päähenkilön poikaystävään ja poikaystävä paiskautuu manauksen aikana monen metrin korkeudesta kivilattiaan vain selvitäkseen pudotuksesta ja elokuvan saadakseen onnellisen lopun.

MUTTA ei siinä vielä kaikki! Sillä päähenkilön elämää näytetään tämän kaiken draaman jälkeen ja tadaa tottakai päähenkilö on raskaana, odottaa kaksosia ja pelkää että mörkö siirtyy täten hänen lapsiinsa, sillä riivaaja on erityisen kiinnostunut kaksosista. Ainiin mainitsinko jo, että elokuvaan saatiin ahdettua keskitysleiri ja natsejakin. Puuttui enää pääsiäispupu ja muumipappa niin olisi kaikki kuuluisuudet samassa elokuvassa.
Kamalaa katsottavaa kerrassaan. Jos kaipaat aivotonta tuijotettavaa, en suosittele. Jos tahdot vahvistaa itsemurhahimoasi, suosittelen täydellä sydämellä. Vedin taas vessanpöntöstä alas arvokkaita hetkiä elämästäni tuijottamalla kuvaruutua tämän elokuvan ajan. Jos elokuvalle pitäisi antaa numero asteikolla 1-5, olisi se selkeä 1. Oikeastaan koko elokuvaa ei pitäisi edes sijoittaa kyseiselle arvosteluasteikolle sillä oikea arvosana sille olisi miinus yhdeksäntuhatta. Elokuva ei kuitenkaan uppoa Hostel 3 elokuvan tasolle, sillä sen elokuvan aikana tahtoi kaivaa vain muovilusikalla silmät päästään.

-Mari

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

U.F.O. and other stuff

Käytiin siis kavereiden ja poikaystäväni kanssa tsekkailemassa, että mitä ihmettä ovat Kosmiset Parapäivät (skeptisesti: huuhaamessut). No mitäpä siellä. Aloitetaan ensimmäisestä päivästä eli lauantaista 6.10.2012

Tapahtuma järjestettiin Jyväskylän Aalto-Salissa ja oli siksi ehkä hieman pienikokoinen tapahtuma. Ihmisiä Aalto-Saliin mahtuu 540, mutta paikalle oli tuotu tuolit ja muuta, jolloinka väkeä ei kuitenkaan ollut ihan niin paljoa. Lauantai oli kuitenkin selkeästi suositumpi päivä kuin sunnuntai.

Kuvaa lauantailta (anteeksi ihmiset, kun kasvonne joutuivat kuvaani enkä kaikilta lupaa pyytävyt :( )
Kuitenkin mielestäni lauantain luennot olivat mielenkiintoisia. Pidin erityisesti Kalevi Riikosen luennosta, jossa käsiteltiin hieman ulkoavaruuden olentojen ulkoista olemusta sekä ihmisten sieluja. Itseasiassa Kalevi kutsui alieneita ja ihmisiä avaruusihmisiksi, sillä kaikki asumme planeetalla, joka sijaitsee avaruudessa. Yksinkertaista. Ennen Kalevia esiintyi hieman sekavassa järjestyksessä asioita höpisevä 88vuotias nainen nimeltä Alva Karppinen. Alvasta ei googlettamalla tietoa viimevuosilta löydy, sillä viimeinen juttu hänestä on vuodelta 2010. Rauni-LEena Luukaisen esitelmä oli sitä itseään mitä odottaa saattoi. Puhuttiin ihmisten mielten hallinnasta mikrosiruilla sekä siitä miten valtio tappaa ihmisiä järjestelmällisesti.
Lauantaina en valitettavasti ehtinyt jäämään isoherra Juhanin puhetta kuuntelemaan, mutta sunnuntaina sain kuunnella hienon luennon kyseiseltä henkilöltä.

Sunnuntaina minun ei aluksi pitänyt edes suunnata tapahtumaan, sillä olin ennen lauantain alkamista suhtautunut asioihin skeptisen mieleni takia hyvinkin sulkeutuvasti. Kuitenkin päätin rohkein mielin lähteä matkaan, sillä lauantaina oli ollut hauskaa ja mukavaa. Sunnuntaina keskityttiin Juhan af Grannin dokumetaariseen tuotantoon koskien maailmanloppua ja ufoja jne. Mielenkiintoista katsottavaa, mutta jostakin syystä muistin ala-asteella nähneeni kyseisen trilogian (wtf).
Kuitenkin sunnuntaissa mukavinta oli, että eräs LUKIJANI (saa ilmoittautua tänne ihan vapaasti) tuli juttelemaan miulle. On hassua että meigääkin tunnistetaan, vaikka blogillani on vain muutama hassu seuraaja (kiitos teille kaikille).




Kosmisten parapäivien ohjelma:
Klo 10.00 Ovet avataan yleisölle!
Klo 11.00 – 12.30 Alva Karppinen: Mielikuvitus vai todellisuus – yhteydet avaruus- ja henkimaailmaan.
Klo 13.30 – 15.00 Kalevi Riikonen: Avaruusolennot keskuudessamme – mikä on heidän tehtävänsä.
Klo 15.30 – 17.00 Rauni-Leena Luukanen-Kilde: Mind control, mikrosirut ja suunnitelmat ihmiskunnalle. (sis. kysymys ja vastaus -osion.)
Klo 17.15  alkaen  Yllätysohjelmassa: INTRUDERS (Tunkeutujat) on Juhan af Grannin ohjaaman ja tuottaman, Suomessa julkaisemattoman kansainvälisen sensaatiomaisen UFO tv-sarjan otantoja. Tämän iltainen Grannin esitys on englanninkielinen, ilman tulkkausta.
Sunnuntai 7.10.
Klo 09.00 Ovet avataan yleisölle!
Klo 10.00 – 11.30 Kalevi Riikonen: Kohti Kosmista Kansalaisuutta.
Klo 12.30 – 14.30 Juhan af Grann: Grann avaa henkilökohtaisesti apokalyptisen ”aarrearkun” ja vastailee tilannekohtaisesti esitettyihin kysymyksiin.     
Klo 15.00 – 16.30 Juhan af Grann: Aikaansa edellä olevasta, kansainvälisesti palkitusta, dramatisoidusta TV-elokuvasarjasta valittua filmimateriaalia.
Menossa mukana molempina päivinä: Juhan af Grann, Rauni-Leena Luukanen-Kilde, Kalevi Riikonen sekä Wespa.

Aijoo, kuvaa uusista hiuksistakin. Saa nautiskella. Kuva näpätty nopeasti hississä

perjantai 5. lokakuuta 2012

Huuhaamessut

 Heipä hei!

Olen tässä tämän päivän vapaalla ollut koulusta tai oikeastaan meillä on etäpäivä ja olen hieman aamulla tässä siivoillut. Heräsin kahdeksalta, kun Naski lähti töihin enkä saanut enää unta, joten päätin ottaa ajasta kaiken hyödyn irti. Huone alkaa näyttään ihmiskelpoiselta, tiskikone pyörii ja elämä on muutenkin raiteillaan. Pientä stressiä (tai no pientä ja pientä, kun ei saa öisin edes unta) tosin pukkaa koulun ja ihan perus raha-asioiden takia, mutta kaikesta selvitään. Ei maailma tähän kaadu.
Pistin goottikirppikselle joitakin vanhoja vaatteitani myyntiin ja muutama tulossa lisää, sillä miulla on megalomaaninen kaappien tyhjennys menossa. Ahdistaa tursuilevat ja pursuilevat vaatekaapit ja tahdon eroon kaikesta, mitä en ole puoleen vuoteen käyttänyt. Mielestäni se on kohtuullinen aikaraja vaatteille, asusteille ja kengille. Kaikki siellä puolella liikkuvat niin kannattaa käydä kurkistelemassa Mörrin kansiota, ties mitä löytäisitte.

Ainiin, eilen kävi myös pieni hupsis. Piti värjätä hiuksia kylmemmäksi, mutta väri taittoikin suuresti punaiseen. No ei sentään. Ihan tarkoituksella ja harkittuani tämän siirron tein. Kipitin eilen Hairiumiin tuhlaamaan kirpputoritavaroista saatuja varojani ja kannoin kotiin kaksi pulloa hiusväriä, joista sekoittelin mieleiseni. Aijemmin kirjoittelinkin siitä, että tarvitsen hiusvärin, joka on lämpimän punainen ei siis kylmä, muttei kuitenkaan oranssi. Fantasy Color Gloss tarjosi hyvin punaista ja intensiivistä väriä sekä räikeää oranssinpunaista. Kumpikaan ei miellyttänyt silmääni, joten sekotin vaaleampaan väriin hieman tuota tummempaa sekä toki hoitoainetta (jota pitää muistaa ostaa kaupasta lisää!!! Olen nyt monta päivää jo unohtanut).
Väri ei ole parhaassa mahdollisessa valossa tuona kuvan räpsäisyhetkenä, mutta saahan siitä jotakin selvää. Fantasy Coloreista pakko sanoa, että ovat yksi parhaimmista shokkivärisarjoista. Lähtevät pyyhkimällä kostealla rätillä kaakeleista ja muualta. Eivät tosiaankaan sotke koko kylpyhuonetta kuten Directions tai Stargazer. Ennestään olevasta kokemuksesta myös pakko sanoa, että värit kestävät hiuksissani pidempään kuin monet muut shokkivärit. Hintaahan toki sarjalla on enemmän kuin muilla, mutta mielummin maksan kestävästä väristä hieman enemmän kuin stressaan jatkuvaa sävyttelyä ja värjäystä. Tulee pidemmän päälle halvemmaksi näin. Käytin hiuksiini värejä Fire Red ja Hot Orange.

Viikko on muutenkin sujunut aika normaaleissa merkeissä. Mitään merkittävää ei ole tapahtunut tai oikeastaan mitään kerrottavaa koko viikosta ei sinänsä ole. Mainittakoot nyt vaikka se, että koulussa opettelimme ompelemaan kampauksia ja se on helppoa ja kivaa. Tulee huolettoman näköisiä, mutta kestäviä arki sekä juhlakampauksia. Meillä oli siis IdHAIRin kampauskoulutus tällä viikolla.
Viikonloppuna olen vakavasti harkinnut suuntaavani huuhaamessuille eli kosmisille parapäiville tuijottelemaan taikauskoisia skeptisten lasien läpi. En sinänsä tiedä mitä sieltä haen, mutta Naski tätä ehdotti ja koulussa jotkut meijän luokkalaiset näistä horisi. Onhan se pakko mennä katsomaan, josko sitä vaikka törmäis oikeisiin sekopäihin.
-Mari

ps. unohdin sittenkin ostaa hoitoainetta, jälleen....