lauantai 1. joulukuuta 2012

Prinsessa ja sammakko

Disneystä en pidä. Vanhemmista elokuvista kyllä, mutta nykyään elokuvat muistuttavat lähinnä korvavaikkua tai silmätulehdusta. Kyseisestä elokuvasta en keksi mitään positiivista sanottavaa. Laulua, musiikkia, tanssia, voodoota ja teennäisen iloista tunnelmaa. Hienoa, että Disney teki kerrankin elokuvan, jossa on ''musta prinsessa'', kuten aikanaan mainostettiin. Noh mitäpä siihen sanomaan enää muuta kuin, että muistaako kukaan elokuvaa Mulan tai Pocahontas, sillä mielestäni kyseiset elokuvat kertovat siitä, ettei ole yllättävää käyttää afroamerikkalaistaustaista prinsessaa, kun kaikkea muuta on jo kokeiltu.

Elokuva oli kaikelta tavoiltaan sitä suurinta siirappia, jonka jälkeen tekisi mieli tunkea sormet kurkkuun ja kumartaa pyhälle arabialle. Toki kyseessä on lasten elokuva, mutta olenkin jo pitkään pohtinut kysymystä siitä minne helvettiin nämä nykylastenpiirrettyhärpäkkeet ovat menossa. Jos ei ole kolmedeetä niin ainakin sitten taikavoimia, mustaa magiaa ja kauhua. Eikö lapsia kiinnosta enää samanlaiset piirretyt kuin aikanaan. Itse pidin Leijonakuninkaasta ja pidän edelleen, sillä elokuva ainakin opettaa jotakin. Nykyään opetetaan lähinnä ''rakkaus on hienoa ja koskaan ei tapahdu mitään kamalaa''. Leijonakuninkaassa sentään Mufasa kuoli, mikä loi todellisuutta piirretyn iloiseen maailmaan. Tuntuu, että lapset aliarvioidaan nykyään: Elokuvissa oikeesti juostaan yli puolet ajasta ja ihan juoneen liittymättömistä syistä.

Prinsessa ja sammakko oli kuitenkin sen verta viihdyttävää tuijottamista, että katsoin alusta loppuun mainoskatkoineen päivineen. Harvoin enää jaksan keskittyä elokuviin samalla tavalla. Tuntuu, että on ihme, etten nostanut persettäni kertaakaan sängystä vain vaihtaakseni kanavan takaisin ja jatkanut Nintendo 85 mätkimistä.

Kaikki varmaan arvaavat elokuvan idean. Prinssi muutetaan sammakoksi, sammakko törmää ''prinsessaan'', pusutellaan ja kaskummaa miksei taika purkaudukaan vaan ''prinsessa'' muuttuu sammakoksi ja sitten aletaan selvittelemään, että mitenkäs me muuten päästään takaisin ihmisiksi. On laulavaa alligaattoria (muistutti minua charlie elokuvista), musiikkia, laulua, kuolemaa, äksöniä, valoja, ötököitä, noitia, velhoja jne. Paha saa lopulta palkkansa ja rakkaus voittaa. Tuntuu, ettei lapsille osata opettaa enää muuta. Mitäpä jos rakkaus voittaisi kerrankin niinkin ylipaljon, että pahoista tulisi hyviä tai vastaavaa, mutta ei. Disneyn elokuvissa paha tuhoutuu aina tai ainakin näin annetaan ymmärtää ja jätetään hieman avoin loppu jatko-osalle.
Eikä pidä ymmärtää väärin, rakastan prinsessasatuja. Tuhkimot, Lumikit, Ruususet ja Tähkäpäät tänne vaan minun suureen sydämeeni asumaan, mutta satuja tuntuu olevan jo liikaa. Toivon seuraavan Disney elokuvan olevan enemmän tyyliä Oliver kuin prinsessahömppäävol69. Kuitenkin, elokuva uppoaa lapsiin ja kummipoikani kuulemma mm. tästä pätkästä pitää, joten kai on pakko jotakin hyvää mainita:
Perkuleen kivaa Jazzia!

-Mari

Winter came so soon and you left like there were no summer at all

TALVITALVITALVI! Hypetän niin että äitin tärykalvot raikaa! Lunta ah ihanaa, hankia höttöä, villasukat ja talvi! Ei läheskään niin pimeetä kuin tähän asti on ollut. Toki on toinenkin syy olla iloinen, sillä ostin kirppikseltä pari CD:tä, leviksen farkuista tehdyn hameen sekä mustat pillifarkut. Voi tätä riemun määrää. Joudutte tosin pettymään ja ihastelemaan minnuu vielä punatukkaisena hetken, sillä sopivat sävyistä hiusväriä ei ole kävellyt vastaan. Arvatkaapa mitä muuta löysin!
Kirpputorilla kävellessäni tuijottelin lähinnä kenkiäni, joista oli tullut vesi sisään, kunnes katseeni kohtasi irtopään katse. Eikä minkä tahansa irtonaisen pään katse vaan juurikin Hostel -julisteessa olevan irtopään katse. Meinasin kiljahtaa riemusta, kun tämä ihanuus siinä minua tuijotteli ja flirttaili hieman noh... elämää ja sitä toistakin puolta nähneillä silmillään. Kaappasin julisteen kehyksineen päivineen syleilyyni ja riensin kassalle. Kassalle päästyäni käänsin päätäni oikealle ja suuni loksahti niin pahasti auki, etten varmaan koskaan saa sitä kiinni, sillä nyt hipelöin tatti huurussa toista mahtavaa ostosta nimittäin Lynyrd Skynyrdin LP:tä.

Tuli myös eilen päivemmällä katseltua elokuva PS. I Love You ja itkuhan siinä taas tuli. Eräs suosikki kuviani, mutta joka helvetin kerta tulee sellanen itku ja poru että sillä pelastais Saimaan norpatkin. Tällä hetkellä elokuva itkettää vielä potenssiin tuhat, sillä siinä on eräs kappale, joka muistuttaa kesästä. Niin paljon kuin talvesta pidänkin, tahtoisin palata kesään. Viime yö nimittäin muistutti talven ikävästä puolesta: kylmyydestä. Oltiin Nellyrällä yökyläilemässä Nulin kanssa ja koko yö meni lähinnä ähinään ja puhinaan sen suhteen, että paleltaa. Olen hirmuinen vilukissa ja kesälläkin saatan valittaa kylmää, vaikka toiset hikoilisi kuin pienet siat.

Talvesta tulikin mieleen myös se, että pitäisi hankkia uudet talvikengät ja se on aina yhtä makoisaa hommaa. Onhan meitsillä noi maiharit, pitkävartiset ja nauhojen solmimiseen menee puolikas vuosisataa, mutta kaipaisin myös toisia talvikenkiä. Joo, supparit meni koko talven viimeksikin, mutta mustelmia oli myös sen mukaisesti. Perkuleen liukkaathan nuo nimittäin ovat. Tuntuu, ettei kaupoissa ole muita kuin neitimäisiä popottimia tai korkokenkäkopottimia, kummatkaan eivät hivele mieltä eikä todellakaan koske lompakkoani. Tahtoisin jotkut maiharin tapaiset, mutta ehkä vetoketjulliset kengät tai sitten alistun kohtalooni ja kunnioitan Adidasta loppuun asti. Hautaankin menen varmaan supparit jalassa ja bileistä en poistu kuin ne edellä. Jos jollekin tulisi mieleen siis, että on äkännyt jossakin todellakin ''tossa marille koolit talvikengät'' ajatuksella jotkut jalkaan menevät esineet niin saa ilmoitella ja huudella. Kuomat vois olla jees...

mun tukalle tapahtu tänään tupeerauskampaa. Nyt näytän siltä, että oon herännyt sillan alta tai olen keijukainen (joka painaa muuten nykyään alle 70kiloo vuuuhuuu!) Enkä saa edes lisättyä kuvaa tähän perään, sillä blogger herjaa jälleen jotakin omaansa. Koitan hieman myöhemmin uudestaan, kun olen rukoillut bloggerjumalalta neuvoja, että miten saada asiat taas rullaamaan.



-Lumiukkomaisteri Mari