torstai 25. huhtikuuta 2013

Vallilan verhot teille tarjoilee Suomen luonto. Menkää joskus ulos, koska siellä on välillä mitä ihmeellisimpiä asioita.

Vlog from Mörrilandia

Pohdin hieman sitä,e ttä oonko ainut ihminen, joka on sosiaalisesti todella Awkward.

lauantai 20. huhtikuuta 2013

City never Fails

Moikka

Eilen oli siitä mielenkiintonen päivä, että ajattelin kerrankin lähteä ulkoiluttamaan kameraani oikein kunnolla. Harvoin tulee nykyään otettua suht järkeviä ja ns. taiteellisia kuvia, mutta nyt päätin ottaa härkää sarvista ja tarttua toimeen. Käveltiin aivan jäätävän pitkä lenkki Paulin kanssa ja matkalta tarttui mukaan vain kourallinen hyviä otoksia. En tiedä miten pohjustaisin joitakin näistä. Lähinnä tahdoin kokeilla  miten saan kameraani asetukset kohdalleen mihinkin tilanteeseen ja no tottakai sai liikuntaa tämä ruhonikin siinä samalla.
Tässä todiste siitä, että tosiaan olin ulkoilmassa. Aurinko häikäs ja tuuli heitti hiukset kuin animehahmolla tai supersankarilla. Naurattaahan tämä kuva semisti. Näytän myö pulskalta, lol. Kiitos huppari tästä.

En tiedä. Luovuus on tökkinyt jo pidemmän aikaa tämän kameran suhteen. En tiedä mitä tahdon kuvata ja millaisista kuvista pidän nykyään. Ennen rakastin esimerkiksi macrokuvausta, koska siinä saa tallennettua pieneen tilaan paljon tunnetta ja suuren tarinan. Yksityiskohtien kuvaaminen on muutenkin musta kivaa. Saatan kirjoittaessanikin tarttua hyvinkin tarkasti jonkun kiven ulkomuodon kuvailuun ja samaa olen aikanaan soveltanut myös valokuvauksessa. Nyt kuitenkin tuntuu, että joku on tehnyt luovuudelle stopin.
Luonto inspiroi tottakai aina. Tykkään tallentaa hetkittäisiä luonnonilmiöitä. Se on aina mielenkiintoista, koska ne ovat asioita ja tapahtumia, joihin ihminen ei voi itse vaikuttaa. Puut kasvaa luonnossa tiettyyn asentoon ja eri kuvakulmasta puu voi näyttää täysin erilaiselta kuin suoraan edestäpäin katsottuna.
Kuu on inspiroinut aina. Pidän siitä paljon enemmän kuin auringosta, koska kuussa on natseja. No ei senätän. Kuu on kauniimpi ja sen pinta on rosoinen kuvissa. En osaa kertoa kuvasta enempää. Miusta se näytti siltä, että no pilvet näyttää syövän tuon kuun valon. Kukin tekee tulkintansa. Itse lähinnä mietin näin, mutta taide on aina monisanaista.
Urbaani ''luontokuvaus'' ja maisemakuvaus on se mikä saa mun henkisen kyrpäni sykkimään. Rakastan metallisia pintoja, asfalttia, punaista tiiltä, jäätä, siltoja, kaupungin valoja....
Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Pidän siitä, että kaupunki, jossa asun, muuttuu jatkuvasti ja muutosta on mielenkiintoista taltioida. Muutaman vuoden päästä kuvassa näkyvä lutakko ja satama ei välttämättä esimerkiksi tule enää olemaan entisensä.
Toinen kuva on yliopistolta, jossa tehdään jonkinlaista uutta rakennusta/laajennusta. Keskityn outoihin asioihin oikeesti. Saatan innostua oransseista nosrtureista erilailla kuin monet muut ja taas jokin auringonlasku tai nousu ei kiehdo sitten yhtään. Kaupungin karuus ja kotiseudun kuvaaminen kertoo tarinaa muustakin kuin ''nätti kukka, kunnioitan luontoa''.
Muistakaa ettei asfaltti ole koskaan vain harmaata, se on sävykästä aina.

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Silver is better than Gold


Ab-Normal Beauty

Tullut taas katsottua elokuvia ja sitten niitä surkeampia pätkiä, joita en edes elokuviksi tituleeraisi vaan lähinnä jonkun ohjaajan/käsikirjoittajan/tuottajan aivopieruksi, joka on puhallettu valkokankaalle väkisin. Ab-Normal Beauty ei lukeudu näihin pieruihin vaan elokuvien kärkikastiin. Pidän kauhusta ja pidän varsinkin kauhusta, jossa on tunnetta. Elokuvassa on voimakkaita tunteita ja muutakin tunnetta kuin perinteistä ahdistusta. Rakkaus, yksinäisyys ja ihmisen riittämättömyys voisivat olla hyvinkin näitä tunteita, joita päähenkilö Jiney tuntee koko elokuvan ajan. Taide saa hänet onnelliseksi, mutta oma riittämättömyys tuntuu heijastuvan itsekriittisyytenä ja epävarmuutena omia töitä kohtaan. Eräänä päivänä Jiney sattuu kadulle, jossa on tapahtunut onnettomuus ja hänellä välähtää ottaa kuva kuolleesta tiellä makaavasta mammasta. Jiney on peloissaa siitä, että miksi otti kuvan ja hämillään siitä, että on niin tyytyväinen kuvaan, että kuolleiden asioiden valokuvaaminen muodostuu pakkomielteeksi. Lopulta tyttönen alkaa saada uhkausviestejä ja videoita, joissa ihmisiä listitään. Lopun saattekin selvittää itse.

Ab-Normal Beauty on kaunis yhdistelmä SAW elokuvista saatua inspiraatiota, täydellistä näyttelijän työtä (harvinaista aasialaisissa leffoista tai edes kauhuleffoissa yleensäkin) sekä hieman sekoitusta Hosteleita. Jotenkin elokuva saa miettimään asioita, väkivaltaa ja omaa äitisuhdetta. Outoa sinänsä, että kauhuleffa voi aiheuttaa tätä kaikkea. Pang on pistänyt jälleen kaikkensa peliin ja onnistunut kerrankin. Voisin tituleerata tämän henkilön melkeinpä Aasian Tarantinoksi tai Eli Rothiksi. En kuitenkaan sitä vielä tee, sillä Pangilla on takataskussaan paljon surkeita pätkiä kuten The Eye, Bangkok Haunted ja The Photo. Tämä elokuva kuitenkin yllättää ja rakastuttaa mua. Jos jotakin arvosanaa kouluasteikolla pitäis sanoa, sanoisin 9½. Erittäin viihdyttävää ja poikkeuksellista aasialaista kauhua. Ei pitkähiuksisia pikkutyttöjä valkoisissa kaavuissa ja säikähdyksiä vaan brutaalia mäiskintää putken pätkällä naamaan ja huoraa vedetään turpaan kuin Rockya ensimmäisessä elokuvassa. Viihdearvoltaan mahtavaa shaibaa sanon minä.
Harvoin tulee vastaan elokuvia, joihin rakastun. Tässäpä teille yksi sellainen.
Menisin tämän kanssa naimisiin jos voisin.

torstai 18. huhtikuuta 2013

top 10 of life and death

Pidän:

1. Listojen tekemisestä
2. Pinaattikeitosta
3. Nukkumisesta (ihan liikaa, jopa enemmän kun seksistä)
4. Surkeasta musiikista
5. Corgeista

En pidä:

1. Lupausten rikkomisesta
2. Mun ikkunan yläpuolella sijaitsevaan räystäskouruun pesineestä tirpasta, joka kuvittelee olevansa suurikin kukko ja kiekuu mut aina aamusin hereille
3. Aamuista
4. Kypsennetyistä vihanneksista esim. porkkana: hyi helevata mikä kumimötkö
5. Myrskystä, pelottaa nukkua. Yksin nukkuminen ylipäätään on iso miiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiinus

Next Stop Brooklyn

Saatoin tänään ommella monta tuntia ja piirtää sen lisäks ja nyt mun luovuus on vaan oikeesti käytetty loppuun.
Alkujaan tää upea mekko oli siis XL kokonen Tuskapaita. Näin paljon parempi ja tulee varmasti myös käytettyä.

Onneksi huomenna on perjantai ja näkee Sergein, oujee.
Ei mulla tässä vaiheessa muuta.

-Mari

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

I Thought I Knew it All

Tämän kuvan kuvatekstiksi sopisi ''kaappis rakoilee'', mutta en osaa muuta oikein tähän sanoa. Tarkoituksena esitellä uutta tukkaa, mutta koska tänään on näköjään kevätmyrskyinen ja synkkä päivä täällä Jyväskylässä niin kaikki kuvan värit ja laatu ja kaikki menee ihan puuroksi. Blöndinä taas. Kevään myötä alan siis jälleen näyttää itseltäni. Tuntuu, että olen päässyt identiteettikriisin yläpuolelle ja ratkaisu vaaleista hiuksista ilahduttaa enemmäin kuin pytyllinen kultaa sateenkaaren päässä.
Toki kuvassa kannattaa kiinnittää huomioo myös todella upeaan lörttöpaitaan sekä siihen kuinka paljon mun reuhka on kasvanut.

Tiivistetysti vaalennusprosessin vaiheet ja tekotavat. Ajattelin, että sitä kautta olisi helpointa lähestyä sitä, jos joku jotakin vinkkejä tukkansa kanssa tuskaillessa kaipaa:
Lähtötilanteena mulla oli tukka, jossa oli mustaa, punasta ja violettia väriä tuhansia kerroksia päällekkäin, allekkain ja sivuttain. Yli 6kk erilaisia suoravärejä punaista tungettu päähän sekä mustia raitoja tais olla joukossa. Alkutilanne 5RV ellei jopa 4RV värinä. Pahinta mitä voin kuvitella tässä on se, että kaikki värit joita oon päähäni runttaillut on tosiaan sisältänyt suoraväripigmenttinä ton punaisen ja siitä on todella helvetillistä päästä eroon. Jos harkitset mustasta tai punaisesta irtautumista kylmän vaaleaan, harkitse uudestaan ja pohdi tarkkaan oletko valmis itkemään, turhautumaan ja kuluttamaan rahaa erilaisiin taittoihin, hopeashampoisiin, vaahtoväreihin ja ties mihin tökötteihin.
Ensin lähdettiin tosiaan ihan perus värinpoistolla liikenteeseen tottakai. Prosessin aikana pikaisesti laskien tein kaksi normaalia värinpoistoa sekä sen jälkeen 4vaalennuspesua. 6%+vaalennusjauhe ensimmäisissä värinpoistoissa (käytin kerrankin sitä valkoista vaalennusjauhetta, en sinistä).
Vaalennuspesuissa 6%hapete+vaalennusjauhe+shampoo+vesi ja sitten vaan hieroskelin sitä tukkaani. Tarkkailin peilistä, että joko se fleda tippuu päästä viimein, mutta turhaan odotin kaljuuntumista. Loppupeleissä latvoista lähti 2cm rapisten+leikkaamalla. Not bad, sanon minä.
Tämän jälkeen lopputulos oli oranssinkellertävänkukertava. Okei oikeestaan suureks osaks keltanen/oranssi, joten taittoväriä tarvittiin. Kokeilin ensin vaahtoväriä ja kyllähän se hieman auttoi (10V sävyltään), mutta ei se pysyvää tulosta anna. Mietin ja pohdin ja kyselin neuvoja kanssaopiskelijoilta, että mitähän kannattais tehdä. Neuvottiin marssimaan tukkuun uudestaan ja ostamaan taittoväriä. Koska päässäni oli oranssia, piti hommata taittoväri, jossa on sinistä (sillä sininen on oranssin vastaväri ja violetti on keltaisen. Tää on tärkeetä tietää vaalentaessa tukkaa). No ei muuta kun SIMin tukusta värit mukana kotiin ja taittohommiin
9/16+9B+3% hapete ja sudin päähäni tökötin. Muhittelin sitä päässäni tovin jos toisenkin. Huuhtelin ja pesin tukan Fudgen silvershampoolla ja hopeinen Colormask päälle. Tulos perfecto, luonnollinen, ei platinablondi vaan juuuuri sellainen mistä haaveilin.
Lopputulos: Hieman kuivat latvat, muttei mitään kamalaa damagea. Ei keltaista tai oranssia. Kauniin tuhkan sävyiset hiukset.

Mii laikiii!

torstai 11. huhtikuuta 2013

Purple Haze




Stay Out of My Dreams

Iltapäivää

Heräsin tänään kouluun hyvin hyvin hyvin väsyneenä ja tukka pskaisena kuin keväiset tiet. Eilinen siivoilu ja lööbailu oli imenyt musta mehuja ja olin jo ottanut vähän lomavaihdetta silmään (vaikka pitäis vielä jaksaa koulussa yksi jakso) eikä aamuinen herätyskello tuntunut yhtään hyvältä. Istuskelin eilen jo kahvikuppi kädessä partsilla grillailemassa itseäni kesää varten. Testailin, että jokos toi väri tarttuisi pintaan ja voe tokkihinsa! Kuvista sitä ei huomaa, mutta mun käsi on ottanut itseensä jo kesän väriä, ahnam! Kalkkilaivan kapteeni kiittää ja kuittaa siis tuota pikaa ja terveen värinen mari on matkalla kohti parempaa tulevaisuutta.

Aamu menikin pannulliseen kahvia ja naaman kasaan saamiseen ja sitten nokka kohti koulua ja tekemään Aistimuksien koekampauksia. Voin sanoa, ettei projekti kiinnosta mua vähääkään eikä oikein ketään muutakaan. Ollaan aivan pihalla harjotusajoista ja aikatauluista ja muusta. Onneksi huomena on viimenen koekampauspäivä ja sitten pakenen Hämeenlinnaan viikonlopun ajaksi hoitamaan Chesteriä. Hämeenlinnaan menemisessä tosin pelottaa tunnepurkaukseni ja se, että palaako suru takaisin luokseni, kun on porukoilla. Isää on jatkuvasti ikävä, mutta itkua ei ole pitkään aikaan tullut ja noh... Keskellä muistoja varmasti nousee tunteet pintaan.

Ai mitäkö mun tukalle kuuluu? No se on tuollanen hopea/babypink/lilac. My Little Pony tukka, josta ei mitään pahaa sanottavaa. Kyllä se vielä yhtä vaalennuspesua kaipaa, mutta ajattelin katsoa, että mitä tuo kesä ja aurinko tekee tälle mun tuggelle ja pohtia sitten sitä lopputulosta. Tää väri miellyttää ainakin itteeni pirusti. Mulle sopii paremmin vaaleempi tukka. En näytä niin saakelin palvaajalta eikä iho nini kalpeelta. Okei, tossa kuvassa näyttää, mutta kun saa vähän väriä pintaan niin on taas parempi ja terveempi olo.
Oonko muuten ainut joka oottaa kesää näin tatti huurussa? Oon jotenkin jo niin kesässä, että eilen hamusin jo rässiliiviä käsiini ja ompelin siihen uusia patcheja suurella rakkaudella ja pohdin, että koskahan sitä pääsis käyttään ihan kunnolla. Ootan sitä, että pääsee uimaan ja leikkimään rannalle ajautunutta valasta, joka pitää pyörittää takaisin veteen (tää vihjeenä mun rantakunnosta 2013, katellaan sit 2049 jos sillon oisin timmi).
Tulipas sekava postaus. Hämeenlinnassa koitan saada järkevämpiä tekstejä aikaan, koska siellä on aikaa olla ja rauhottua. Nyt taidan painua parvekkeelle hengitteleen raitista ilmaa filtterin läpi ja sen jälkeen tehdä välipalaa.

-Mari

Ps. Ikävä on kova erästä herraa kohtaan. Tuntuu, että mun sydän hyppää joka kerta hieman sivuun kun saan tekstarin. Onko tää normaalia kun on ihastunut?

tiistai 9. huhtikuuta 2013

I just killed my pony

Moikka!

Ei kuvassa ei oikeasti ole teurastettu My Little Pony. Tapahtui vain viikonloppuna niin, että yksisarvinen heitti verensä mun niskaan ja miten sitten kävikään.
Tein siis kaksi värinpoistoa ja heitin päälle Lilac nimistä sävyä, jotta päästiin eroon ällöpunasista ja keltasista. Vaaleansini/violetti/pinkero tukka on itseasiassa ihan kiva ja rakastuin. Päätin sitten, että tehdään koko päähän sama operaatio. Koulussa tehtiin eilen yksi värinpoisto tuohon pääliosioni hiuksiin.
Lopputulos hivelee silmää. Ihanan keltainen tyvi ja kirkuvan oranssi latva. Eihän tämä yllätyksenä tullut, kun punane tukka on koreillut päässäni yli 6kk ja jatkuvaa värjäilyä, colormaskeilua ja ties mitä. Hyvä lopputulos tuli ensimmäisellä värinpoistolla. Oletin tukkani tipahtavan (vaikka olen viimeksi vaalentanut syksyllä?) ja lopputuloksen olevan ennemminkin ruskeahko ja tummempi. Vielä yksi vaalennuspesu ja tadaa sitten onkin koko pää taas niin hattaraa ja ykssarvisia. Kai tuon sisäisiä tunteitani esille tällä tukalla tai sitten kevät sai mut taas kaipaamaan valkoista tukkaani vuoden takaa. Kumminpa vain niin olen hemmetin tyytyväinen päätökseen. En näytä enää niin saakelinpalvaajalta ja kissanuhraajalta kuin aikaisemmin.
Kun tästä lähdetään vaalentamaan ei lopputulos tottatosiaan voi olla kuin kamala. Vitosen ellei jopa nelosen pohja, punasävyä ja mun hauraat hiukset. Lopputulos oli odotettava. Tämä oma vaalennusprosessi saa olla pieni startti sille, että pääsen vauhtiin tuon vaalennuspostauksen kanssa. Koitan tsempata itseäni tän blogin kanssa parhaani mukaan, mutta mun elämä on ollut hulluttelua tässä nyt hetken ja kirjottamiselle jäänyt tosi vähän aikaa!
Kerrottakoot kuitenkin, että mun tunteet sai vastakaikua miesrintamalla ja kaikki alkaa taas olla pulkassa ja Mari entisellään.

Tää oli todella pikanen kirjotus. Julkaisen illalla kuvaa mitä kävi toisen vaalennuksen ja taiton jälkeen tälle reuhkalle. Oranssi pellehermanni lähtee kohta koululle syömään, jotta päästään tositoimiin. Aurinkoista päivää kaikille takatalvesta huolimati.

-Mari

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Two Colors Makes One Life Perfect

Huomentapäivää!

Elämähän on sitä varten, että siihen heittäydytään täysillä. Tänään mun pitäs heittäytyä täysillä tyttöjen maailmaan ja käydä shoppailemassa uusia kledjuja (ei en pidä siitä). Yleensä mun kauppareissut koostuu siitä, että kävelen kauppaan, katselen vaatteita, nappaan muutaman mukaan sovittamatta ja homma on pulkassa jo ennen kun alkokaan. Nyt koitan totuttautua ajatukseen, että vaeltaisin muutaman rytkyn kanssa tänään edes sinne sovituskoppiin asti ja testaisin, että miltähän sitä ihminen voiskaan näyttää uusissa kledjuissa. Kuuntelen Rugeria ja koitan pönkittää egoani, jotten tule itkien ulos  vaatekaupasta ja totea, että oon lihava ja lähde äkkiä kotiin ahmimaan jätskiä ja paskoja telkkusarjoja. No ei sentään. Kyllä mun ego on iso ja kestää kaiken, mutta vaatekaupat aina ahdistaa. En vaan tiedä miksi.

Haaveilen salaa mustien hiusten paluusta ja hymyilen jokaiselle mustavalkokuvalle, jossa tukka näyttää syntisen tummalta. Violettipunainen värini alkaa olla haalistunut ja päästä löytyy pinkkejä, oransseja, punasia, viininpunasia, violetteja ja vaaleita osioita. Tyvikasvua pukkaa ja letti näyttää muutenkin hetki hetkeltä yhä vähemmän parturikampaajan päähän sijoitetulta unelmalta. Ajattelin kuitenkin lähiaikoina toteuttaa sairaan fantasiani uudesta letistä, sillä tää punanen alkaa oikeesti jo ottaa herrrrmooon. Ollu niin kauan samat hiukset tai saman tyyppiset, että tulee tylsistymisoksu. Lähempänä sitä aikaa paljastan tarkempaa infoa tulevasta reuhkastani. Siihen asti olen hyshys tästä inspiksestä.

Nyt kiskon housut jalkaan ja koitan mättää ruokaa naamaan, että saa tänään tehtyäkin jotain, kun on lupailtu hyvää seuraakin shoppailureissulle tänään.
Hyvää viikkoa kaikille. :)

-Mari

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Jussincornit.jpg

Heippa!

Seuraava kuva kertoo enemmän, kun mikään siitä miten mun tää päivä on sujunu. Harmi, ettei kuvaan taltioitunu tää jäätävä savun määrä, mikä tätä kämppää hallitsee tällä hetkellä.
Kämppis siis päätti vähän tehä mikrocockpornia ja tähän se päättyi. Urpo laittoi pussin ylösalasin mikroon, vaikka siinä lukee isolla ''tämä puoli ylöspäin''. Noh shit happens, sain hyvät naurut kun se alko mököttää. :D

Mulla on hyvä fiilis tänään, vaikka mulla ois monta asiaa sanottavana King Arthur elokuvasta (välttäkää sen kattomista oikeesti, eilinen olis ollu yhtä kidutusta, jos ei olis ollut niin hyvvee seuraa sitä katsoessa). En jassa oikein kirjotella, kun pitää saada tää kämppä tyhjennettyä tästä savusta nyt ja pitänee siivoo toi vaatekaappi taas loppuun, kun oon tällänen pikkutarkka persenaama välillä asioiden suhteen.

Ps. Oon hukannut kamerani jonnekin, joten joudutte nauttimaan perjantaisesta iPhonella näpätystä naamakuvasta nyt. Kyllähän siinä vähän toi meikki erottuu.
Mutta nyt takaisin puuhailujen pariin ja lisää Voltarenia niin perkeleen kipeeseen niskaani (oon aivan liian vanha käymään keikoilla näköjää).

-Savustettu kapakala Mari

Pps. Mulla on otsassa Harry Potter -arpi