perjantai 19. huhtikuuta 2013

Ab-Normal Beauty

Tullut taas katsottua elokuvia ja sitten niitä surkeampia pätkiä, joita en edes elokuviksi tituleeraisi vaan lähinnä jonkun ohjaajan/käsikirjoittajan/tuottajan aivopieruksi, joka on puhallettu valkokankaalle väkisin. Ab-Normal Beauty ei lukeudu näihin pieruihin vaan elokuvien kärkikastiin. Pidän kauhusta ja pidän varsinkin kauhusta, jossa on tunnetta. Elokuvassa on voimakkaita tunteita ja muutakin tunnetta kuin perinteistä ahdistusta. Rakkaus, yksinäisyys ja ihmisen riittämättömyys voisivat olla hyvinkin näitä tunteita, joita päähenkilö Jiney tuntee koko elokuvan ajan. Taide saa hänet onnelliseksi, mutta oma riittämättömyys tuntuu heijastuvan itsekriittisyytenä ja epävarmuutena omia töitä kohtaan. Eräänä päivänä Jiney sattuu kadulle, jossa on tapahtunut onnettomuus ja hänellä välähtää ottaa kuva kuolleesta tiellä makaavasta mammasta. Jiney on peloissaa siitä, että miksi otti kuvan ja hämillään siitä, että on niin tyytyväinen kuvaan, että kuolleiden asioiden valokuvaaminen muodostuu pakkomielteeksi. Lopulta tyttönen alkaa saada uhkausviestejä ja videoita, joissa ihmisiä listitään. Lopun saattekin selvittää itse.

Ab-Normal Beauty on kaunis yhdistelmä SAW elokuvista saatua inspiraatiota, täydellistä näyttelijän työtä (harvinaista aasialaisissa leffoista tai edes kauhuleffoissa yleensäkin) sekä hieman sekoitusta Hosteleita. Jotenkin elokuva saa miettimään asioita, väkivaltaa ja omaa äitisuhdetta. Outoa sinänsä, että kauhuleffa voi aiheuttaa tätä kaikkea. Pang on pistänyt jälleen kaikkensa peliin ja onnistunut kerrankin. Voisin tituleerata tämän henkilön melkeinpä Aasian Tarantinoksi tai Eli Rothiksi. En kuitenkaan sitä vielä tee, sillä Pangilla on takataskussaan paljon surkeita pätkiä kuten The Eye, Bangkok Haunted ja The Photo. Tämä elokuva kuitenkin yllättää ja rakastuttaa mua. Jos jotakin arvosanaa kouluasteikolla pitäis sanoa, sanoisin 9½. Erittäin viihdyttävää ja poikkeuksellista aasialaista kauhua. Ei pitkähiuksisia pikkutyttöjä valkoisissa kaavuissa ja säikähdyksiä vaan brutaalia mäiskintää putken pätkällä naamaan ja huoraa vedetään turpaan kuin Rockya ensimmäisessä elokuvassa. Viihdearvoltaan mahtavaa shaibaa sanon minä.
Harvoin tulee vastaan elokuvia, joihin rakastun. Tässäpä teille yksi sellainen.
Menisin tämän kanssa naimisiin jos voisin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätähän kommentti! Se piristää päivääni :)