lauantai 20. huhtikuuta 2013

City never Fails

Moikka

Eilen oli siitä mielenkiintonen päivä, että ajattelin kerrankin lähteä ulkoiluttamaan kameraani oikein kunnolla. Harvoin tulee nykyään otettua suht järkeviä ja ns. taiteellisia kuvia, mutta nyt päätin ottaa härkää sarvista ja tarttua toimeen. Käveltiin aivan jäätävän pitkä lenkki Paulin kanssa ja matkalta tarttui mukaan vain kourallinen hyviä otoksia. En tiedä miten pohjustaisin joitakin näistä. Lähinnä tahdoin kokeilla  miten saan kameraani asetukset kohdalleen mihinkin tilanteeseen ja no tottakai sai liikuntaa tämä ruhonikin siinä samalla.
Tässä todiste siitä, että tosiaan olin ulkoilmassa. Aurinko häikäs ja tuuli heitti hiukset kuin animehahmolla tai supersankarilla. Naurattaahan tämä kuva semisti. Näytän myö pulskalta, lol. Kiitos huppari tästä.

En tiedä. Luovuus on tökkinyt jo pidemmän aikaa tämän kameran suhteen. En tiedä mitä tahdon kuvata ja millaisista kuvista pidän nykyään. Ennen rakastin esimerkiksi macrokuvausta, koska siinä saa tallennettua pieneen tilaan paljon tunnetta ja suuren tarinan. Yksityiskohtien kuvaaminen on muutenkin musta kivaa. Saatan kirjoittaessanikin tarttua hyvinkin tarkasti jonkun kiven ulkomuodon kuvailuun ja samaa olen aikanaan soveltanut myös valokuvauksessa. Nyt kuitenkin tuntuu, että joku on tehnyt luovuudelle stopin.
Luonto inspiroi tottakai aina. Tykkään tallentaa hetkittäisiä luonnonilmiöitä. Se on aina mielenkiintoista, koska ne ovat asioita ja tapahtumia, joihin ihminen ei voi itse vaikuttaa. Puut kasvaa luonnossa tiettyyn asentoon ja eri kuvakulmasta puu voi näyttää täysin erilaiselta kuin suoraan edestäpäin katsottuna.
Kuu on inspiroinut aina. Pidän siitä paljon enemmän kuin auringosta, koska kuussa on natseja. No ei senätän. Kuu on kauniimpi ja sen pinta on rosoinen kuvissa. En osaa kertoa kuvasta enempää. Miusta se näytti siltä, että no pilvet näyttää syövän tuon kuun valon. Kukin tekee tulkintansa. Itse lähinnä mietin näin, mutta taide on aina monisanaista.
Urbaani ''luontokuvaus'' ja maisemakuvaus on se mikä saa mun henkisen kyrpäni sykkimään. Rakastan metallisia pintoja, asfalttia, punaista tiiltä, jäätä, siltoja, kaupungin valoja....
Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Pidän siitä, että kaupunki, jossa asun, muuttuu jatkuvasti ja muutosta on mielenkiintoista taltioida. Muutaman vuoden päästä kuvassa näkyvä lutakko ja satama ei välttämättä esimerkiksi tule enää olemaan entisensä.
Toinen kuva on yliopistolta, jossa tehdään jonkinlaista uutta rakennusta/laajennusta. Keskityn outoihin asioihin oikeesti. Saatan innostua oransseista nosrtureista erilailla kuin monet muut ja taas jokin auringonlasku tai nousu ei kiehdo sitten yhtään. Kaupungin karuus ja kotiseudun kuvaaminen kertoo tarinaa muustakin kuin ''nätti kukka, kunnioitan luontoa''.
Muistakaa ettei asfaltti ole koskaan vain harmaata, se on sävykästä aina.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätähän kommentti! Se piristää päivääni :)