torstai 11. huhtikuuta 2013

Stay Out of My Dreams

Iltapäivää

Heräsin tänään kouluun hyvin hyvin hyvin väsyneenä ja tukka pskaisena kuin keväiset tiet. Eilinen siivoilu ja lööbailu oli imenyt musta mehuja ja olin jo ottanut vähän lomavaihdetta silmään (vaikka pitäis vielä jaksaa koulussa yksi jakso) eikä aamuinen herätyskello tuntunut yhtään hyvältä. Istuskelin eilen jo kahvikuppi kädessä partsilla grillailemassa itseäni kesää varten. Testailin, että jokos toi väri tarttuisi pintaan ja voe tokkihinsa! Kuvista sitä ei huomaa, mutta mun käsi on ottanut itseensä jo kesän väriä, ahnam! Kalkkilaivan kapteeni kiittää ja kuittaa siis tuota pikaa ja terveen värinen mari on matkalla kohti parempaa tulevaisuutta.

Aamu menikin pannulliseen kahvia ja naaman kasaan saamiseen ja sitten nokka kohti koulua ja tekemään Aistimuksien koekampauksia. Voin sanoa, ettei projekti kiinnosta mua vähääkään eikä oikein ketään muutakaan. Ollaan aivan pihalla harjotusajoista ja aikatauluista ja muusta. Onneksi huomena on viimenen koekampauspäivä ja sitten pakenen Hämeenlinnaan viikonlopun ajaksi hoitamaan Chesteriä. Hämeenlinnaan menemisessä tosin pelottaa tunnepurkaukseni ja se, että palaako suru takaisin luokseni, kun on porukoilla. Isää on jatkuvasti ikävä, mutta itkua ei ole pitkään aikaan tullut ja noh... Keskellä muistoja varmasti nousee tunteet pintaan.

Ai mitäkö mun tukalle kuuluu? No se on tuollanen hopea/babypink/lilac. My Little Pony tukka, josta ei mitään pahaa sanottavaa. Kyllä se vielä yhtä vaalennuspesua kaipaa, mutta ajattelin katsoa, että mitä tuo kesä ja aurinko tekee tälle mun tuggelle ja pohtia sitten sitä lopputulosta. Tää väri miellyttää ainakin itteeni pirusti. Mulle sopii paremmin vaaleempi tukka. En näytä niin saakelin palvaajalta eikä iho nini kalpeelta. Okei, tossa kuvassa näyttää, mutta kun saa vähän väriä pintaan niin on taas parempi ja terveempi olo.
Oonko muuten ainut joka oottaa kesää näin tatti huurussa? Oon jotenkin jo niin kesässä, että eilen hamusin jo rässiliiviä käsiini ja ompelin siihen uusia patcheja suurella rakkaudella ja pohdin, että koskahan sitä pääsis käyttään ihan kunnolla. Ootan sitä, että pääsee uimaan ja leikkimään rannalle ajautunutta valasta, joka pitää pyörittää takaisin veteen (tää vihjeenä mun rantakunnosta 2013, katellaan sit 2049 jos sillon oisin timmi).
Tulipas sekava postaus. Hämeenlinnassa koitan saada järkevämpiä tekstejä aikaan, koska siellä on aikaa olla ja rauhottua. Nyt taidan painua parvekkeelle hengitteleen raitista ilmaa filtterin läpi ja sen jälkeen tehdä välipalaa.

-Mari

Ps. Ikävä on kova erästä herraa kohtaan. Tuntuu, että mun sydän hyppää joka kerta hieman sivuun kun saan tekstarin. Onko tää normaalia kun on ihastunut?

2 kommenttia:

  1. Tunteet ovat aina aitoja.
    Anna sydämmen hypätä jos se tahtoo,
    Rakkaudella huomiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskaltais vaan antautua ja luottaa toiseen. Monien kömmähdysten jälkeen pelottaa antaa itsestään mitään

      Poista

Jätähän kommentti! Se piristää päivääni :)