lauantai 25. toukokuuta 2013

I'm So Happy I Could Die

On taas se aika vuodesta, kun meidän kämpässä on sisällä viileetä. Pitää parvekkeelta tulla tänne vilvottelemaan välillä ja taas päinvastoin, mennä asunnosta ulos lämmittelemään. Kämpässä on niin kylmä, että joutuu kökkiin Hello Kitty viltin alla ja ulkona taas soijaa pukkaa.
Tänään en oo touhunnut ihmeempiä. Kävin aamusella lenkillä, tulin kotiin suihkuun ja suihkusta kipitin parvekkeelle ottamaan aurinkoa. Tahtoisin vähän väriä näihin mun kalkkunakoipiin. En nyt mitään pronssipatsastelua kannata, mutta vähän väriä, jotta näyttää terveeltä. Toki kalpeus on kaunista, mutta on terve värikin. Mua vaan pelottaa, että kohta oon ravun värinen ja illalla pitäs mennä ulos syömään. Varattiin viikolla pöytä JALOsta  ja illalla pitäis sinne hipsiä, mutta tässä päivällä mulla ei ole ihmeellisempää puuhaa. Otan rennosti ja vähän vielä rennommin ja rennommin. Koitan lukea pääsykokeisiin, mutta kaippa lukemisestakin on hyvä pitää välipäivä välillä.

Tasan viikon päästä mä kattelenkin ihan erilaisia maisemia. Tai lähinnä rauhaisammassa miljöössä ja todennäkösesti kalja kädessä hakkaan krokettimailalla ihmisiä tai heittelen mölkkypalikalla. Kavereilla alkaa kesäloma ja otetaan pieni irtiotto arjesta ja lähdetään korpeen. Tykkään välillä kävästä syrjäseuduilla, kun joka päivä kuuntelen tätä kaupungin meteliä tästä aitiopaikaltani. Oon tosin onnekas, että meidän parveke on suunnattu sisäpihalle eikä kadun puolelle, kuten kaverillani, joka asuu vastapäisessä talossa. En kestäis meteliä ja katupölyä. Oma huoneeni sijaitsee kadun puolella ja yöllä en pysty pitämään ikkunaa auki, koska mm. Sohwin terassilta kuuluu kaikki huutelo tohon huoneeseen hyvinkin selkeästi.

Mun elämään kuuluu pelkkää hattaraa, ykssarvisia ja sateenkaaria. Rakkaus kukoistaa, koulu rullaa ja muutenkin kaikki on hyvin. Pääsykokeet tosiaan jännittää vähän, mutta oon valmistautunut hyvin ja kohta ne onkin jo ohi.

Arvatkaas mitä!
Katsoin tänään pitkästä aikaa peiliin ajatuksella:
''Enhän mä nyt niin pahan näkönen oo ollenkaan. Ei tässä paljon tarvi painoo pudottaa, että alkaa taas olla asiat kohallaan ja oon täysin tyytyväinen itseeni''
Oon vihannut itseäni ehkä liikaakin ja ollut itselleni aivan liian ankara tai sitten olen saanut auringonpistoksen ja sekoilen ja horisen itselleni latteuksia.
Tuntuu tosin välillä, että mielipide itsestäni heittää vuoristorataa enemmän kuin retardilapset Linnanmäen puukiskoilla. Uskon kuitenkin, että asiat alkaa tästä rullata pikkuhiljaa normaalitasolle.

Ainiin ja asiat sen kuvahomman (facebook ja alastonsuomi) alkaa järjestyä. Näköjään kaikki ihmiset ei maailmassa ookaan niin paskoja, kun oon aina luullut. Näiden profiilien tekijä on siis joku, joka on selannut mun blogia ja päättänyt, että haluu olla minä. Tai lähinnä haluaa mun naaman, jonkun nimen ja randon tyttöjen pillutjapyllyt. No mutta tälläsillä asioilla on yleensä tapana selkiytyä ja hommien hoitua. :)

Nyt toivotan kaikille hyvvee aurinkoista päivää.

-Mari

torstai 23. toukokuuta 2013

This is Real Evil

(SIMin hiusvärit, joita käytin:8/44+8/34+6%hapete
latva: 7/444+6/443+3% hapete)
Iltaa!

Pidän tovin vapaata siivoilusta ja kirjoitella tänne jotakin asioita.
Edellinen postaukseni koski siis feikkiprofiilia, jonka joku oli näpertänyt Facebookiin miun kuvien kera ja linkkaili sinne sitten Bieberiä miun naamalla (not nice). Kiitos blogin lukijalle, joka miulle tästä kertoi. Olen kiitollinen tarkkaavaisuudesta! :D

Suoristelin tänään hiukset. En edelleenkään oikein tykkää sileästä ja sliipatuista kutreista. Taitaa olla noi lainekiharat enempi mun juttu (plus niissä toi liukuväri näyttää paremmalta. Kuvissa liukuväriä ei oikein ees erota. Latva on siis punasempi ja tummempi).
Onhan noikin toki näpsäkät ja nätit, mutta jotenkin eloisamman näkönen tukka, kun on vähän muotoa ja kutrit ojennuksessa naisellisilla kiharoilla, kun muuten en oikein ole naisellisuuden perikuva. Kuvassa muuten mulla on päällä uus paitani, jonka löysin kirpparilta 2eurolla. Se on tollanen pitkän mallinen ja peittää perseen reilusti. mietin, että kun läskit joskus karisee hieman niin tota voi jopa käyttää mekkona leggareiden kanssa (katselen muuten tässä samalla Dieetit Vaihtoon! -Ohjelmaa. Tykkään tästä ja oon tykännyt pitkään katon uusintojen uusinnatkin. Taidan olla koukuttunut.).

En raaskinut käyttää paljoa rahaa tänään shampooseen Sokoksella käydessäni vaan ostin markettishampoon. Ruokakauppaan päästyäni tartuin kuitekin musiikkilehteen (koska kannessa oli Ghost) ja kannoin kotiini 10euron lehden. Mikä tärkeysjärjestys? Mun elämässä musiikki on se eka juttu ja kaikki muu tulee sen jälkeen. Paitsi Corgit. Ne on aika tasoissa musiikin kanssa.

Ainiin voisin teille väläyttää sitä, että miltä kännykkäni näyttää tällä hetkellä. Se on ihan jäätävän kauhee. Nintendokuori sai kyytiä, kun tilasin eBaysta ihan vaan läpällä euron maksaneet suojakuoret.

Tykkään toisaalta tosta aaaivan kamalan epäkäytännöllisestä suojakuoresta (onhan se rouheen näkönen sinänsä), mutta asia mikä ärsyttää on se, että toi on selkeesti suunniteltu vasureille. Puhelimessa jutustelu oikealla kädellä on haastavaa ja tuntuu, kun pitelis korvalla lattialaatan kokosta möhkälettä. Taidan palata Nintendoon pian takasin. Antaa ton nyt hetken naurattaa mua.

-Mari

NYT JUMALAUTA

klikkailkaas tonne

Muistaakseni mun etunimi on Mari ja sukunimi Helenius ja toi on muistaakseni myös mun naama mitä tuolla näkyy. Kiehun raivosta. Eikö ihmisillä ole enää mitään elämää. Käykää ilmiantamassa kyseinen profiili, koska tää ei oo kovin mukavaa. Tack.

-Mari

PS. tää paska jatkuu. Nyt oon AlastomassaSuomessa. Se joka niitä kuvia täältä napsii niin ihan tiedoksi, että kohta lähen kissakalaan haulikon kanssa. Ime kyrpää.

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

I'm not ok but i'm fine

Hei.

On vierähtänyt tovi, kun olen mitään järkevää kirjoitellut. Olen ollut liikkeellä viimeaikoina niin paljon, etten ole ehtinyt tai viitsinyt edes pysähtyä alas ja kirjoittaa tänne kuulumisia.
Mulle kuuluu jännittävää, uutta ja ihanaa. Aina ei kuitenkaan ole elämä puNpulaa ja halauksia vaan joskus on tullut myös vastaan karu arki. Mulla on ollut kiirettä. Oon autoillut väliä Jkl-Lahti-Hml-Lahti-Jkl-Hki-Jkl tässä viimepäivät ja se selittänee miksei aikaa ole revennyt tänne blogin puolelle. Käväsin Sergein luona Lahdessa ja saatiin olla rauhassa kahdestaan kerrankin. Nyt oon takaisin Jyväskylässä ja eilen kävin hajoilemassa Helsingissä, että miten kukaan pystyy asumaan siellä. Meillä oli siis Goldwellin koulutus, joka oli muuten aivan turhaa paskaa. Koululta lähdettiin kello 6:00 ja takasin Jyväskylässä oltiin ysin aikoihin. Voin sanoa, että väsytti ihan vitusti liikaa.

Tänään myös havahduin siihen, että oon saakelin epävarma itestäni. Plus oo lihava. Mä taidan vihata itteeni nykysin enemmän kun rakastaa ja se vaikuttaa mun normaaliin elämiseen. Vaikee luoda uusia ihmiskontakteja tms. En tiedä paha sanoa. Pakko alkaa taas juosta, että pääsee eroon tästä läskistä ja löllöstä. Ei siihen muu auta. Mäkkihanat kiinni ja salaattia nassuun. Joskus elämä iskee kovaa kasvoihin. Näköjään.

Kävi muutenkin hassusti. Sikälimikäli huomasitte edelliset hiukseni. No voinpa kertoa, etten ole valmis värjäämään tukkaa joka kolmannen pesun jälkeen. Siksi olen taas täällä. Punapäänä, tai no kinkerinä. Ei tää oo punanen, oranssi lähinnä. Tuli vähän turhankin kirkas oranssi tästä, mutta tykkään. On taas kotosa olo.

Kerron laihdutustuloksia aikanaan, jos tätä painoa pääsen taas tiputtelemaan tässä. Palataan siis asiaan myöhemmin. Vois ottaa jonkun ''before'' kuvan ja lopulta ''after'' ja sitten katsella kauan meni aikaa jne lässynlää.

Ajatukset harhailee. Oon lähdössä ulos kavereiden kanssa. Ulkona paistaa aurinko ja on nätti sää.
-Mari

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Mä en ole täydellinen.
Mä teen virheitä.
Mä en ole Jumala.
Mä olen sen yläpuolella.
Mä en laske päiviä, jotka olen kuluttanut vihaamalla.
Mä en laske päiviä, jotka olen kuluttanut rakastamalla.
Mä en puhu paljoakaan järkevää,
mutta mä sanon vaan kerran, että mä olen ihminen.
Anonyymit voisitteko muistaa sen
seuraavan kerran kun lennätätte paskaanne kun pahaset virtahevot. TÄNKJUU.

Hei päivää moi. Mä oon tässä pakkailutunnelmissa. Kiirepakkailutunnelmissa. Lähden kuulemmas Lahteen tänään ja sieltä huomenna Hämptoniin.

-Mörri

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Heippa!

Tajusin tässä selaillessani kuvakansioitani koneelta, etten ole luont edes albumia ''toukokuu'' koneelleni. Se kertonee, että olen ollut kiireinen ja hieman ihastunut. Perehtynyt parisuhteeseeni 107% ja ollut onnellinen. Oon ollut jatkuvasti menossa. En ole pysähtynyt miettimään ja nyt on pitkästä aikaa hetki, kun saa olla rauhassa koneella itsekseen, joten ajattelin kirjotella ja puuhastella. Siivoilut odottelis keittiössä (tiskivuori, jota pitkin vois kiipee vaikka taivaaseen ja nappasta Jumalaa pataan.
On tullut katseltua jääkiekkoa teeveestä sikälimikäli se ei edes hirveesti kiinnosta. Venäjä-Suomi peli oli yllätys. Jäätävä sellanen.
Oon myös pubeillut vähän liikaa. En siis ryypännyt vaan lähinnä hengattu paikassa X kavereitten kans melkeen kaikki illat, koska ei jaksa kotona istua.
Käytiin eilen katton teatteria Venekoskella. Suosittelen kaikille. Tänään on vielä mahdollisuus sinne seiskan aikaan eksyä, jos jotakin nappaa rakkausnäytelmät.
Eilen käytiin testaamassa Memphiksen tilalle tullut Revolution niminen rafla. Not bad. Ei ihmeellinen, mutta ei pahaa. Mielummin sitä safkaa söi kun selkäänsä otti. Miinuksena se, että syötiin Revolutionin pubin puolella ja sielläkin oli musiikki niin kovalla, että aivoihin alko sattua se jumputus jossakin välissä. Yleens äviihdyn pubeissa just siitä syystä, että omat ajatukset on mukava kuulla ja samassa pöydässä istuville ei tarvi huutaa. Revolutionin tiloissa pelkkä ajatus hiljaisuudesta oli mahdottomuus.
Sergeikin joutui kuvaan ja internettiin, osottelee veitsellä uhmakkaasti Juhaa. Näin ne viikingit syö burgeria, jossa oli OIKEE härän pihvi välissä. Ei paha yhtään ei.

Nyt lähden metsästämään ruokaa jostakin, koska tänään on kaupat kiinni. Taidan ottaa jalkajousen mukaan ja ampua pari lokkia, jotka Juhan mielestä sanoo: BLOLOLÖLÖLÖLLÖLOÖOLOLÖOÖL

Hyvää maNmojenpäivää kaikille maNmoille <3

-Mari

maanantai 6. toukokuuta 2013

Huomenta.

Mä tiedän, että oon ollut laiska bloggaaja tässä jo tovin, mutta Aistimukset syö musta kaikki voimat ja pääsykokeisiin lukeminen ja koululla oleminen ja töiden etsiminen ja ja ja ja ja...
(teko)syitä riittää moneen junaan. Oon niin stressaantunut jatkuvasti, että pillahtelen itkuun mitättömistäkin asioista. Viime yön valvoin tehden peruukkia. Sain sen valmiiksi ja lopputulos miellyttää ainakin itseäni. Tosin mun pahin pelko on se, että mitä jos noi on muiden mielestä täysin paskoja. Mitäpä jos mun näkemys barokkiperuukista, joka on ''vähän hullu'' onkin erilainen kuin muilla? Mitäpä jos mut haukutaan ja kaikki tää työ on ollut turhaa? Mitäpä jos en pääse mihinkään kouluun? Mitäpä jos mä vaan räjähdän atomeiks? No ei sentään. Oon vaan stressaantunut, mutta kyllä tää tästä helepottaa!
Onneks alkaa olla jo häivähdys kevättä ilmassa niin osaa ajatella, että kohta pääsee ansaitulle kesälomalle ja rauhottumaan. Ensimmäisenä lomalla tiedossa partyhardvol666 Tarun, Anan ja Sergein kanssa. Pitäähän sitä polkasta loma käyntiin aivan huikeessa seurassa! ^^
Kesän odotus tuntuu vaan turhauttavalta. Päivät ei tunnu kuluvan millään ja aika matelee. Tosin aika ei koskaan sillon matele, kun on hyvää seuraa, sillon se liitää ja se on pelottavaa. On pelottavaa miten rennosti voin olla toisen seurassa ja puhua oikeestaan kaikesta sekä tottakai olla itseni. Usein mulla on sosiaalisesti rooli päällä, koska pelkään sanovani jotakin typerää. Mun huumori nimittäin on vähän omalaatusta ja se voi olla, että se loukkaa puolituttuja. 
Tahdon kiittää kaikkia ihania ystäviä, joiden seurassa saan olla täysin normaalisti: Sergei, Juha, Taru, Pale, Ana, Jani, Essi, Siiri, Pipsa.... Listä on loputon, mutta jokainen ystävistäni on minulle erittäin tärkeä. <3

Ohessa luovan työn tuloksia. En tiedä mitä enää sanoa näihin mielenhäiriöihini hiusjuttujen suhteen. Olihan sitä pakko testata tuota tötteröä omaankin päähän. Hyvin pyssyy vauhdissa mukana. Ehkäpä nää ei oo niin pahoja, mitä kuvittelen. Oon vaan niin epävarma itsestäni ja ammattitaidostani. Pelkään, että joku päivä tajuankin olevani vain luova hullu.

-Mari

Ps. Voitin Litan blogiarvonnan! Kui huikeeta?