lauantai 25. toukokuuta 2013

I'm So Happy I Could Die

On taas se aika vuodesta, kun meidän kämpässä on sisällä viileetä. Pitää parvekkeelta tulla tänne vilvottelemaan välillä ja taas päinvastoin, mennä asunnosta ulos lämmittelemään. Kämpässä on niin kylmä, että joutuu kökkiin Hello Kitty viltin alla ja ulkona taas soijaa pukkaa.
Tänään en oo touhunnut ihmeempiä. Kävin aamusella lenkillä, tulin kotiin suihkuun ja suihkusta kipitin parvekkeelle ottamaan aurinkoa. Tahtoisin vähän väriä näihin mun kalkkunakoipiin. En nyt mitään pronssipatsastelua kannata, mutta vähän väriä, jotta näyttää terveeltä. Toki kalpeus on kaunista, mutta on terve värikin. Mua vaan pelottaa, että kohta oon ravun värinen ja illalla pitäs mennä ulos syömään. Varattiin viikolla pöytä JALOsta  ja illalla pitäis sinne hipsiä, mutta tässä päivällä mulla ei ole ihmeellisempää puuhaa. Otan rennosti ja vähän vielä rennommin ja rennommin. Koitan lukea pääsykokeisiin, mutta kaippa lukemisestakin on hyvä pitää välipäivä välillä.

Tasan viikon päästä mä kattelenkin ihan erilaisia maisemia. Tai lähinnä rauhaisammassa miljöössä ja todennäkösesti kalja kädessä hakkaan krokettimailalla ihmisiä tai heittelen mölkkypalikalla. Kavereilla alkaa kesäloma ja otetaan pieni irtiotto arjesta ja lähdetään korpeen. Tykkään välillä kävästä syrjäseuduilla, kun joka päivä kuuntelen tätä kaupungin meteliä tästä aitiopaikaltani. Oon tosin onnekas, että meidän parveke on suunnattu sisäpihalle eikä kadun puolelle, kuten kaverillani, joka asuu vastapäisessä talossa. En kestäis meteliä ja katupölyä. Oma huoneeni sijaitsee kadun puolella ja yöllä en pysty pitämään ikkunaa auki, koska mm. Sohwin terassilta kuuluu kaikki huutelo tohon huoneeseen hyvinkin selkeästi.

Mun elämään kuuluu pelkkää hattaraa, ykssarvisia ja sateenkaaria. Rakkaus kukoistaa, koulu rullaa ja muutenkin kaikki on hyvin. Pääsykokeet tosiaan jännittää vähän, mutta oon valmistautunut hyvin ja kohta ne onkin jo ohi.

Arvatkaas mitä!
Katsoin tänään pitkästä aikaa peiliin ajatuksella:
''Enhän mä nyt niin pahan näkönen oo ollenkaan. Ei tässä paljon tarvi painoo pudottaa, että alkaa taas olla asiat kohallaan ja oon täysin tyytyväinen itseeni''
Oon vihannut itseäni ehkä liikaakin ja ollut itselleni aivan liian ankara tai sitten olen saanut auringonpistoksen ja sekoilen ja horisen itselleni latteuksia.
Tuntuu tosin välillä, että mielipide itsestäni heittää vuoristorataa enemmän kuin retardilapset Linnanmäen puukiskoilla. Uskon kuitenkin, että asiat alkaa tästä rullata pikkuhiljaa normaalitasolle.

Ainiin ja asiat sen kuvahomman (facebook ja alastonsuomi) alkaa järjestyä. Näköjään kaikki ihmiset ei maailmassa ookaan niin paskoja, kun oon aina luullut. Näiden profiilien tekijä on siis joku, joka on selannut mun blogia ja päättänyt, että haluu olla minä. Tai lähinnä haluaa mun naaman, jonkun nimen ja randon tyttöjen pillutjapyllyt. No mutta tälläsillä asioilla on yleensä tapana selkiytyä ja hommien hoitua. :)

Nyt toivotan kaikille hyvvee aurinkoista päivää.

-Mari

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätähän kommentti! Se piristää päivääni :)