keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Captain Teemo, On Duty!

Olen tässä ollut nyt taas menossa viikon ja ajattelin istahtaa kirjottelemaan, kun on hetki aikaa olla rauhassa ja keskittyä jälleen. Viime viikon vietin siis poikaystäväni luona Lahdessa ja tapasin samalla reissulla sitten  todella pitkäaikaista kaveriani Penaa. Ollaan oltu samassa tarhassa jo tenavina ja edelleen pidetään satunnaisesti yhteyttä. Käytiin katsastamassa Sergein ja Penan kanssa Lahden kuuluisaa ja villiä yöelämää. Mitään nyrkkitappelua tai muuta ei saatu aikaan, mutta hyvin siltikin viihdyttiin (haha). Istuttin jossakin Dublin Irish Pubissa alkuilta, kunnes alkoi joku ''kakkosentuopit'' tms. ja vaihdettiin paikkaa ihmispaljouden (ja karaoken) takia. Suunnattiin Public Corneriin, jossa bongasin Iron Maiden Trooper olutta, johon olen aikaisemmin jo ihastunut, mutta hinta on mielestäni liian suolainen ollakseen ''ihan ok'' olut.
Anyway. Viikko sujui mukavasti Sergein yksiössä hengaillessa ja ehkä Suomen Chicagossa vietetty aika sai mieleni kääntymään siihen suuntaan, että laitoin tänään AMK haussa LAMK:n ensimmäiseksi vaihtoehdokseni. En toki hauissa JAMK:a unohtanut ja sinnekin puskin sitten muutamalle alalle hakemusta. Pääsykokeet häämöttää 1.11.2013 ja kaippa se on pakko alkaa kertaan matematiikkaa tässä pikkuhiljaa. 

Maanantaina Pöö otti vähän lepiä ja tais höllii
Olen täällä kotosalla flunssassa ja siivoillut pikkujuttuja, kuten tyhjiä shampoopurkkeja roskiin, vähän keittiöö puunaillut, järjestellyt omaa huonettani jne. En ole ehtinyt edes purkaa kaikkia tavaroita Lahti-Hämeenlinnareissun jäljiltä ja tekemistä olisi vaikka pienelle kylälle. Ainut mikä tekeminen tällä hetkellä kiinnostaa on löllytellä kämppiksen koiraa, joka pönöttää tossa vieressä typerä ilme naamallaan. Tosiaan käytiin Hämeenlinnassa viikonloppuna Sergulin kanssa ja Aulangon joutsenet kävi päälle. Ei meinattu päästä ulos autosta kun ne näykki ja sähisi (joutsenet on ehkä pelottavimpia ikinä, ne pitää ihme käärmeääntä! ._.).

Ainiin, kaikki on varmaan kuullut kappaleen ''What does the Fox say?'' No mulla on teille hauskempaa kuunneltavaa asian tiimoilta: KlikutiklikKliklik

torstai 19. syyskuuta 2013

3 asiaa, jotka vituttaa

Ajattelin avata sanaisen arkkuni asioista, jotka ottaa hattuun, kuuppaan, vituttaa, ketuttaa, ärsyttää, suututtaa jne. ja asiat koskevat siis blogeja. Ympäröivästä maailmasta löytäisin 3miljoonaa asiaa, jotka vituttaa, joten päätin rajata aihealuetta.

Lähdetään liikkeelle kolmannesta inhokistani ja lopulta paljastan sen ainaista raivoa aiheuttavan persenaama-asian, jota tänne tulitte etsimään!


3. Helvetin pitkät inspiraatiopostaukset, jotka sisältävät kesimäärin 25 kuvaa artistista, hiuksista, vaatteista jne. ja kuvia ei ole perusteltu mitenkään tai postauksessa ei ole sanaakaan viitaten kuviin. Miksi ne vaikuttavat kirjoittajaan? Mikä niissä inspiroi? Miksi niitä kuvia PITÄÄ OLLA NIIN SAATANAN MONTA, ETTÄ MENEE HERMOT LUKIESSA tuijottaessa?

2. Suttuiset meikit, joista tehään tutorial. Mäkin voi hieroo naamaani lähimpään väripalettiin ja sen jälkeen tehä tutorialin. En vaan tajua. Sori.

1. SUOMI! Siis kielenä. MIKÄ SAATANAN VAIKEUS SIINÄ ON, ETTEI SANOJA OSATA TAIVUTTAA OIKEIN? Miten vaikeeta on käyttää pisteitä, pilkkuja tai muita välimerkkejä? Miten vaikeaa on alottaa lause isolla alkukirjaimella? Myönnän, itsellänikin tulee virheitä, mutta pyrin oikolukiessa bongaamaan ne ja koitan päästä lopputulokseen, joka olisi mieluista luettavaa muille ihmisille. Kaamea esimerkki vammaisesta kirjoittamisesta, joka valtaa internettiä:
'Tänään niinkun menin kauppaan ja sit mun kissa okseni ja sit mun iskä tuli kotiin ja sit mentii sinne ja tänne ja sit MARILLA HAJOS NAAMA JA SE PASKANSI NÄPPÄIMISTÖLLE JA SIT NIINKUN KAIKKI GALAKSIT SIT RÄJÄHTI JA PASKAA SATO TAIVAALTA''
Miten vaikeeta se on, että ei alota lausetta aina niinku, ja sit, sitkun jne. Noi sanat saa mulla aikaan saman raivon, kun kaikki yläasteelaisten vatipäiden kirjoittamat kauhuromantiikkatarinat, jotka alkaa aina lauseella: ''Oli synkkä ja myrskyistä yö'' ja päättyvät lauseeseen: ''Sitten heräsin ja kaikki oli ollutkin unta.''
Ymmärrän lukihäiriöisten virheet, mutta nekään ei oo niin raivostuttavaa luokkaa, kun kirjottaa päin helvetin vittua vaan ''koska evvk''


Seuraavan postauksen lupaan sit niinkun ja olla sellanen tosi pirteehkö ja ihana ja sit niinkun kerron teille kaikkee kivaista ja ihanaa, jota mulle tapahtuilee pitkin päiväisiä, kun PÄIVITTELEN tätä bloggistani niinkun. Saattaisinkoihansin duunistella tänne sellaisestani niinkun tekstistäi että mitäköhän vaatteisiakin käytän useimmitenkin.

-Mari

torstai 12. syyskuuta 2013

Neon Blue turns to Green

Huomasin aamukahvilla partsilla, että saattaapi olla syksy tuloillaan, kun pihapuut näyttää tuollaiselta punakellertäviltä. No uudet hiukset sopii tähän syksyyn. Violetti haalistui syväpuhdistavalla pestessä VIHREIKSI. Kamaliksi metsänvihreiksi ja ajattelin, että nyt on sopiva viesti, ettei enää shokkivärejä tähän päähän. Olen edelleenkin varma siitä, että Jege oli manannut jotain hiusjumalia, että joutuisin värjäämään pääni punaiseksi ja tadaa niinhän siinä kävi. Vaalentamaan en jaksanut alkaa, sillä en tahdo tappaa hiuksiani ja päätinkin, että no mennään sitten luonnollisen punertavaan sävyyn, jota oon harkinnut jo pidempään. Vihreän vastavärihän on siis punainen ja tässä tapauksessa ainut ratkaisu ongelmaan.
Ajattelin, että testataan nyt ensin colormaskin ja suoravärin sekoituksella, että saako tästä niin punaista aikaan ja ei tepsinyt.
SIMin kestoväriä Medium Red päähän ja lopputulos oli taattua ruskaa. Ei paskaa. Tykkään taas luonnollisista hiuksistani, mutta katsotaan pukkaako vihreä esiin tämän värin haalistuessa. Aamulla päätin näpä kuvaa kutreistani ja ne on nyt tuollaiset erittäin syksyyn sopivat. Loppusuunnitelmana on aina värjätä tyveä hieman vaaleammalla kuparin sävyllä, joka tuolla aivan tyvessä nyt helottaakin. En ole pettynyt, vaikka violetti oli puhdasta rakkautta.
Menee nää hiukset näinkin ja kelepaa sitten ukollekin. :)

-Mari

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Kirppistelystä

Oon jo hetken pohtinut tämän pistauksen kirjoittamista ja nyt on aikaa tarttua aiheeseen. Monet bloggaajista varmasti on ainakin jollakin facebookkirppiksellä, vaikkei muuten kirppiksiä kiertelis. Välillä rockkirppikseltä ja goottikirppikseltä jne. löytää vaikka mitä mukavaa kohtuullisilla hinnoilla, mutta joskus tuotteet saa miettiin, että mitä helvettiä.
Rikkinäisiä tuotteita myydään hävyttömään hintaan, käytetystä pyydetään samaa ellei korkeempaa hintaa kun uudesta tuotteesta. Varsinkin elektroniikan kohdalla tää on yleistä:
''Canonin kamera, ollut käytössä lomalla ja nyt tarpeeton, hinta 180e'' Gigantin sivuilta kun katsoo niin kamera maksaa uutena 40euroa vähemmän. Eihän se hölmö ole, joka pyytää, mutta rajansa kaikella mun mielestä. Sama, että Goottikirpulla kävelee vastaan tuotteita, joita joku on just blogissaan hehkuttanut, että löysi kirppikseltä parilla eurolla tai muuta vastaavaa ja tuote laitetaan myyntiin 400%korolla. Ite tykkään ainakin, että kirppiksillä hintojen tulee olla kirppismaisia. Toki on eri esim. harvinaisten Lippyn vaatteiden yms kanssa, kun niitä ei enää mistään saa ja ymmärrän, jos joku rahoilleen vähän vastinetta tahtoo, mutta perus kiinatrikoo, seppälä ja h&m paitoja, hameita, housuja jne myydään hävyttömillä hinnoilla.
Mun mielestä on myös kohteliasta pestä vaatteet ennen postitusta tai myymistä normikirppiksellä. Saatika se, että puhkinussituista newrockeista tai tennareista pyydetään melkeen samaa hintaa kun uusista. Ne on aina käytettyjä ne tavarat, ei uusia. Ketään ei kiinnosta paljonko ne on alkujaan maksanut vaan se, että onko ne nykyään saman arvoset kun uutena.
Kirppiksen pointtina mun muistaakseni on kuitenkin se, että sieltä sais vähän halvemmalla käytettyä tavaraa, kun tienata vitusti tonneja.
Vaikenen vihoineni.
-Mari

lauantai 7. syyskuuta 2013

Äänestäkkkee

Haluan tässä syntttäreitten ohessa jakaa vaan yhden linkin, jonka takaa löytyy ''vote'' nappi ja klikkailkaas sitä. Kaveri suunnitteli mahtavat kuulokkeet! Käykääs äänestään tästä http://my-headphone.com/en/vote/load/6b6c1e51/share/1.html

perjantai 6. syyskuuta 2013

Rastat2013

Mun oli vaan pakko vetää tukkaöverit. En voinut tälle tunteelle mitään, vaikka sitä vastustelin! Nyt ei kaduta. Tukkakriiseily mun luonnontaipuisten hiusten takia on ohi hetkeksi. Tilasin itseasiassa uutta kuitua, koska käytin näihin kaiken jäljellä olevan sinisen ja haluun päähän enemmän vaaleenvioletteja rastoja. En näyttänyt edes typerältä perustylsissä vaatteissani, vaikka hiukset onkin taas vähän hyökkäävät. Olen tyytyväinen överihiuksiini ja niin oli Jegekin. Itseasiassa se oli melkeenpä ilahtunut. Se on nähnyt mut  monesti ajalla ''mari ei esiinny ilman tekorastoja ikinä'' ja noh sopihan nää aikanaan mulle ja näköjään sopii vieläkin! :)
Seuraavaks kirjottelen huomisisista synttärijuhlista sekä vähän siitä mitä sain lahjaksi. Jegen lahja oli ainakin ihan hemmetin huikee! En malta pysyä erossa näppiksestä, koska haluun esitellä sen teille jo nyt :D

Nyt mun on pakko mennä siivoomaan keittiötä, koska se on aivan katarstofi.

-Mari

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

178

Nyt tulee lähinnä nopeaa naamakuvaa eiliseltä ja kuva eilisen meikistä.





Tässäpä vielä kuva tuosta nykyisestä tukkaväristä. 

maanantai 2. syyskuuta 2013

ei lisättävää


It Can't Rain All the Time

Voi tätä ilon päivää, kun oon jo näinkin pienestä ihan innoissani! Mun aamupaino oli tänään 1,5kg vähemmän, kun aikaisemmin. Oon tyytyväinen jo pieneenkin saavutukseen ja hitaasti hyvä tulee. Mun olis siis jossakin vaiheessa tarkoitus mahtua yksiin vanhoihin housuihin, mutta en pidä asian kanssa mitään kiirettä. Oon lähinnä lisännyt vähän liikuntaa ja kattonut enemmän syömisiäni (vältellyt mäkkäriä ja muita pikaruokapaikkoja). Oon tyytyväinen jo näinkin pienestä muutoksesta ja en osaa ees kuvitella, jos joskus saavutan tavoitepainoni!

Jege lähti eilen takaisin opiskelupaikkakunnalleen, koska koulu alkoi ja olin illalla vähän möks ja vielä tänään aamullakin. Aamukahvi oli tympeetä hörppiä yksin partsilla. Noh 5päivää ja nähdään taas (ja on mun synttäripilleet, hurraa!). En tiedä mikä siinä miehessä on, mutta se tekee mut todella onnelliseksi ja kerrankin saan olla täysin oma typerä itseni jonkun seurassa.
Ollaan tavattu ekaa kertaa 2011(?) juhannuksena, kun olin muuttanut Aittorinteelle silloisen poikaystäväni kanssa (lukekaa teinirakkauteni kanssa). En edes muistanut, että Jege oli silloin kyseisessä paikassa, mutta näköjään hän muisti. Kukapa vois unohtaa ihanan lumoavaa kännimaria (lol).
No tuossa keväällä 2013 päätin sitten, että kysäisen josko herra lähtis mun kanssa kahville vaikka joku päivä ja sovittiin, että tavataan ja tajusin, että kyseessä on oikein mukava herrasmies, koiraihminen ja hauskakin vielä. Tapailtiin hetken aikaa aina viikonloppusin kun ehti nähdä koulun ohella ja jotenkin kaikki sitten natsasi just eikä melkein. Jege suostui katsomaan jopa typerää salkkarileffaa mun ja mun kämppiksen kanssa ja kaikki sujui hyvin. Käytiin kesällä sitten Heurekassa (jolta reissulta toi kuvakin on), mun yks parhaista kavereistani Juha tulee niin hyvin toimeen Jegen kanssa, etten ois voinut parempaa odottaa! Vietettiin oikeestaan melkeen koko kesä yhessä: mökkeilyä, Heureka, perus kotielämää, Lahti, Hämeenlinna reissut jne. Mun mamma on ihan totaalisen tyytyväinen Jegeen ja niin olen minäkin! (tulipas tästä kiusallinen hehkutuspostaus, ihan kun koittaisin kaupata poikaystävääni heh). Nyt kuitenkin kotona istuskelen itsekseni ja siivoilen kohta asuntoa taas viikonloppua varten ja mietin, että nyt ois Jegen siivousintoilusta apua. Kesän aikana meinas muutaman kerran palaa hermot, kun herra tykkää siivota ahkeraan ja meitsi ois halunnut lähinnä löllyä ja kattoo telkkaria.
Tän tekstin pointtia en sinänsä tiedä, mutta kerrotakoot nyt vielä, että täytän huomenna 22 vuotta ja musta tulee taas vanhempi, tuskin fiksumpi. Teen varmaan viikonlopun jälkeen jonkinlaisen synttäripostauksen, jos kuvat sitä sallii. Palaan siirteleen tavaroita paikasta a paikkaan b, kuten Jege mun siivousta kutsuu.
Hyvää alkanutta viikkoa kaikille! :)

Ps. Blogi sai eilen uuden yläbannerin