tiistai 29. lokakuuta 2013

ahdistus

''Istun ison tietokonepöydän takana, hieraisen silmiäni ja jatkan ulos tuijottamista ikkunasta. 
Olo on jännittynyt, orpo, mutta todella onnellinen ja odottava. Olo on kun ennen suurta juhlaa, jossa tiedät tapahtuvan kaikkea hurjaa ja hauskaa tai ikävää ja häpeällistä. Yöunet on jääneet vähiin viimepäivinä ja kun olen nukkunut, unet on olleet sekavia käsityksiä markkinatalouden suuresta koneistosta. Aluks oli vaikea tarttua asioihin kynsin ja hampain, mutta nyt on vaikea päästää irti informaatiosta. Pyörittelen ajatuksia päässäni ja käyn samalla näppäämässä vedenkeittimen päälle. Istun takaisin pöydän ääreen, ikkunan eteen. Tuijotan tekstitiedostoa, jonka oon lukenut läpi jo ties kuinka monta kertaa. Vieraskieliset sanat vilisee silmien eessä, ajatus hairahtaa välillä väärälle polulle ja nostan katseeni näytöltä kerta toisensa jälkeen. Vedenkeitin napsahtaa pois päältä ja ilmoittaa olevansa valmis omassa hommassaan. Käyn kaatamassa vettä possumukiin, sekoitan veteen pikakahvia ja maitoa, istun takaisin alas.
Selaan tekstiä läpi ja saan ajatuksistani jälleen kiinni. Taulukot vilisee silmieni edessä, kun koitan perehdyttää itseäni ammattikorkeakoulujen pääsykokeisiin. Välillä tuntuu, että ymmärrän kaiken mistä on kyse, mutta taas hetken päästä ajatukseni hukkuu ilman sen kummempaa syytä. Tuijotan taas ikkunasta ulos ja mietin, että jos onnistun tämä kaupunki tulee olemaan uusi kotini ja Jyväskylä on enää muisto menneisyydestä. Koti, jonka sisälleni muodostin Jyväskylästä on katoamassa, jos osaan vastata huomenna kysymyksiin oikein ja uuden kodin rakentaminen täällä olisi alkamassa. Mutta mitä oikeasti tahdon? En edes tiedä, enkä tahdo ajatella sitä nyt. Tärkeintä on vain lukea tekstiä, jonka ajatuksen eksytän kerta toisensa jälkeen oman pääni syövereihin. Pohditaan sitä kotia sitten, jos sen aika koskaan on. ''








perjantai 25. lokakuuta 2013

What Is Good Hair?

Tuijottelin hetken tyhjää tekstikenttää ja mietin, että mistä aloittaisin tämän kirjoittamisen. Kyse ei ole mistään sysivakavasta, mutta jotenkin kirjottamisen aloitus tuntuu taas niin vaikealta ja tönköltä. Luen tekstiäni läpi yhä useamman kerran ja sitä typerämmältä se  vaikuttaa. Päädyn poistamaan kaiken kirjoittamani ja aloittamaan alusta. Saavutan jälleen tekstin puolivälin ja päätän, että aivan sama kirjoitan tämän nyt loppuun ja julkaisen.

Tämä aihe, josta koitan kirjoittaa tässä on niinkin tärkeä kuin Tresemme Split End Repair shampoo ja hoitoaine, mutta ajatus harhailee niin pahasti, että tekstiin eksyy muutama muukin asia. Lähdetään liikkeelle kuitenkin tästä perusaiheesta, josta ajattelin höpistä.
Ostin kyseisen shampoon ja hoitoaineen kuukausi takaperin. Ajattelin, että tuotteet voisivat auttaa ongelmaani, mutta paskan marjat! (Joo, taas tulee kritiikkiä jostakin hiustuotteesta :D)

Aloitetaan nyt vaikka shampoosta näin aluksi:
- aika raivostuttava tuoksu ja hyvin hyvin vetinen koostumus. Kyseinen tuote käy perusshampoosta, mutta pesee hiukset aivan superhuonosti runsaasta vaahtoamisesta huolimatta. Tukka jää aina jotenkin mähmäiseksi. Ensimmäisinä käyttöviikkoina käytin tätä Colormaskin kanssa yhdessä ja siinä ajoi asiansa ihan kohtuullisesti, mutta mä olen ihminen, jolle ei riitä kohtuullisuus vaan kaiken pitää olla PÖÖRFEKT.
Viimeviikkoina aloin käyttää tuon saman sarjan hoitoainetta  ja lähmätukkaefekti vaan paheni. En tiedä mikä ihme siinä on, ei kosteuttavat shampoot oo mulle ennen saanut aikaan tällästä liimalettiä.

Hoitoaine:
- Todella löysää, vetistä ja voisin sanoa tätä märäksi kakaksi, jos se olisi ruskeaa. Koostumus on oikeesti hyvin häiritsevä, sillä kun koitat levittää sitä hiuksiin, hoitoaine vaan valuu joka hemmetin ilmansuuntaan eikä pysy siinä päässä. Monet on kehunut näitä tuotteita aivan mielettömästi ja varsinkin tuota naamiota ja seerumia (?). En tiedä pitäisikö hankkia testiin tuo seerumi itselleni, mutta näiden kahden tuotteet jälkeen ei oikein kiinnostaisi.

Mua muutenkin ottaa hermoon se, että kaikenmaailman markettikamaa kaupataan tittelillä ''Salonkilaatua'', nämä TREsemme tuotteet ei ainakaan ole koskaan salonkia nähnytkää. Sama kun ostais X-tran hoitoaineen ja shampoon (tosin nekin hoiti aikanaan hommansa paremmin kun nämä). Taidan jatkossa suosia oikeita kampaamotuotteita enkä enää langeta näiden halpaan hintaan (halpaan ja halpaan, kun kerralla saa runtata kädelle sen 1/4 hoitoainepurkista, jotta saa jonkun osan siitä hiuksiin).

Mua on muutenkin ärsyttänyt TREsemmen (olihan se tämän tuotesarjan mainos) pörröisten hiusten vastainen mainos. (KLIKUTIN)
Ton mallin hiukset on kiharat, ei pörröset. Ne on kiiltävät kiharana ja suoristettu tohon lopputulokseen ja mua ottaa hermoon miten kuluttajille puhutaan puutaheinää ja se on jotenkin ok. Mua ärsyttää ylipäätään luonnonkiharapäänä, että luonnonkiharat hiukset ajatellaan jotenkin paskempina kun suorat. Kattelin eilen Tyra Banksin ohjelmaa aiheella ''What Is Good Hair?''. Vaikka kyseisessä ohjelmassa puhutaankin lähinnä afrohiuksista ja siitä, mitä amerikassa (ja tietysti myös muualla) ihmiset ajattelee afrohiuksista, kiharoista jne. Mua suututtaa se, että kaikilla pitää olla kiiltävät suorat ''valkosen ihmisen hiukset'' ja että valkosilla mielletään olevan suorat ihanat hiukset. Se ei saatana ole näin! Mun yhdellä ystävällä on oikeesti TODELLA kiharat hiukset, ennen hän harrasti niiden suoristamista, harkitsi permistä (tässä tapauksessa suoristavaa (s)permistä) jne. mutta lopulta tottui elämään omien hiustensa kanssa. Musta tuntuu, ettei kiharoiden vihaaminen liity nykyään vaan afroamerikkalaiseen kulttuuriin tms. vaan käsitys on levinnyt todellakin kaikille naisille. Jos shampoota kaupataan nykyään sillä, että kiharat hiukset on pörröset tai kuivat ja ainut oikee hius on suora ja kiiltävä niin perkele mä oon huono ihminen ollut jo lapsesta! Musta kyllä tuntuu ylipäätään, että tää teksti on hyvä lopettaa seuraavaan juttuun, jonka oon kuullut Sami Hedbergin suusta:
''Naiset on silleen, että ne ensin suoristaa hiuksensa ja sit kaverilla on kiharat. Aletaan keskustella, että
- yhh miks mun hiukset on tällänen paskalätty mä haluun tollaset kiharat
- Mä haluun ton paskalättyhiuksen kun nää on niin tällästen PUFF''

Musta tuntuu, että naiset ei oo koskaan tyytyväisiä hiuksiinsa tai ylipäätään mihinkään. En itekään sano, että rakastan hiuksiani joka hemmetin päivä, mutta oon oppinu eläämään niiden kanssa. Ja kyllä eksyin aiheesta shampoo, jota käytän, mutta mun oli pakko yhdistää tähän loppuun purkaus siitä, että miten media luo meille kuvia siitä millaset hiukset on hyvät ja mitkä huonot.

-Mari


sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Plaah. Mun piti tänään kirjottaa jotain järkevääkin, mutta mun aivot on ihaan sulaa kakkaa. Mä en tiiä mitä tässä höpisen, mutta ajattelin nyt laittaa ainakin kuvaa mun nykysestä reuhkastani. Välillä musta tuntuu, että on niin hiton helppoo elää ja olla, mutta sitten huomaan peiliä tuijotellessani, että vittu on välillä vaikee olla minä! Värjäsin hiukseni noin viikko sitten ja mulla pukkaa JO NYT tyvikasvu näkyviin. Siis JEIJ mun hiukset kasvaa, mutta EPÄJEIJ, koska kohta mun pää näyttää taas siltä, että kaljuunnun.

Mun omat hiukset on ihan supervaaleet ja välillä se on rasite enemmän kun siunaus. Päätin sitten tarttua tätä mun niin hiton pitkään karttamaani totuutta sarvista ja todeta, etten voi värjätä hiuksia joka hiton viikko tai edes kuukausi. Päädyin seisoon vessaan värinpoisto kädessäni ja Sergein repiessä mulle raitalappuja, olin  hetkellisesti paniikissa. Haluanko mä tuhota taas mun tukkaa sen verta, että pääsisin eroon jatkuvasta tuhoamisesta vai tyydynkö ajatukseen siitä, että voisin olla 2 tai 3kk värjäämättä päätäni millään tökötillä ja näyttää sitten kaljulta (kiitos omien hiusteni värin). No päätin, että hitot. Räjäytän päätäni raidoilla, jotta pääsen hieman karkuun karua totuutta (kyllä saan jaariteltua näin paljon shaibaa aiheesta: munhiuksetonvälilläniinperseestäettähohhoijaa). Raidat tehtyäni aloin sitten katteleen tätä kuontaloo ja olin tyytyväinen.
Oon ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni tyytyväinen siihen, että mulla on ns. kusenvärinenpää värinpoiston takia, koska kerrankin se sopii mun muuhun lettiin. Tänään sitten tsekkailin peilistä, että näkyykös se tyvi vielä ihan saakelisti tuolta ja totuus on, että ei. Se uppoo tällä hetkellä aika hyvin mun hiuksiin ja tein ihan fiksun ratkasun. Plus tykkään tästä jokseenkin niin oudosti oranssiin taittavasta letistä, ettei mitään rajaa. Oon jo hetken kaivannut mun kesätukkaa, joka oli ihan mielettömän oranssi ja tää toi lohtua siihen kaipuuseen.
Ajattelin, että huomena voisin vääntää jonkinlaisen: aamulla näytän tältä ja poistuessa asunnostani tältä. Siis jonkun nopeen perusmeikin, mitä käytän tosi usein. Nyt meen pesemään vessaa, koska se on sitä oikeeta glamouria.

-mari


perjantai 18. lokakuuta 2013

Kynnet ja lakkaus #1

Kuva Geelikynsistä
Oon joskus saattanut mainita, että täällä blogissa höpistään myös kynsistä niin lunastetaanpa nyt se lupaus sitten. Mä en tiedä kuinka moni muistaa, että meillä oli koulussa rakennekynsikurssi (joskus tossa keväällä), jossa kaikki teki toisilleen geelikynnet harjoituksena. Ajatus geelikynsistä kauhistutti mua, koska mulla on itellä aina ollut omat pitkät ja vahvat kynnet ja rakennekynsien hankkiminen tarkoitti sitä, että nää omat kynnet joudutaan kyniin lyhyeksi. En muista oonko julkassut täällä kuvia mun kynsistä, mutta ainakaan toviin en oo tänne mitään settiä niistä tunkenut.
Anyway, mun kynnet alkaa vasta nyt olla palautumassa täysin noista geelikynsistä enkä kyseisiä riepottimia koskaan enää hanki, vaikka henkeäni uhattaisiin, vaikka vielä olemattoman tulevan Corgini henkeä uhattaisiin tai vaikka Sergei joutuisi syömään oman vasemman korvansa. Geelikynsien kanssa eläminen ei sopinyt mulle millään tapaa. Ne oli raivostuttavasti koko ajan tiellä ja jäi kaikkialle kiinni, koska ne tipit alko rakoilla. Lopulta mua sattu niin saatanasti, kun yks noista jäi mystisesti pesukoneen luukun väliin ja taittu irti vieden puolet omasta kynnestäni mukanaan ja huusin ja kirosin niin paljon, että päätin hankkitua niistä eroon sillä sekunnilla. Viilasin niitä kun hullu ja liotin X-tran kynsilakanpoistoaineessa ja taas viilasin, revin, nypin ja lopulta sain ne irti suhteellisen kivuttomasti.
Kuvaa eräästä lakkauksesta ajalta X

Omat kynnet oli aluksi todella heikossa hapessa, lohkeili ja muuta mukavaa, mutta kärsivällisyydellä ja ajalla siitäkin selvittiin. Nyt mun kynnet on taas alkanut kasvaan siiheen mittaan, jossa oon omia kynsiäni jo ikuisuuden pitänyt (ja ne on myös aina ollut samassa muodossa, tosin kesällä kokeilin jotain erilaista ja viilasin kynteni teräväkärkisiks, yhh).

Oon aivan superhullu kynsien suhteen ja vaihdan lakkausta useemmin kun sukkiani. Ennen värjäsin hiuksia jatkuvasti ja nyt korvaan sen touhun lakkaamalla kynsiäni (heh). Oon kuitenkin kiintynyt tiettyyn lakkaustapaan viimeaikoina aivan liikaa ja ajattelin kirjottaa siis siitä tähän nyt nopeen selostuksen miten sen saa tehtyä helpoiten.
epäsiistin siistiä
Oon aivan jäätävä harakka kaiken kimaltelevan suhteen ja mun kynsissä on aina vähän jotain blingiä. Noi vihreet kynnet tuossa vasemmalla on suht hirveet, koska se oli kokeilu tummemmilla lakoilla lakkauksesta, jota oon tehnyt vaan vaaleilla ja toi oli irto glitteriä, jota oli hemmetin  vaikee käyttää, kun olin hukannut kunnollisen siveltimeni sille (seliseli).

Nyt kuitenkin asiaan. Elikkäs, tässä tulee ensin surkea instagramkuva siitä, että miltä toi lakkaus näyttää valmiina. Sävyinä lakkauksessa on käytetty perus Seppälälakkoja, joista toinen on valkonen helmiäislakka ja toinen perus läpinäkyvä/hopeaglitterlakka.

1. Poistetaan tietysti vanha lakka kynneltä, jonka jälkeen pengotaan sata vuotta sitä lakkalaatikkoo ja mietitään, että minkähän pohjavärin sieltä tahtoisi. Itse päädyin jälleen vaaleaan lakkaan eli helmiäisvalkoiseen (hurraa, olen persoonallinen ja todella monipuolinen ihminen)

2. Levitetään lakka (tässä tapauksessa se valkoinen) koko kynnelle. Toistetaan tarvittaessa jos lakka kuultaa todella pahasti läpi ja tässä tapauksessa siis kuultaa.

3. Mennään uudestaan sinne kynsilakkalaatikolle ja pohditaan irtoglittereiden ja glitterkynsilakan välillä. Pyöritellään noin 17 eri purnukkaa kädessä ja karsitaan sieltä ensin täydet sudet pois. Tän jälkeen yleensä jäädään kahden värin välille ja valitaan niistä se toinen. Kuvan lakasta poiketen (kyllä teen tässä samalla itselleni kyseistä lakkausta) valitaan hirveä turkoosi glitter, johon et ole edes koskaan koskenut, mutta koska juuri totesit olevasi monipuolinen ja ah niin persoonallinen niin ajattelit nyt oikeasti olla sitä.

4. Levitetään OHUT kerros glitterlakkaa KOKO KYNNELLE. Tän jälkeen annetaan lakan kuivua.

5. Kun eka lakkakerros on kuivunut aletaan levittämään toista kerrosta glitteriä, mutta tällä kertaa levitys aloitetaankin kynnen kärjestä (onko se sana? ei siis sieltä sormen puolelta, mistä yleensä lakataan) ja levitetään suurin osa glitteristä kynnenkärkeen (eli siis tuohon osaan mulla, joka tuolee sormesta yli). Tän jälkeen raja häivytetään vetämällä glitteriä oman mielen mukaan n. kynnen puoliväliin. Annetaan kuivua ja toistetaan tarvittaessa.

6. Kato ettei kohdassa, jossa on vitusti glitteriä ja blingiä ole selkeetä rajaa muun kynnen kanssa (kuten tossa yhdessä mun kuvassa köhköh, koska se näyttää kököltä.)

7. Ihastele kynsiäsi, todennäkösesti tökkät ne johokin niiden vielä ollessa kosteet, kiroilet helvetisti ja luovutat. Olet valmis.

-Mari

lauantai 5. lokakuuta 2013

I See a Red Hair and i don't wanna Paint it Black

Askarruttavaa asiaa nopeasti punasista hiuksista.
Itsellänihän ei ole tällä hetkellä kirjaimellisesti mitenkään shokkipunaiset hiukset tai muuta, mutta punaista sävyä näissä siis on. Tällänen kinkeri (ginger) olen hetken tässä jo ollut ihan vaan syksyyn sopien. Olen usein tesmaillut erilaisia tapoja ylläpitää punaista väriä ja tässä tulee kolme sävyttävää hoitoainetta elikkäs colormaskia näillä punaisille kutreille, joita moni rakastaa ja halajaa.

Mennään taas surkeimmasta sinne parhauteen.

1. KC Color Mask Pepper, ehkä paskinta shaibaa. En pidä hoitoaineen koostumuksesta ja tuote on suhteellisen pigmenttiköyhää. Tulee mieleen sama efekti kuin KC:n Silver Colormaskista, tällä ei paljon mitään tee sen jälkeen, kun kokeillut kahta seuraavaa tuotetta. Tämä on myös suhteellisen hintavaa verrattuna siihen, että itse käytän Colormaskia melkein jokaisen pesun yhteydessä. Aivan liikaa ylistetty tuote mielestäni tämäkin, kuten se Silver Color mask.
Ainut toimiva maski näistä KC:n tuotteista on mielestäni tuo mustille hiuksille.
Okei nää tuoksuu miellyttävämmälle kuin seuraajansa.

2. SIM Sensido Colormask. 
Muistaakseeni hajusteeton tuote. Miellyttävä koostumus, hinta kohdillaan, koska tätä ei tarvii läträä niin paljon hiuksiin kun esim. tuota KC:n kyseistä tököttiä. Hieman hyytelömäisempää, erittäin hoitava. Jättää oikeesti hiukset ihanan pehmeiks ja sävyttää tehokkaasti.
Pinkkipäät myös huomio! TÄTÄ SAA MYÖS PINKKINÄ ja kuulemma toimii!
Tuo oranssi on kans todella miellyttävä ja pigmenttirikasta tököttiä.


3. Biozell Chilipepper
Oma suosikkini, tälläkin hetkellä käytössä. Tokmannilta purkki tätä maksoi 8euroa ja on riittoisa, koostumus hyvin samanlainen kuin tuossa sensiDo:ssa. Pigmenttirikas, hoitaa hiusta ja jättää mukavan pehmeäksi. Tuoksuu, ei millekään. Tämäkin taitaa olla hajusteeton tai ainakin siltä se tuoksahtaa. Tätä saa myös kaikissa sateenkaaren väreissä. Itsellä käytössä tällä hetkellä tuo tumman ruskea sekä punainen, joita vuorottelen mieleni oikkujen mukaan. Olen ollut tähän todella tyytyväinen, vaikka aluksi emminkin.
Paras kateegorian tuotteista, joita olen kokeillut. Suosittelen jokaista punapäätä edes kokeilemaan, sillä tuo hinta ei päätä huimaa.

Toivottavasti tästä supernopeesta minipostauksesta on jollekin hyötyä. Nyt on aika painua suihkuun. Mukavaa viikonloppua kaikille!

-Mari