tiistai 29. lokakuuta 2013

ahdistus

''Istun ison tietokonepöydän takana, hieraisen silmiäni ja jatkan ulos tuijottamista ikkunasta. 
Olo on jännittynyt, orpo, mutta todella onnellinen ja odottava. Olo on kun ennen suurta juhlaa, jossa tiedät tapahtuvan kaikkea hurjaa ja hauskaa tai ikävää ja häpeällistä. Yöunet on jääneet vähiin viimepäivinä ja kun olen nukkunut, unet on olleet sekavia käsityksiä markkinatalouden suuresta koneistosta. Aluks oli vaikea tarttua asioihin kynsin ja hampain, mutta nyt on vaikea päästää irti informaatiosta. Pyörittelen ajatuksia päässäni ja käyn samalla näppäämässä vedenkeittimen päälle. Istun takaisin pöydän ääreen, ikkunan eteen. Tuijotan tekstitiedostoa, jonka oon lukenut läpi jo ties kuinka monta kertaa. Vieraskieliset sanat vilisee silmien eessä, ajatus hairahtaa välillä väärälle polulle ja nostan katseeni näytöltä kerta toisensa jälkeen. Vedenkeitin napsahtaa pois päältä ja ilmoittaa olevansa valmis omassa hommassaan. Käyn kaatamassa vettä possumukiin, sekoitan veteen pikakahvia ja maitoa, istun takaisin alas.
Selaan tekstiä läpi ja saan ajatuksistani jälleen kiinni. Taulukot vilisee silmieni edessä, kun koitan perehdyttää itseäni ammattikorkeakoulujen pääsykokeisiin. Välillä tuntuu, että ymmärrän kaiken mistä on kyse, mutta taas hetken päästä ajatukseni hukkuu ilman sen kummempaa syytä. Tuijotan taas ikkunasta ulos ja mietin, että jos onnistun tämä kaupunki tulee olemaan uusi kotini ja Jyväskylä on enää muisto menneisyydestä. Koti, jonka sisälleni muodostin Jyväskylästä on katoamassa, jos osaan vastata huomenna kysymyksiin oikein ja uuden kodin rakentaminen täällä olisi alkamassa. Mutta mitä oikeasti tahdon? En edes tiedä, enkä tahdo ajatella sitä nyt. Tärkeintä on vain lukea tekstiä, jonka ajatuksen eksytän kerta toisensa jälkeen oman pääni syövereihin. Pohditaan sitä kotia sitten, jos sen aika koskaan on. ''








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätähän kommentti! Se piristää päivääni :)