maanantai 11. marraskuuta 2013

Neiti näppärän näpyttelyt, näp näp

Kolahdus, joka saa minut nousemaan sohvalta salamana. Tuo kaunis ääni vaeltaa pitkin asuntoa ja peittää sydämeni, joka hakkaa jännityksestä. Sydämeni tykytys nousee, kun välioven ja ulko-oven välistä kuuluu hentoinen muovipussin kahina. Kahina ei jää asumaan eteiseen pitkäksi aikaa vaan hiipii minua vastaan olohuoneeseen. Hyppelehdin iloisesti kohti ulko-ovea ja välioven avatessani päästän ensimmäiset riemunkiljahdukset.
Hetken mielijohteesta revin vaaleanpunaisen muovipussin auki kuin huumeiden vaikutuksenalaisena. Hihitttelen ja höröttelen itsekseni silitellessäni psykopaatinlailla uusia tulokkaita. Olin kokenut pettymyksen kaksiviikkoa sitten, kun paketin avatessani tämä kummallinen sinipukuinen mies olikin toimittanut minulle vain Sergeille tarkoitetun muovipussiin pakatun tulokkaan. Ei minua kiinnostanut lahjatavaroiden saapuminen vaan se, että koska saan omat pienet lapsukaiseni kotiin. Tänään oli viimein se päivä. Repiessäni vaaleanpunaista muovipussia säpäleiksi hoksottimeni alkavat jyllätä kovaa tahtia, sillä pussista alkaa näkyä valkoisen paidan selkämystä. Revin raivokkaammin ja kun olen valmis, nostan tulokkaat eteisen lattialta. Roikotan heitä ja tuijotan sanomatta sanaakaan. Oloni on hetken tyyni, kunnes jokin sisälläni värähtää ja huudan:
-MUN IRON MAIDEN JA OVERKILLIN PAIDAT TULI!



2 kommenttia:

Jätähän kommentti! Se piristää päivääni :)