sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Vaaleanpunainen pakkashanki

Jaksoin pitkästä aikaa lakata kynnet muulla kuin yhdellä värillä ja tässä tulee lopputulos. Kynsissä käytetty ensimmäisessä kuvassa näkyviä lakkoja! Ajattelin, että hopeinen glitter tekee niistä edes hieman talviset.

-Mari

Asiat, joihin uskoin lapsena!

Youtubessa kiersi ainakin jossakin vaiheessa tällä nimellä menevä haaste, mutta itse ajattelin toteuttaa tän ihan kirjotusmuodosa.
Eli siis tässä listattuna asioita, joihin uskoin lapsena (saatan uskoa yhä, kuka sitä tietää ;) )

1. Mä näin lapsena jonkun suomalaisen vampyyrielokuvan, jossa Dracula kulki ihmisten asuntoihin vaatekaapin kautta (muistaako kukaan tän elokuvan nimeä?). Mä aloin tän jälkeen uskoon ihan tosissani, että mun vaatekaapissa on joku salainen kulkureitti Narnian sijasta Transylvaniaan. Mä joskus pelkäsin tätä niin paljon, että siirsin vaatekaapin oven eteen jonkun legolaatikon tms. jotta jos sieltä tulee joku ulos, niin ainakin kuuluu hirvee meteli ja herään siihen ennen kun on myöhästä.
2. Mulla on tosiaan kummalliset kulmahampaat. Oon joskus täällä blogissa maininnutkin siitä, että joskus mua hävetti hymyillä, koska omaan tälläset mursun/vampyyrin hampaat. Noh, joskus ehkä 10-11-vuotiaana mä ajattelin, että mä en ehkä oo ihminen, koska mulla on nää terävät kulmahampaat ja jonakin päivänä meidän lähimetsästä (asuin suht pöndellä lapsuuteni ja nuoruuteni) tulis joku todella cool vampyyrijengi hakeen mut ja joku niistä ois silleen: ''Tule meidän mukaan, me ollaan sun oikea sukusi. Sä oot kuolematon ja pläärilää, lähde meidän matkaan.'' Saatoin istua eteisessä ja tuijottaa ikkunasta monta tuntia iltasin ja vaan oottaa tän kaiken tapahtuvan. Tälleen aikuisena mä kuvittelen, että mun tuurilla sieltä metsästä ei ois tullu tyylikkäitä ja komeita vampyyreja vaan ihan varmana niitä mursuja ja ne ois ollu sillee: ''Oink oink wouwou tuu meidän mukaan oink''

3. Monet on varmaan lapsena uskonu joulupukkiin ja niin oon mäkin, mutta mä pelkäsin lapsena ihan tajuttomasti tonttuja! On olemassa se lastenlaulu, jossa tonttu kyylää ikkunan takana lapsia (mikä sen tontun nimi oli?), niin mun päässä tää kaikki jotenkin sekottu Näsään. Uskoin jostain syystä lapsena, että tontut on Näsiä ja ne kyttää ikkunan takana, että oonko mä kiltti vai tuhma ja mua ahisti tää ihan sikana.

4. Tää on asia, mihin ehkä semisti uskon vieläkin. Mä uskoin lapsena, että lelut elää omaa elämäänsä sillon, kun niihin ei kato tai esim. kun nukkuu. Mun oli pakko aina iltasin toivottaa hyvää yötä myös kaikille leluille ja kertoo, että rakastan niitä tasapuolisesti, koska en halunnu että yöllä tyyliin joku tulee ja vetää mua turpaan sen takia, etten pitäis siitä niin paljon, kun jostain toisesta lelusta. Uskon ehkä semisti vieläkin siihen, että leluilla on ihan oma elämänsä.


5. Lapsena mä myö kuvittelin, että yhden lapsen perheissä se lapsi on aina adoptoitu, että koska jos ei oo sisaruksia niin sit ei oo voinu jotenkin saada sitä yhtäkään lasta. En ees tiedä mistä tää ajatus iskostu mun päähän, mutta jälkeen päin mietittynä niin oon kyllä ollu tyhmä lapsi :D

6. Kaikki varmaan muistaa Pokemonit? No joskus lapsena mä kipitin pitkin metikköjä ettimässä itellen oikeeta pokemonia. Se pettymyksen määrä oli ihan järkyttävä, kun tajusin, että niitä ei oikeesti oo olemassa ja musta ei koskaan voi tulla Pokemon mestaria.

7. Mä vihasin lapsena kaikkia lelunukkeja ja jopa pelkäsin niitä (paitsi barbeja). Olin saanut jostakin päähäni, että ne ei oo sinänsä leluja vaan eläviä olentoja ja tosi ilkeitä. Muistan joskus kun oon ollut ala-asteella, että äiti keräili antiikkinukkeja, ja mä vaan tuijotin niitä aina ja mietin, että nukkejen sisällä on varmaan kaikkien ilkeiden ihmisten sielut.

8. Luulin nuorena, että natsisaksa oli Suomessa. Tarviiko tähän edes sanoa mitään? :D

9. Luulin myös tosi pitkään (mua hävettää ihan että kuinka pitkään), että mursut syö lunta. Siis että ne elää pelkästään lumella.

10. Sain myös lapsena käsityksen, että astronautti on joku harvinainen eläinlaji. Totuus oli karuakin pahempaa ja noloa.


Tässä kaikki, mitä tyhmää mä olen uskonut lapsena. Tuleeko sulle itelle mieleen jotain, mikä tälleen aikuisena tuntuu ihan supertyhmältä, että oot joskus uskonut niin?

-Mari

lauantai 6. joulukuuta 2014

Kaikki meikkini #2



Oon näköjään tehnyt viimeaikoina taas vaan videoita, mutta lupaan palata ihan perusbloggaamisen pariin piakkoin! :)


-Mari

torstai 4. joulukuuta 2014

Joensuun Visiitti ft. Feline

Kävästiin tosiaan tuossa viime kuussa Joensuussa Felinen kanssa ja reissusta jäi mahtavaa kuvamateriaalia sekä hyvä mieli. Nähtiin reissussa myös Vivian. Käytiin syömässä Dollyssa, joka on kuulemma paikka, jossa on vaan pakko piipahtaa, jos käväsee Joensuussa sekä Feline shoppaili itselleen ties ja mitä. Itse en löytänyt muuta kun ruokaa, mutta sehän mulle maittaa aina, heh. Kuvattiin Felinen kanssa  vloggendalenikin, josta selviää hieman tarkemmin asiaa.



Tässä vielä kuva meistä kaikista, joka napattiin Ortodoksisen kirkon pihassa erään mukavan sedän avustuksella!

tiistai 25. marraskuuta 2014

Mitä Mä Luen?

Ohessa listaus blogeista, joita luen säännöllisesti ja odotan uutta tekstiä aina kuin kuuta nousevaa, heh.

Selaan kyseistä blogia päivittäin, palaan vanhoihin teksteihin. Kirjoittaja innostaa todella paljon itseäni bloggaajana ja matkustuskuume ei paljon helpota, kun lukee toisen elämästä aivan toisessa maassa. Haluaisin itsekin joskus käydä jenkeissä ja viipyä siellä jopa pidempäänkin, joten tämä ei paljon auta polttavaan haluun päästä luvattuun suuruuden maahan. Mielenkiintoisimpia ovat jutut kulttuurieroista ja bloggaajan työstä valokuvaajana.

Tarviiko tätä edes perustella? Saara kirjottelee välillä niin hulluista meikkihommista, tukkajutuista ja maskeerauksista, että mun sydän vaan sulaa täydellisesti. Saara on pieni yksisarvinen, jota on ilo seurata. Varoitan kuitenkin, että jos blogissa pistäytyy, saattaa iskeä jäätävä inspiraationpuuska ja tajuat kello 2:00 aamulla, että kaikki maskit pitäisi vielä pestä poiskin naamasta...

Blogi, jota ylläpitää kampaaja. Täydellistä! Vinkkejä hiustenhoitoon sekä totuuksia tuotteista. Ihanan houkuttelevia värjäyksiä ja muuta mukavaa. Suosittelen ehdottomasti kurkkaamaan, jos et ole vielä ehtinyt. Kirjoittaja tietää asian jos toisenkin myös luonnonkosmetiikasta.
Monet naurut tältä sivulta on saatu. Tosin välillä myös pelätty, että joudunko itse kyseiseen blogiin tuotteineni. Tosin en nyt ihan noin paskaa koskaan myy kirppiksillä, kuin mitä blogissa tulee usein vastaan. Blogi piristää kaikessa päättömyydessään!

Entisen kämppikseni blogi. Tykkään lukea Felinen juttuja, sillä hän kirjoittaa hauskasti ja helppolukuisesti sekä monet aiheet kiinnostavat itseäni. Blogissa on muutakin kun vaatteita ja meikkejä, jotain hieman enemmän, siitä tykkään!
Kenkiä, nättiä sisustusta, kauniita vaatteita ja ihanat hiukset! En voisi odottaa blogilta muuta. Piristävää lukea blogia, jota pitää äiti ja perheellinen ihminen. Ja helpottavaa huomata, ettei tyylikkyydestä tarvitse luopua lapsen saatua, heh.





Tässä oli mun blogisuosikit. Osuiko mikään omalle listallenne vai meneekö täysin ohi? :)
-Mari

maanantai 24. marraskuuta 2014

Aaveet

En edes tiedä mistä aloittaisin kirjottamisen, mutta kuten huomaatte, blogin ulkoasu on uudistunut. Ulkoasun lisäksi blogi sai uuden nimen. Jotenkin mulla oli olo, että vanha blogin nimi ei enää ollut mua, vaikka Quiet Riot onkin edelleen lempparibändejäni. Pahoittelen kaikille, jotka pettyvät uuteen banneriin tai nimeen, itse koen tämän enemmän omakseni. Tahdoin karistaa vain menneisyyden aaveet pois elämästäni.



Mulla oli tosiaan pitkään olo, että vanhat tekstit ja blogin nimi painoi mun kirjotusintoa alas. Blogi on kuitenkin kasvanut tässä mun rinnalla muutaman vuoden sisällä ja tahdon, että tämä myös näyttää sekä kuulostaa multa. Mietin kauan uutta nimeä, mutta tänään fysiikan tunnilla mulla leikkas. Pyörittelin siinä jotakin laskuja edessäni ja sitten keksin, että miksei blogin nimi voisi olla Mari potenssiin Mörri. Toki banneriin halusin muutakin kuin tuon, koska olen tällänen epäminimalisti joissakin asioissa.

Marihan on tosiaan etunimeni ja Mörri lempinimeni, joten mikä olisikaan sopivampi nimi blogille. Tästä alkaa uusi aika kirjoittamisen suhteen. Poistin myös vanhoja tekstejä, sillä blogin suunta on muuttunut huikeen paljon viime aikoina ja voi olla, että tulevaisuudessa tämä on yhä enempi hömppää ja vähemmän henkilökohtaisia asioita. Toki en jätä niitä henkilökohtaisuuksiakaan täysin piiloon, sillä en itse tykkää blogeista, jotka ovat vain pintaa. Annan teille lukijoille kuitenkin jotain tarttumapintaa elämästäni, älkää huoliko.

Kiitos kaikille vanhoille tutuille ja tervetulotoivotukset tässä viimeaikoina mukaan tulleille. Hypätkäähän kelkkaan ja pitäkee kiinni! Ja hyvää alkanutta viikkoa kaikille! :)


-Mari

torstai 20. marraskuuta 2014

Hyvästit aifounille

iPhoneni alkoi temppuilla todella pahasti jo muutama kuukausi sitten. Käpy meinasi palaa sen kanssa tapellessa ja viimeinen niitti arkkuun oli, kun puhelimella viestit eivät enää menny perille, ohjelmien käynnistyminen keski ikuisuuden ja kaikki sovellukset kaatuilivat jatkuvasti. Revin muutaman kuukauden hiuksia päästäni ja pohdin mihin suuntaan lähtisin seuraavaksi. Uusi apple hirviö sekä kutsui että kauhistutti, mutta onneksi pääsin kutsumuksen yli. Tänään olen nimittäin tapellut Honorin (Hodorin) kanssa muutaman tunnin,  opetellut käyttämään vempelettä ja meittinyt teinkö virheen poistuessani mukavuusalueeltani. Äsken kuitenkin ulkonä käydessäni ja pari kuvaa napatessani totesin, että tein oikean ratkaisun. Honorissa on todella hyvä kamera ja muutenkin teknisesti miellyttävä luuri. Ulkonäkö on kaunis ja puhelin tuntuu höyheneltä iPhoneen verrattuna. Iso koko hieman hämmentää vielä, mutta kaippa se tästä lähtee.

En tiedä olenko outo, mutta puhelimia vaihtaessa mulle tulee aina olo, että yksi aikakausi on ohi ja kiukuttaa, mutta toisaalta innostaa paljon uusi lelu. Tänään on tehnyt mieli niin hihkua innosta, kun huutaa suoraa huutoa ärsyyntymisestä. Toivon kuitenkin, että Hodor palvelee mua pidempään, kuin iphone tai ainakaan ei ala ottaa hermoon kaikki asiat tämän puhelimen kanssa heti alkuunsa. Pakko tästä on kai pitää, vaikka kuinka suututtaa, heh. Pakkauskin oli niin mehukkaan minttunen, että kyllä mä tästä uudesta kapulasta ehkä hieman pidän jopa. Iphonea tulee silti ikävä. Onhan se tossa kirjahyllyssä, jotta voi joskus sillä jottein pelata jne. jos sellainen ikävä iskee. Uuteen luuriin en nimittäin ajatellut hirveesti pelejä latailla. Okei Minecraft löytyy edelleen, mutta muut jääköön iPhonen kanssa menneisyyteen.

Toivottavasti tämä on pitkä yhteinen taival Hodorin kanssa. Huomenna pääsenkin testaileen tämän ominaisuuksia, kun lähetään Felinen kanssa pienelle roadtripille. Siitä juttua myöhemmin ;)

-Mari

maanantai 17. marraskuuta 2014

Lokakuun mieluisimmat kosmetiikkatuotteet!

Hiukset

- Aussie Miracle Moist Shampoo, tekee hiuksista pehmeät, helpostimuotoiltavat ja eloisat. Toimii luonnonkihariin hiuksiin hyvin, ei jätä tukkaa latteaksi.
- Rainbow kuivashampoo: Ostin tän joskus rahapulassa, mutta tää on osoittautunut erittäin toimivaksi ja halvaksi kuivashampooksi. Suosittelen edes kokeilemaan.
- Klippoteket Argain Oil hiusöljy. Tää tarttui kaupasta mukaan, kun kaikki lempparit olivat sokkarilla loppuneet, tän haju on tosi jees ja ei tee tukasta klimppistä tai rasvasen tuntusta.
- Goldwell vaahtoväri 10P, sävytin tällä vaaleampaa tukkaani suihkun jälkeen,ä käytin föönauksen alle jne ja tässä on todella mukava helmiäissävy, antaa myös hiukselle kiiltoa ja rakennetta.
- Cutrin BIO+ seerumi, joka on tarkotettu hiustenlähdöstä tms kärsiville. On ainakin itseäni auttanut vahvistamaan kasvavaa hiusta ja hiusten kasvu nopeutunut hieman. Plus auttaa hiuspohjan kutinaan todella hyvin!

Meikit

- Sleek Acid paletti, pigmenttisiä sävyjä ja ollut jo melkeen joka päivä käytössä! Tykkään tykkään tykkään! Joitakin tummempia sävyjä on vaan mahdoton häivyttää, koska koko väri katoaa, siitä miinusta. 
- Lumene Natural Code meikkivoide sävyssä 10. Tää alkaa olla ihan lopussa ja on ollut muutamia vuosia mun luottokamaa, mutta kun tää tyhjenee niin koitan jotakin uutta! 
- Lumenen kulmakynä sävyssä harmaanmusta, ei tee liian tummaa jälkeä, jos ei hinkkaa paljon tai paina liian kovaa. 
- Loreal Miss Manga ripsarin sain ilmaiseksi Lorealilta hiusväritestien palkkioksi. Tää on todella hyvä ripsari, mutta alkaa olla lopussa, joten pitänee testata seuraavaks jotakin uutta. 
- Rimmel eyeliner, ollut luottokamaa jo yläasteesta ja toiseen en vaihtaisi!

Kynnet

- Trindin violetti ja pinkki ostettu prismasta alelaatikosta heräteostoksena, mutta osoittautuneet hyviksi lakoiksi!
- OPI:n Polka.com ja Lincoln Park After Dark matte ovat muodostuneet mun lemppareiksi, jotenkin ajattomia ja sopii monien muiden lakkojen kaveriksi.
- Tiia Vanhatapio lakka Seppälästä, matta musta. Tarviiko tätä ees perustella?

-Mari

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Derppausvideo




-
Eilinen meni lähinnä kotona möhlöttäessä ja telkkaria tuijottaessa. Katottiin Jegen kanssa Sexdrive -leffa, joka naurattaa mua aina kerta toisensa jälkeen. En vaan kestä tollasta mautonta huumoria, koska se uppoo muhun liian helposti ja välillä hävettää nauraa pissakakkatissivitseille. :D

Mietin eilen kaupassa, että mikä hitto ihmisiä vaivaa. Kaupat on yhden päivän kiinni ja porukka käyttäytyy kuin eläimet. Ei mitään tolkkua koko touhussa. Ruokaa hamstrataan monen viikon edestä ja käytöstavat unohtuu jonnekin liukuovien väliin jo kauppaan tultaessa.
Oudointa on silti se, että ihmiset hamstraa jotain kodintarvikkeita kuten jouluvaloja, pakasterasioita ja tuhansia paketteja vauvan vaippoja yhden päivän takia. Se saa mut hieman naurahteleen ääniin, kun monilla on kärryissä 2938984litraa maitoo ja 9357839kg hernekeittoa, plus kolmetoista shampoopulloa. En tiedä mihin maailmanloppuun nämä ihmiset oikeen valmistautuu...

Tänään on isänpäivä ja mieli on ollut osittain maassa. Ei sentään niin maassa, kuin vuosi takaperin. Alkaa helpottaan asiat pikkuhiljaa. Ennakkoahdistus tosin pyrskähti jo muutama yö aikaisemmin ja tyyny oli ällö räkänen ja kyynelistä märkä. Nykyään itkeminen ei ole enää ahdistusta vaan ehkä kaipuuta. Kaippa asiat tästä helpottuu tosiaan. :)

Tänään suunnataan Lutakkoon tuijotteleen Mayhemia ja täten yksi pitkäaikaisista haaveista toteutuu. Varmasti piristävää päästä pois kotoa illalla, etten vello vaan ajatuksissani. Youtubeen lykkään varmaan videota myös lähipäivinä, jos jotakin kiinnostaa mun älämölö ja eleet ihan melkeen todellisuudessa.

-Mari

perjantai 7. marraskuuta 2014

Pretty.fi ja ensilumi

Ensilumi saapui tänään. Hiema masentavaa oli todeta, että nyt on oikeasti talvi. Aamulla katselin ikkunasta ja mietin kuinka nopeasti kesä menikään ohi. Suomi on jotenkin niin pimeä ja ahdistava talvisin. Ei oikein innosta tehdä mitään tai liikkua minnekään, kun kello 16:00 saapuu säkkipimeys. En tiedä, talvi herättää ristiriitaisia tunteita. Toisaalta lumi on hauskaa ja mukavaa, mutta kovat pakkaset on aina yhtä ahterista, kuten myös talvitakit, joissa näyttää aina kolmekymmentä kiloa lihavammalta. :D

Eilinen tosin piristi päivääni. Sain postissa mekon, jonka ostin goottikirpulta sekä pretty.fi:n paketti saapui pakettiautomaattiin.
Kyseisiä paletteja olen himoinnnut jo pitkään. Viimein uskallauduin tuhlaamaan rahaa hieman muuhunkin kuin pelkkiin perusmenoihin ja nämä kullat pullahtivat ulos pakettiautomaatista suoraan mamman syliin. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Pakkausten ulkokuorikin hehkuu täydellisyyttä ja houkuttelevuutta luoda jotakin upeaa.

Paketissa oli myös nämä tuotteet, mutta ne olivat ihan perushankintoja. Sellasia, mitä tarvitaan aina, heh. Ei läheskäänniin innostavia ostoksia kuin edelliset luomiväripaletit.

En edes varmaan osaa kehua näitä tarpeeksi. Kattokaa nyt mattapaletin herkullisia värejä! En vaan kestä, aasikin hyväksyy!
Näissä väreissä on ihan loistokkaat pigmentit. Ehkä parhaimpia luomivärejä, mitä on hetkeen vastaan kävellyt. En yleensä osta luomiväripaletteja vaan suosin irtonappeja, mutta nyt tuli sääntöön poikkeus. Olen jo miettinyt, että mitkä ovat seuraavat Sleekin paletit, jotka hankin. Mielikuvashoppailu kun korvaa jo melkein oikean!

Acid paletissa olikin sitten muutamat metallivärit (ja perusmusta, jota käytän enmelkeinikinä). Tämäkin oli vain silkkaa rakkauttta heti pakettiin kurkistettuani. En vaan kestä näitä sävyjä ja pigmenttisyyttä, oli pakko askarrella heti meikki näillä tänään, heh.

Tosiaan vaikka talvi yllätti ainakin tämän autoilijan tänään, myös piristykseksi omistan nämä uuden uutukaiset ihanuusmeikit, jotka henkii tietyllä tavalla moniltakin osin nuoruuden hulluja väri-ideoita sekä kesää. Kirkkaat värit sopii musta talven harmaanvalkosuuteen, on kiva itse kilpailla poissaolevan auringon valon kanssa ja piristää päivää hieman erilaisella pärställä silloin tällöin.

Pahoittelen surkeaa meikkikuvaa, mutta säkkipimeydessä tää on niin masentavaa yrittää edes ottaa edustavia kuvia. Tässä kuitenkin tämän päivän meikkiä, joka askarreltu Acidpaletilla. Meitsi tykkää!

-Mari

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Halloween 2014

Kävin eilen kaverin Halloweenpartyissa ja sieltä suuntasimme jatkoille baariin. Ajattelinkin esitellä surkea laatuisilla kuvilla asuni ja hieman muun porukan panostuksia iltaan ^^


Loppuun kuva  perusnaamasta.

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Halloweenkynnet

En nyt ajatellut sen enempiä kirjotella, mutta jotkut varmaan muistaa mun muutamia vuosia sitten väsäämät halloweenkynnet, jotka näette tästä *klikutiklik*.
Tällä kertaa tahdoin kokeilla samantyyppisiä ''verikynsiä'', mutta hieman tyylitellymmin. Päähäni iskostui jokin ajatus hienosta ladysta, jolla on napsahtanut päässä ja se on todennäkösesti repinyt joltain mieheltä silmät päästä (heh, positiivista tähän aamuun).
Kuva otettu tekovaiheessa nopeasti, mutta myöhemmin tietysti siistitty nuo ylilakkaukset. Ite tykkään näistä kultasen ja verenpunaisen sekotuksista, mutta varmasti ennen viikonlopun Hällöween partyja Jennillä, tuunaan vielä uudet raateluvälineet.

Siihen asti tämä seruapiirihirviö kiittää!

-Mari

How to: kalanruotoletti

Tähän tarvitaan:
Hiukset (höhö)
Harja
ponnari
Kädet (höhöhö)
Oon tänään todella humoristisella tuulella selkeesti.

Itse aloitan letin tekemisen niin, että otan tuosta kruunualueelta tuollaisen nivaskan hiuksia. Harjaan hiukset läpi, ettei jää yhtäkään takkua.


Tämän jälkeen jaan osion suurinpiirtein kahtia ja nostan toisen osion toisen päälle.
Tämän jälkeen sivuista naukkaillaan mukaan ohuehkoja osioita ja nostellaan vuoronperään tuohon päälle. Tässä tarvii hieman sorminäppäryyttä, mutta tämän myös oppii helposti!

Aukiolevista hiuksista poimitaan mukkaan ohuita osioita, kunnes kaikki hiukset ovatkin jo mukana letissä. Tässä vaiheessa tuohon kohtaan lettiä voi heittää ohuen kumilenkin helpottamaan hommaa tai jatkaa ilman.

Kun kaikki auki olleet osat on mukana letissä, aletaan siirrellä osioita tästä ponnarin näköisestä osasta samalla tavalla toistensa yli. Eli kalanruoto tehdään siis peruaattessa kahdella lettiosiolla.
Tässä kuva valmiista letistä. Osioiden kannattaa olla ohuita, jotta kuvio erottuu selkeämmin, paksummat osiot tekee letistä vaan epämääräsen näkösen. Kun koko tukka on letitetty, tässä vaiheessa nappastaan se apukumilenkki poikki, jos sellaista käytti aikaisemmin.
Letti on kaunis tällaisenaankin, mutta sitä voi hieman tuunata.
Letistä saa rennomman, paksumman ja hieman pitsimäisemmän, jos nyppii noita osioita hieman erilleen. Tässä on muutamakin erilainen vaihtoehto. Pitsiletin saa aikaiseksi vetämällä varomasti erillisiä osioita yksi kerrallaan irti letistä, muttei loppuun asti (letin yläosassa alapuolella kuvass). Lettiä voi myös varomasti vaan kiskoa kokonaisuudessaan eroon toisistaan. Otetaan molemmin puolin varovasti kiinni letistä ja nykäistään hellästi (lopputulos kuvassa yläpuolella lettiä).


Toivottavasti tämä selkeytti edes jotenkin miten tämä ah niin vaikea kampaus tehdään! ^^


-Mari

Tavoittelenko mahdotonta?

Olen miettinyt jo pidemmän tovin, että tavoittelenko kuuta taivaalta. Joskus tämä ajatus vain purskahtaa mieleeni kuin juuri puristettu finni vessan peiliin. Aina yhtä ällöttävää ja sattumanvaraista.
Jostakin syystä kesä meni ilman tätä kyseistä ajatusta. Ehkä se johtui siitä, että näytin kamalalta 24/7, sillä työvaatteet, paskanen tukka ja meikitön naama oli arkea. Nyt kouluun palattuani olen miettinyt, miksi nyt stressaan niin kovin. Tämä mysteerinen kaukainen ajatus on se, että joskus tunnen itseni hyvin tyytyväiseksi itseeni ja toisinaan taas inhoan itseäni hyvin hyvin paljon. Kesällä työvaatteissa ja ''rumana'' ajatus ei edes käynyt päässäni, että näyttäisin tyhmältä, koska tiesin sen. Ei ketään imartele ne kamalat pussittavat punaiset työhousut ja misten keltainen t-paita. Kesällä tuntui helpommalta, kun sai vaan olla ja haista pahalta ja näyttää rumalta luvan kanssa.
Nyt kouluaamuisin panikoin aina, että näytän valitsemissani vaatteissa lihavalta ja meikki on niin örgh pilalla.

Olen huomannut, että ihmiset tuomitsevat toisia paljon ulkonäön perusteella. Kaverisuhteita on vaikea luoda, kun toinen osapuoli on päättänyt jo kättelyssä, ettei tule koskaan kanssani toimeen sen takia, miltä näytän. Itse en yleensä suostu luovuttamaan vielä tässä vaiheessa, mutta jos toinen on lyönyt jo ystävyyden työhanskat tiskiin heti tässä vaiheessa, on itselleni todella raskasta koittaa pysytellä ystävällisenä ja yrittää kaikesta huolimatta tutustua toiseen.

Syy miksi kaikki kuvani blogissa sekä instassa ovat yleensä vain naamastani, on se, että en jostakin syystä luota omaan ulkomuotooni kokonaisuutena. Pidän kasvoistani, mutta häpeän vartaloani. On päiviä, jolloin mietin, että jes ois kiva ottaa asukuvia! Mutta en koskaan siirrä tätä ajatusta  käytännön tasolle, sillä pelkään negatiivisia kommentteja. Pelkään niitä anonyymeja, jotka ovat ennenkin täällä huudelleet, että olen lihava. Tuntuu, että monet kiinnittivät kyseisissä kuvissa huomiota vain siihen, että olen lihava, eikä siihen että hymyilin tai näytin iloiselta tai mitä kuvassa oikeasti tapahtui. Olinko jossakin käymässä tai kenen kanssa kuvassa olin, saatika siihen mitä mulla on päällä. Välillä tuntuu, että pakenen tämän itseinhon taakse ja sieltä on vaikea astua pois. Vetoan mielessäni siihen, että olen lihava ja päätän pysyä sellaisena, ettei enää ole mitään tehtävissä. Valitsen jopa aamuisin vaatteet periaatteella: tarviin jonkun ison paidan peittään kaikki muhkurat ja on ok kulkee rumissa löllövaatteissa, jottei kukaan pääse edes sanomaan mitään kehostani.

Pienin askelin olen kuitenkin koittanut astua pois tämän asian takaa ja hahmottaa todellisuuden. Jos en ole tyytyväinen itseeni, on asialle tehtävä jotakin. En enää syö paljon herkkuja tai osta limsaa kotiin, jotta joisin enemmän vettä ja söisin fiksuja terveellisiä välipaloja enkä mutustaisi karkkia sohvalla. Olen alkanut liikkua vähän kerrallaan. Käynyt kävelemässä ja nauttinut ulkoilmasta. Päähäni on kuitekin iskostunut painonpudotusta tärkeämpi ajatus: Eikö liikuntaa pitäisi harrastaa juuri siksi, että on hyvä olla? Ei sen takia, että mitä tavoittelee. Itse nautin siitä, että käyn kameran kanssa kiertämässä kotini lähiympäristöä ja kun tulen takaisin kotiin, on oloni jotekin parempi sen suhteen, että olen saanut jotakin aikaiseksi. Kuntoni on parantunut pikkuhiljaa ja jotenkin alan hyväksyä itseäni yhä enemmän.
Ajattelen liikunnan siltä kannalta, että siitä pitää tulla hyvä mieli sisäisesti, ulkonäkö seuraa perässä, jos seuraa. 

Ehkä jonakin päivänä opin olemaan enemmän sinut itseni kanssa ja uskallan tännekin julkaista itsestäni muuta kuin naamakuvia, siihen asti joudutte valitettavasti tyytymään perus selfieihin omasta lärvästäni.
Ehkä jonakin päivänä tavoitan kuun taivaalta ja opin taas pitämään itsestäni. Pitämään itsestäni tällaisena kuin olen, enkä sen takia, että olen laihtunut tms. Pienin askelin (kirjaimellisesti) kävelen kohti parempaa minää ja parempaa itsetuntoa. En enää jaksa soimata itseäni aamuisin, vaan koitan ajatella niitä positiivisia asioita ulkonäössäni.
Toivoisin, että monet muutkin oppisivat tekemään näin eikä liikuttaisi vain jonkun kaukaisen ajatuksen perässä. Tärkeintä on se mitä ihminen on sisältä ja miten näkee itsensä, toivon että täten muutkin oppivat näkemään minut erilaisena eikä vain sitä kuorta.

-Mari

lauantai 25. lokakuuta 2014

How to: Hiusten vaalennus

Heippatirallaa kaikki karvapäiset ystäväni. Ajattelin kirjoittaa hieman pidemmän postauksen aiheesta: Miten mä vaalennan mun tukkaa. Sanon jo heti alkuun, että jos sulla ei ole mitään käsitystä hiusten värjäämisestä, mene kampaajalle. Jos taas tahdot ottaa riskin ja matkata kanssani halki tämän eeppisen seikkailun, astu laivaan (todella sankarillista musiikkia tähän väliin).

Ensimmäisenä kuva tarvikkeista
Tarvitaan siis Fiolosta leikattuja suikaleita, kuten kuvassa näkkyy
Vaalennusjauhetta (biozellin lättypurkki)
2% hapete
Suti
Klipsejä
Kulho
Shampoota

Vaalennusjauhetta kaadetaan kulhoon jonkinverran aivan randommäärä (tai esim yksi jonkinkokoinen mittalusikallinen, ite toimin aina vaan intuitiolla). Joukkoon lisätään hieman hapetetta, sen verran että massa on todella todella paksua ja kankeeta. Tämän jälkeen mukaan tirautetaann vähän shampoota ja lämmintä vettä, kunnes vaalennusmassa on notkeeta ja löröä.

Ensin suditaan tuollaiselle foliosuirolle hieman vaalennusainetta (tästä näkee aika hyvin kuinka löröä toi oma aineeni on). Hiuksista eritellään piikkikammalla tai tuolla sudin toisella päällä ohut osio, joka asetetaan kyseisen folion päälle (tuo massa jää siis hiusosion alle). Massaa sudin siksi foliolle, jotta hius pittää folion paikallaan.

Kas näin! Tämän jälkeen massaa suditaan tuohon hiuksen piälle. Folion alareuna käännetään kohti hiuksen tyveä. Kannattaa kurkata vielä, että vaalennusmassaa on myös toisella puolella tukkaosiota ja lisätä tarvittaessa. Tämän jälkeen siirrytään seuraavaan osioon jne.

Kun koko pää on käyty läpi, odotellaan sopiva aika. Kannattaa välillä kurkkia viimeisimmäksi sekä ensimmäiseksi levitettyjä osioita. Huuhtele, kun sopiva vaaleusaste on saavutettu.

Vinkkejä:
-Väriä kannattaa aina olla liikaa kuin liian vähän, jos vaalennusmassaa on liian vähän, on lopputulos yleensä läikikäs, sillä väriä ei ole ollut kaikkialla
- Jos vaalennusmassa kuivuu, se ei vaikuta enää
- Kannattaa kammata nuo osiot takuttomiksi, värin levitys helpottuu huomattavasti
- Samalla taktiikalla voi myös tehdä raitoja, poimii vain raitaosiot tukan joukosta ja asettaa ne osiot foliolle
- Hiuspohjaa kannattaa välttää, jos ei halua vaakasuuntaisia raitoja pitkin päätä, sillä massa saattaa valua
- Suoraväri kannattaa ensin kuluttaa esim. tiskiainella (niin tyhmältä kun se kuulostaakin) tai syväpuhdistavalla shampoolla mahdollisimman haalistuneeksi. Levität kuivaan tukkaan vaan fairya ja muhittelet, tämän jälkeen kosteuttavaa hoitoainetta tukkaan paljon!
- Käytän itse 2% hapetetta, sillä pelkään että muuten tuhoan tukkani ja oikeastaan tuo vesi ja shampoo miedontaa sitä entisestään. Mulla on niin puhkivaalennettu fleda, että tää toimii kun häkä
- Keltasuus ja oranssi kannattaa taittaa pois eikä poistaa värinpoistolla
Kun olen huuhdellut vaalennusaineen pois. Sekoitan shampoosta ja suoraväristä sävyttävän shampoomössön, jolla pesen pääni. Annan sen hautua suihkussa päässäni tovin ja huuhtelen kylmällä vedellä pois. Tämän jälkeen saatan joko
a) Värjätä tukkani suoravärillä (pastellivärit saa helposti aikaan kirkkaasta väristä ja hoitoaineesta!) hyvä vinkki tarkistaa suoravärin sävy, on pyyhkäistä sitä valkoiselle paperille pieni määrä
b) pyyhekuivaan tukkani ja isken päähän rakennepaikkaavan hoidon.

-Mari

Kun ite tekee, saa sellasen kun tulee

Mulla on ollut identiteettikriisiä, tukkakriisiä, vaatekriisiä, ajatuskriisiä, uskontokriisiä... Mun elämä tuntuu nykyään pyörivän sen ympärillä, että kriiseilen. Keksin itselleni stressin ja kriisin aiheita millon mistäkin. Viimeisimpänä tosin on ollut tukkakriisiä. Youtubesta ja bloggerista tuttu DiscoDahlia teki loistokkaan videon hiuksista. Tuntuu, että ajatukset olisi revitty kuin omasta päästäni. Olen kohdannut nyt yli 3viikkoa putkeen huonojatukkapäiviäARGH ja mitta alkoi tulla täyteen tuossa viikko sitten. Päätin, että perkele, nyt on pakko tehdä tälle reuhkalle jotakin!
Tartuin turhautumisen puuskassani raitalappuihin sekä vaalennusaineeseen ja aloin läträtä. Tarkoituksena olisi saada pikkuhiljaa vaalennettua tätä sekametelisopan väristä kuuppaani. Joistakin kohtaa tukka on harmaa, joistakin mintun värinen, violettia ja sinistä ja pinkkiä ja yrjöttää koko oman hiuskuontalon ajattelu.
Lopputuloksen esittelen kuvalla. muutamat palkkiraidat tukkaan länttästyäni, totesin jo, että hieman helpotti.
Kuten kuvasta näkyy, pinkki sävy alkaa kaikota, mintun sävy on poissa ja enemppi vuolettinen kylmä vaalea sävy on pääosassa. Olen tyytyväinen, mutta tänään on aika tehdä lisää raitoja, jotta väri näyttäisi hieman tasaisemmalta. Olen löytänyt täydellisen tuotteen tukkani sävyttämiseen ja se kulkee nimellä Goldwell Softcolor 10P. Vaahtosävyte, jota saa melkein jokaisesta marketista tätä nykyä. Ennen suosin paljon 10V, mutta tuo 10P antaa viileän lopputuloksen eikä jätä violettia tms sävyä tukkaan. Itse käytän sävytettä kosteisiin tai jopa kuiviin hiuksiin, föönaan sen tukkaan enkä huuhtele pois. Tätä voi tosin käyttää värin tavoin, että huuhtasee pään levityksen jälkeen, mutta itse olen kokenut parhaimmat hyödyt föönin kanssa riehuessa.

Ps. Tiedän, että tukkani näyttää kuvassa hyvin kuivalta, sillä en laittanut siihen hoitoainetta pesun jälkeen, laiskotti. :D

-Mari

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Sisustussälää #1

Oon jollakin mystisellä tavalla havahtunut siihen, että siistissä asunnossa on mukavampi elää. Jos päästän asuntoni jotenkin sekaseksi, mä lamaannun enkä saa tehtyä mitään, koska se sotku aiheuttaa mulle hirveetä närää ja ahdistusta. On ärsyttävää, kun tavaraa lojuu ties missä ja varsinkin se, ettei koskaan oikein löydä mistään mitään, koska tavarat ovat mielenkiintoisessa paikassa nimeltä Jemma. Tässä yksin asuessa olen huomannut alkaneeni arvostamaan erilaisia säilytysrasioita ja purnukoita, jotka myös piristää kivasti muuten tylsää asuntoani. Kämppävideolta pystyi bongaamaan muutamia näppäriä säilytysideoita, jotka on vaan putkahdellut itselleni mieleen. Oon ollut todella tyytyväinen tuohon meikkiboksiin, vaikka se kaipaakin maalia pintaansa edelleen.
Eilen löysin Tokmannilta Jegen kanssa nämä lasipurkit, jotka tulikin todella tarpeeseen, sillä mun keittiön kaapit on ollut aivan kamalassa epäjärjestyksessä. Mulla on viimein ihkaoma keksipurkki keittiön pöydällä ja se on mun mielestä älyttömän herttanen kaikessa yksinkertaisuudessaan! (En tietenkään myönnä syöneeni tänään aamupalaksi keksejä, köh).
Musta on tulossa ehkä jollakin tavalla tylsä ja aikuinen, koska lempparivaatteeni on (tietysti mageen nahkarotsini lisäksi) musta bleiseri ja omistan mitä omituisempia koreja ja purkkeja asunnossani. Nuorempana mua ärsytti tällänen sisustaminen, että kämpän pitäis näyttää, kun IKEAkuvastolta tms, mutta nykyään mua kiehtoo järjestys. On mukavampaa, kun tietää mistä metallipurnukasta löytyy mitä, missä lasipurkissa on kaapissa mitä ja, että aina on jotakin tarjottavaa vieraille (esim. noi keksit). Musta on tulossa siis pikkuhiljaa kai aikuinen tai jollakin tavalla järjestelmällinen ihminen. En vois esimerkiksi elää ilman kalenteriani, maksan laskut ajallaan, katon uutiset päivittäin ja se on mun päivän kohokohta. :)

Ehkä kriiseilin tästä hetki sitten, nyt tunnen vaan itseni jotenkin hölmöksi, että annoin pikkuasioiden aiheuttaa identiteettikriisin. Onhan mulla sentään vielä teinin hiukset sekä hölmö rakkaus kaikkea söpöö ja pörröstä kohtaan, niistä pidän kiinni. Mun aikuisen ihmisen asuntoa tulee aina koristaan kasa konsolipelejä, My Little Ponyt sekä sängyn päällä kököttävät pehmolelut, ne muistuttaa mua siitä, että aikuisenakin saa olla vähän hölmö ja lapsellinen.

-Mari

lauantai 18. lokakuuta 2014

Mitä mulle kuuluu?

Mitäpä tänne. Lomaviikon pidin tahallaan hieman etäällä blogista ja vähän jopa internetistä ylipäätään. Maanantaina pärähtää taas koulu käyntiin ja normaali arki sen myötä. Plääh, kun ei jaksaisi yhtään! Pitäisi huomenna vielä muutamia kouluhommia tehdä ja sitten pitäiskin olla melkeen kaikki asiat reilassa noin. suurinpiirtein.

Muutenhan mulle ei kuulu ihmeempiä ainakaan nyt. Viikko sitten sain kuulla, että eräs ystävä on poistunut tästä maailmasta ja lähtenyt parempaan paikkaan. Melkonen shokkihan se oli, muutamaan yöhön ei oikein nukuttu. Suru valtasi mielen, mutta kaikkien aikaisempien kokemusten jälkeen olen oppinut käsittelemään asiaa hieman paremmin. En sen enempiä tahtoisi taas surullisista asioista höpistä. On ehkä parempi, jos kerrankin kirjoitan jotakin hömpänpömppää ja itsellä on tällä hetkellä enemmän sellainen olokin.

Ajattelin nyt lämästä tähän vaan muutamia kuvia, jotka kertoo ehkä enempi, mitä oon tehnyt lomalla. :)





-Mari