torstai 30. tammikuuta 2014

Opiskelijaelämä on aina köyhää

Vai onko?
Oon ite miettinyt, että oonhan mä oikeesti ihan PA 24/7, mutta mitä tästä kaikesta jää käteen? Ainakin elämyksiä ja toivo siitä, että joskus saa hyvän duunin ja kohtuullista palkkaa. Nyt on pakko mainita, että olin melkosesti tekemättä mitään koko syksyn ja en kestäny sitä toimettomuutta. Mua masensi koko ajan ja tuntu, ettei koskaan tapahdu mitään ja että elämällä ei oo mitään suuntaa. Keväällä alotin opinnot ja mieli on noussut aika huikeesti, kun tietää, että jostakin saa aina kuukaudessa tietyn summan rahaa ja tieto siitä, että tekee loppuelämästään (toivottavasti) helpompaa on se syy, mikä saa raahautuun kouluun useimpina aamuina.
Miksi sitten moni valittaa, että opiskelijana on nuivaa syödä nuudelia ja ei voi koskaan tehdä mitään?
Koska se on aika olennaista arkea. 400eugenii kuussa ei lämmitä hirveesti taskussa, mutta ainahan voi käyttää ensisijaista etuutta eli nostaa lainaa tai vaikka mennä duuniin. Ite pärjään kohtuullisesti jo tolla 700e kuussa ja oonkin ihmetellyt monien mussutusta siitä, että tekee tiukkaa tekee tiukkaa ja yleensä ne ihmiset käy vielä töissä...
Sain jonkinlaisen aivopierun, että ehkä tää kaikki johtuu täysin kulutustottumuksista. Ite en miellä, että matkustelu, jatkuva shoppailu tai ryyppääminen kuuluu siihen, mitä opiskelijabudjetilla pitäs saada. Mun mielestä siihen budjettiin kuuluu ruoka, vuokra, laskut ja muutama kalja jos nyt niitä tahtoo. Oon karu tän näkemykseni kanssa ja tiedän sen, mutta näin mä vaan ajattelen.


Mun mielestä toi mun eilinen tilapäivitys tiivistää, että mihin ite oon tottunut tyytymään pienitulosena ja miten pienet asiat voi tehä niin pirun onnelliseks. Olin myös ihan onneni äärirajoilla, koska sain miehekkeeltä Arla Natura juustoo eräs päivä sellasen ison kimpaleen ns. ''lahjaks''. Tyydyn vähään ja en enää oikein edes shoppaile tai tuhlaa rahaa miten sattuu. Välillä tykkään tietysti käydä ulkona syömässä tai muuta tällästä luksusta, mutta se on välillä ja sillonkin hinta ratkasee hyvin paljon, että mitä sitä syödään vai tekiskö kotona samalla rahalla parempaa safkaa.

Joskus suututtaa todella, että raha määrää kaiken ja raha-asiat on sellasia, mitkä saa mut ihan hermoraunioks, mutta elättelen toivoo, että jonakin päivänä ei enää tarvi miettiä otatko Valion vai Arlan maitoo tai voitko sotaa tonnikalaa vai ostatko vaan leipää. Ehkä joskus tosiaan asiat helpottuu. Siihen asti on vaan pärjättävä. Nyt jatkan kylmän maksalaatikon syömistä suoraan laatikosta ja nautin jokaisesta haarukallisesta.

-Mari

keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Tammikuu alkaa olla ohi, näin kerrottiin

Joko se tammikuu alkaa tekemään loppuaan?
Mihin tää kaikki aika on kadonnut mun maailmasta? Oonko mä oikeesti ollu jo näinkin pitkään koulussa? JA KIINNOSTUNUT OPISKELUSTA? Mikä on mun aivoja vaivaa? Tajusinko mä tänään matikantunnilla kerrankin jotakin? Miks mun aivot osaa tehä teknistä piirtämistä ja tajuaa jotain niistä hemmetin viivoista ja kappaleiden kääntelyistä? MIKÄ MUA VAIVAA!

Musta on tullut siis innokas opiskelija. Se on pelottavaa, että jaksan jokseenkin keskittyä tunneilla ja tehä muutakin kun peeloilua. Teen jopa kotitehtäviä, joita muistan viimeksi tehneeni joskus ala-asteella. Välillä tuntuu, ettei kuuppa kestä koulua, mutta suuren osan ajasta ajatukset pysyy positiivisina. En tiedä vaikuttaako siihen se, että koen kerrankin tekeväni elämälläni jotakin fiksua vai olenko vain aikuistunut (NEVER).
Musta tuntuu hyvältä opiskella korkeekoulussa ja on oikeesti mielekästä, että tuun jopa toimeen ihmisten kanssa. Ammattiopisto jätti jälkeensä vaan hirveet traumat akkojen välisestä riitelystä ja haistattelusta. Nyt on sellanen olo, että jes oon ehkä löytänyt asian, mitä tahdon isona tehdä, vaikkei koulua vielä kauaa olekaan ollut. Ehkä näillä fiiliksillä on hyvä jatkaa seuraavat neljä (tai viis) vuotta.

Oon koittanut jopa näyttää ihmiseltä, vaikka heräänkin kuudelta joka aamu. Harkitsin, että voisin tehdä jonkinlaisen ''tässä mun päivä'' -postauksen, mutta mun elämä on niin tylsää, ettette jaksais katella loputtomasti kuvia monisteista, likasista tiskeistä ja pyykeistä, aamunaamoista...
Siksi päätinkin eräänä päivänä koittaa napsasta itestäni jokseenkin edustavaa kuvaa (mitä nyt tissit tunkee joka kuvaan tyrkylle ja vaan tää yks onnistu, vaikka siinäkin TISSIT).
On ehkä parempi, että kirjottelen aina välillä peruskuulumisia ja koulujuttuja sen sijaan, että esittelisin arkirutiinini yhdessä postauksessa, koska se vois oikeesti käydä tylsäksi ja tulvaksi lärväkuvia instagramista.
Mua pelottaa sanoa tätä, mutta musta tuntuu, että mulla menee kerrankin elämässä hyvin ja kaikki palaset vaan kolahtelee paikoilleen just eikä melkein. Kerrankin näin, en lähde moittimaan tätä hyvää fiilistä, koska se ei kuitenkaan kestä pitkään, vaikka kuinka toivois.

Nyt istu colormask päässä ja pyörittelen ajatusta, että pitäis alkaa tuunaamaan tuota yhtä bändipaitaa. Siitä siis kirjoittelen varmaankin seuraavaksi kunhan saan projektin loppuun.
Aurinkoista päivää kaikille lukijoille!

-Mari


keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Ai Mitä Mä Harrastan?

Aamu sarastaa sälekaihtimien välistä ja mietin, että paljonko kello oikeen on, kun mua ei enää väsytä yhtään. Nappaan kännykän käteeni ja totean sen olevan 5:45 ja, että valo, jota luulen auringoksi onkin katulamppu, joka pönöttää ikkunan takana. Painan pääni takas tyynyyn (ensin tosi niistän tuhat kertaa) ja seuraavan kerran herään 9:50, keitän kahvit ja tuijotan kämppiksen koiraa, joka tuijottaa mua. Mietin, että hitto tätä flunssaa, kai tän ajan vois hyödyksi käyttää ja kirjottaa vaikka blogiin.

Tajusin tässä tänään räkäpäissäni (eli olen kipeä, en humalassa. Flunssa senkun jatkuu ja kaikki tuntuu niin kauheelta), että en ole varmaan koskaan kirjoittanut blogiini harrastuksista. Monet nyt varmaankin arvanneet, että harrastuksiin kuuluu amatöörimäinen kameran kanssa vauhkoilu, mutta harrastan mä muutakin, tosin en mitään supermielenkiintosta varmaankaan monien mielestä, mutta kerrotaan silti.

Mainitaan nyt ainakin harrastukseksi ensin se valokuvaaminen. Käytän puolijärkkäriä siihen touhuun tai sitten filmikamerajärkkäriä. Digikamerana toimii siis Fujifilm Finepix S4200 (jos en nyt ihan puhu liirumlaarumia ja muisti heitä pahasti). Tällä hetkellä kyseinen kamera ajaa tehtävänsä hyvin enkä kaipaa enempää. Ainut miinus on se, että kamera toimii paristoilla ja niitä paristoja tää syö 4 kerralla sekä tietysti aika nopeesti niistä virta loppuu. Seuraava hankinta onkin sitten joku ihan kunnon rotisko ja ei enää ikinä paristoilla toimivaa kameraa, vaikka sitä ajattelis säästävänsä siinä rahaa!
Nyt en ole ehtinyt käydä kuvaan talvimaisemia ja se harmittaa. Ajattelin, että jos viikonloppuna räkätauti helpottaa, niin lähden kameran kanssa reippailemaan pakkaseen.
Valokuvauksen saralla mua kiinnostas kuvata myös ihmisiä. En oo oikein koskaan ko. hommaa kokeillut paitsi joskus teininä silloisen poikaystäväni kanssa napsin hänestä truescandicgaymetal kuvia. Vapaaehtoset malleilijat voi huudella, jos kehtoovat! Kuvien laadun suhteen en takaa mittään...

Valokuvaamisen lisäksi mun harrastuksiin  kuuluu armotonta lukemista. Luen vuodessa varmaan sen verran kirjoja, kun suuri osa kavereista on lukenu koko elämänsä aikana, heh. Lukemisen myötä joskus nuorempana syttyi myös palava innostus kirjottaa itse esim. runoja, proosaa ja novelleja. Nykyään olen ahertanut salaisen projektini parissa, joka on suhteellisen perus fantasiakirjallisuutta, jossa on lohikärmeksiä ja epäuljaita ritareita. Päitä tippuu ja porukkaa kuolee, mutta vahvin selviää lopulta (ainakin tällä hetkellä ajattelen niin, mutta joskus vihapäissään murhanhimo omia hahmoja kohtaan on liian suurta.) Saa nähä mitä tästä tulee!
Joitakin tekstejäni julkaisen harvakseltaan toiseen blogiini: Runosydän ja niitä saa rauhassa käydä kauhistelemassa, ihastelemassa ja antamassa kritiikkiä! Mistään en pahastu!

Kolmantena harrastuksena on varmaan pelaaminen erinäisillä konsoleilla sekä lautapelit. Oon mätkiny kipeenä niin paljon kasibittistä, että mun sormet on melkeen verillä. Noi ohjaimet on superepämukavat, mutta pakko aina silti lähtee leikkiin teinininjakilpikonnaa tai italialaista putkimiestä.
PS2 ja PS1 pelejä tulee myös pelattua paljon. Alotin Final Fantasy X:n alusta ja oon taas koukuttunut täysin.
Lautapelirakkaus siirtyi kämppiksestä muhun. Oon aina tykännyt pelata lautapelejä, mutta kämppiksen ja hänen kaverinsa kautta on tullut tutustuttua mitä ihmeellisimpiin peleihin ja maailmoihin!
Kuvassa aivan superhauska peli nimeltä Gloom, jossa ideana on listiä sun oma perhe, kun niillä menee tarpeeks paskasti. Kannattaa kokeilla!
Ps. Kuvassa myös Jege. Kattokaa näitä meidän hienoja yhteiskuvia, ei saatana. 

Jos vielä joku harrastus pitäisi mainita niin varmaan metsässä hengailu ja ulkoilmassa rauhottuminen. Kaiken kaupungin melskeen ja vitutuksen keskellä on välillä vaan pakko painella ees Alban rantaan tai yliopiston metsään hetkeks kököttään ja miettimään asioita. Jyväskylän keskustassa ulkoilumahdollisuudet on oikeesti aika huikeet ja täältä löytyy kaikkee asfaltoidusta lenkkipolusta aina sinne sysimetsään asti! Tykkään todella, todella paljon.

Keikkoja en pidä harrastuksena vaan se on se mun elämän viihdepuoli. Jotkut käy Jonneloissa vetämässä pään täys, ite käyn keikoilla. Enkä tosiaan tuomitse tuota toistakaan vaihtoehtoa, kaikki olkoot onnellisia ja tehkööt mitä tykkäävät ^^

-Mari

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Hiukset #1

Heippa!

On taas vierähtänyt sopiva tovi siitä, kun viimeksi kirjoittelin ja mikä olisikaan parempi tapa viettää sunnuntaiaamua, kun höpöttelemällä tänne asiaa, jota oon miettinyt pidempään. Haluaisin tehdä jonkinlaisen muutoksen hiuksiini, mutta en tiedä mitä. Alkaa kyllästyttään olla punapää, mutta toisaalta tykkään tästä väristä. Ylläpito on kaikissa väreissä yhtä hankalaa, mutta alkaa ärsyttään ainanen colormaskeilla läträäminen ja muutaman pesun jälkeinen pää muistuttaa syksyistä heinäpeltoa kaikkine rusehtavan oransseine vivahteineen. En edes tahdo kuvitella (tai muistella omia kokemuksia) shokkipunasia hiuksia ja niiden sietämätöntä vittusaatanaa. Jotakin kuitenkin tälle reuhkalleni tahtoisin tehdä, koska alkaa vaan kyllästyttään. Harkitsen jopa vakavasti, että annan oman värin kasvaa takasin tai ainakin yritän. Oma väri on vaan niin vaalee, että jo puolen sentin tyvikasvu aiheuttaa suuren raivon, koska hiuksia laittaessa huomaa kohtia: ''Näytän siltä kun kaljuuntuisin'' Pitää pohtia, että mtien hermot kestäis sen tyvikasvuajan. Välillä toivon, että mulla ois luonnostaan tummat hiukset niin toi tyvikään ei näyttäis niin dorkalta aina , heh.

Kyllä mä pidän tästä väristä ja näyttää itseasiassa ihan kivalta tässä mun keskipitkässä fledassakin, mutta jotenkin kaipaan muutosta. Siks kysynkin teiltä, että onko ehdotuksia mitä tehdä?
Haluisin säilyttää jonkin punasävyisyyden hiuksissa, mutta jotain muutosta tähän nyt kaivattaisiin. Heitelkää ehdotuksia, jos tulee mieleen jotakin! Ja toki niitä överijuttujakin saa ehdottaa, koska onhan mulla nähty jo ties mitä (sinistä, violettia, vihreetä, mustaa, lilaa, pinkkiä....)
Loppuun vielä kuva kesätukka mallia 2013, oli vähän överisöpö.

lauantai 11. tammikuuta 2014

Kynnet #1 ja nopeet kuulumiset

Lupaamani kynnet:
Kuvasta näkyykin, että mitäs hittoa niihin on tuon perus Seppälän glitterlakan lisäksi käytetty. Jouduin tässä leikkeleen kynsiäni lyhyemmäksi, koska sain kaverilta uuden kitaran synttärilahjaksi ja taas kelpaa rämpytellä.

Ajattelin nyt alkaa nimeämään näitä postauksia jotenkin sopivasti ja aloitetaan nyt tästä etiäpäin siis kynsipostsaukset nimikkeellä ''kynnet #1'' ja meikkipostaukset luonnollisesti kulkee nimikkeellä ''Meikki #sitäjatätä'' helpompi sitten ihmistenkin pysytellä vähän perässä, että missäs sitä mennään.

Sisällytän tähän myös nopean tiivistelmän koulusta ja mites siellä eka viikko nyt sitten meni. Eli orientaatioviikko (tai mikälie) sujui suhteellisen lepposasti. Ekana päivänä jännitin niin, että kädet tärisi ja mahaan sattu. Jännitän uusia tilanteita aina ihan mielettömästi ja se ärsyttää toooooooodella paljon. Jännityksestä en vaan ole millään päässyt eroon, mutta ensimmäisen päivän jälkeen kaikki alko rullaan jo kohtuudella. Kaksissa ryhmäytymisissä (eli ottamassa kaljoo) oon jo ehtinyt käymään ja porukka vaikuttaa oikeen fiksulta ja mukavalta. Maanantaina alkaa sitten se ihan oikea opiskelu ja kerrataan sitten vähän, että miltäs tää Logistiikka nyt sitten tuntuukaan. Itellä lähinnä innostus päällä, kun viimein opiskelee jotain ihan oikeeta ihan oikeitten aikuisten kanssa ihan oikeessa korkeekoulussa. Amisajat takana ja insinöörin tutkinto edessä!
Pahoittelen myös tätä postaustaukoa, koska on tosiaan ollut kiirettä ja väsyttää jatkuvasti, mutta kyllä tämä blogi täältä taas heräilee, kun pääsee kiinni normaaliin arkeen!
Hyvää alkanutta vuotta nyt sitten kaikille teille!
-Mari

lauantai 4. tammikuuta 2014

Takaisin normaalin pinnallisen blogin maailmaan hetkeksi.
Tajusin tässä banaania syödessäni koneella kököttäessäni, että en oo meikannut moneen päivään ja osaankohan edes enää. Tuntuu jotenkin tyhmältä meikata pelkkää kauppareissua varten sen enempää, kun laittaa ripsiväriä ja vaihtaa kamalat ala-asteella ostetut tuulihousut farkkuihin (vaihdan verkkarit farkkuhousuuuuuun). En oo myöskään hetkeen tehnyt kynsilleni mitään ja tässä banaania syödessäni sain idean, että josko katsoisin Gleetä (kyllä katson sitä) ja alkaisin ähertämään. Kynsilakkalaatikon avatessani päädyn aina siihen samaan: mattamustaan. Nyt kuitenkin päätin että ehei! Kokeilen jotakin muuta tällä kertaa. Kohta sataa siis turhamaisuutta tuutin täydeltä! Valmistautukaa pitämään hatuistanne kiinni!
Mari is back soon.

perjantai 3. tammikuuta 2014

Mitä sä lupasit vuodelle 2014?
No tuleeko mieleen?
Kerro!


Kerron teille nyt kaikille tutusta tilanteesta. Sulje silmät tai siis älä! Sun pitää lukee tätä tekstiä! Okei, kuvittele tilanne, että avaat 1.1. Facebookin ja bloggerin. Alat kattoon, että mitäs ihmiset on sinne taas höpissyt. Todennäkösesti sun naamalle pläjähtää noin kakskytviis erilaista päivitystä siitä, että nyt on aika tehdä elämäm_muutos. Tämä tarkottaa siis sitä, että kuukauteen ei syödä karkkia, sipsiä tai hiilareita. Tuttua?

Okei, tässä hyvää on se, että ihmiset koittaa muuttua, mutta tässä tulee se mun pointti: Naisilla tää muutos tarkottaa sitä kuukauden mittaista ajanjaksoa, jolloinka ei syödä ''roskaa''. En tiedä onko muut helmakansalaiset huomanneet, mutta tässä vuodessa on 11 muuta kuukautta. Anyone? Tää kuukauden herkkulakko tarkottaa useille sitä, että nää yksitoista muuta kuukautta voidaan käyttää siihen ryyppäämiseen, sipseilyyn, mäkkäriin ja karkkiin.... Itse olen todennut, ettei tälläset täyslakot toimi. KOSKAAN ei kuulosta hyvältä, jos kieltää itseltään jotakin mielekästä. Itse luotan enemmän kohtuuteen. Mun ei ees enää tee mieli mättää paskaa hirveesti kerralla, koska syön normaalia ruokaa säännöllisesti. Sallin myös itselleni mättöpäiviä vaan, koska muuten mua alkaa vituttaan kaiken hyvän kielto ja tästä seuraa protesti itseään vastaan: No nyt varmana ostan nää 40 sipsipussia ja syön ne pakkauksineen!

Mä en myöskään tajua miks siitä laihduttamisesta pitää vouhkata niin maan perkeleesti. ''Nyt teen päätöksen, että pudotan ainain 20kg'' No ei. Ensin kannattaa tehdä päätös pudottaa pienempi määrä ja kattoo sitten, että huvittaako ennää. Mä en ees osaa kirjottaa tätä järkevään muotoon ja harkitsin ensin vloggausta, koska tää on ihan käsittämätöntä muotoilla tätä tekstimuotoon mitenkään järkevästi.

Miksei sitä painonpudotuslupausta tai muutoslupausta voi tehdä vaan itselleen vaan se pitää jakaa kaikkien muidenkin kanssa? Tosin nää on niitä samoja ihmisiä, jotka päivittää faceen aina jokaisen kerran, kun ne ees näkee kahvakuulan saati nostaa sen ilmaan...
Ehkä seuraava kuva tiivistää mun ajatukset: