perjantai 3. tammikuuta 2014

Mitä sä lupasit vuodelle 2014?
No tuleeko mieleen?
Kerro!


Kerron teille nyt kaikille tutusta tilanteesta. Sulje silmät tai siis älä! Sun pitää lukee tätä tekstiä! Okei, kuvittele tilanne, että avaat 1.1. Facebookin ja bloggerin. Alat kattoon, että mitäs ihmiset on sinne taas höpissyt. Todennäkösesti sun naamalle pläjähtää noin kakskytviis erilaista päivitystä siitä, että nyt on aika tehdä elämäm_muutos. Tämä tarkottaa siis sitä, että kuukauteen ei syödä karkkia, sipsiä tai hiilareita. Tuttua?

Okei, tässä hyvää on se, että ihmiset koittaa muuttua, mutta tässä tulee se mun pointti: Naisilla tää muutos tarkottaa sitä kuukauden mittaista ajanjaksoa, jolloinka ei syödä ''roskaa''. En tiedä onko muut helmakansalaiset huomanneet, mutta tässä vuodessa on 11 muuta kuukautta. Anyone? Tää kuukauden herkkulakko tarkottaa useille sitä, että nää yksitoista muuta kuukautta voidaan käyttää siihen ryyppäämiseen, sipseilyyn, mäkkäriin ja karkkiin.... Itse olen todennut, ettei tälläset täyslakot toimi. KOSKAAN ei kuulosta hyvältä, jos kieltää itseltään jotakin mielekästä. Itse luotan enemmän kohtuuteen. Mun ei ees enää tee mieli mättää paskaa hirveesti kerralla, koska syön normaalia ruokaa säännöllisesti. Sallin myös itselleni mättöpäiviä vaan, koska muuten mua alkaa vituttaan kaiken hyvän kielto ja tästä seuraa protesti itseään vastaan: No nyt varmana ostan nää 40 sipsipussia ja syön ne pakkauksineen!

Mä en myöskään tajua miks siitä laihduttamisesta pitää vouhkata niin maan perkeleesti. ''Nyt teen päätöksen, että pudotan ainain 20kg'' No ei. Ensin kannattaa tehdä päätös pudottaa pienempi määrä ja kattoo sitten, että huvittaako ennää. Mä en ees osaa kirjottaa tätä järkevään muotoon ja harkitsin ensin vloggausta, koska tää on ihan käsittämätöntä muotoilla tätä tekstimuotoon mitenkään järkevästi.

Miksei sitä painonpudotuslupausta tai muutoslupausta voi tehdä vaan itselleen vaan se pitää jakaa kaikkien muidenkin kanssa? Tosin nää on niitä samoja ihmisiä, jotka päivittää faceen aina jokaisen kerran, kun ne ees näkee kahvakuulan saati nostaa sen ilmaan...
Ehkä seuraava kuva tiivistää mun ajatukset:

8 kommenttia:

  1. Itse tein vuosi sitten uv-lupauksen urheilla säännöllisesti ja se päätös piti koko vuoden :) Ainoana poikkeuksena matkat, jolloin urheilu jäi, mutta ei se menoa hidastanut.

    Olen samaa mieltä, ettei tuollaiset täyskiellot toimi. Kielletty hedelmä houkuttaa aina eniten. Mielestäni on hyvä vähentää herkkuja, tupakkaa, alkoholia, roskaruokaa jne. eikä heti lopettaa kuin seinään. Sellaiset harvoin onnistuu. Itse huomasin myös, että kun syö terveellisesti tarpeeksi kauan, niin ei enää kaipaa samalla tavalla sitä roskaa elimistöönsä, koska siitä tulee niin paha olo.

    Saa nähdä miten omat uv-lupaukset pitävät tänä vuonna..viimeksi ne pitivät melkoisen hyvin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Täyskielto vaan houkuttaa mässäilyyn. Itse uskon kohtuuteen. :)

      Poista
  2. Täytyy omalta kohdalta sanoa, että ei ole totta että nobody cares :) En väitä että kukaan välittäisi mun painonpudotuksist ym, mutta itse tykkään sekä olla tukena että saada sitä muilta, jotka ovat niinsanotusti samassa veneessä. Joillekin se kuukauden herkkulakko saattaa olla vain sen kuukauden, ja olen itse ollut jumppatunneilla todistamassa sitä, kuinka alkuvuoden hirviömäisen ruuhkan jälkeen helmikuussa hiljentyy ja tunneilla on taas totutun väljää. Itsellä on nyt päällä 2,5kk herkkulakko siksi, että saisin lopetettua tämän loppuvuodesta ilmenneen mässäilykierteen. Tarkoitus ei ole kieltää itseltä oikeastaan mitään koko loppuvuonna, mutta yritän pitää järjen päässä niiden herkkujen suhteen myös loppuvuonna, minkä siis totaalisesti feilasin viime vuonna. Virheistä oppii. Julkisesti näistä kaikista tapojenparannushommista kertominen saattaa joitakin auttaa sen toteuttamisessa, mutta tietty rajansa kaikella.

    Itse olin tosi pitkään sitä mieltä, että täntyyppiset "uudenvuodenlupaukset" on ihan yhtä tyhjän kanssa ja tosi typeriä, mutta loppujen lopuksi siinä ei oo mitään väärää, että tiedostaa omat puutteensa ja mitä voisi omassa elämässä parantaa - ja pyrkiä kohti sitä. Myös sen alkuvuoden jälkeen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en tee uuden vuoden lupauksia. En vaan ymmärrä miks sen laihiksen pitäs alkaa tammikuussa. Miksei sitä voi alottaa vaikka keskellä kesää, kun on se rasvanen makkara suussa ja miettii, että miksei farkut mahdu jalkaan :D

      Poista
  3. Mun totaalilakko toimii ainoastaan joulua edeltävässä karkkilakossa, ja sekin vaan siksi että siitä on tullut perinne jota ei halua rikkoa ;) Itsekin kokeilen sitä vähentämistä, tammikuun oon tipattomalla koska alkoholiahdistus, mutta sit helmikuusta eteenpäin nautin lasin viiniä jos siltä tuntuu (:

    Ja hei tein mä lupauksen, meen luovuttaa verta! 8)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho! Mun verta ei huolita :D Mutta hyvä lupaus! ensimmäinen fiksu, mihinkä törmään.

      Ite oon ton alkoholin suhteen ollu jo hetkellisesti sellasella: ei maistu, ei huvita. Sit jos huvittaakin vetää ne kännit kerran vuosituhanteen niin siitä saa sit kuulla -.-

      Poista
  4. Itse tein sellaisen lupauksen, etten tuhlaa aikaani ihmisiin jotka eivät arvosta mua ja seuraani. Tämä periaate tosin on ollut käytännössä jo melkein puolivuotta. :3 Meinasin pistää tähän myös, että vähennän alkoholinkäyttöä, mutta tätä harrastin jo viime vuonna. Ei huvita eikä välttämättä edes maistu! Silloin tällöin kiva ottaa yksi tai kaksi.

    VastaaPoista
  5. Itse olen monena vuotena pitänyt sen kuukauden mittasen herkkulakon: joskus se on ollut alkuvuodesta, joskus kesällä, milloin se ahdistus nyt ikinä iskeekään. Olen huomannut totaalikieltäytymisen omalla kohdallani toimivaksi stoppariksi kaikkeen mässäilyyn, mikä on aina vuoden mittaan salakavalasti lisääntynyt. Lakon jälkeen tulee kamala olo jo pienestäkin mässäilystä, ja hetken aikaa elämäntavat on taas kunnossa. Ja asian julkisesti kailottaminen taas tuo painetta siitä, että lakossa on nyt pakko onnistua. Jos siitä ei itsen lisäksi kukaan muu tiedä, niin sitä sortuu kahvipöydässä paljon helpommin pieniin herkkuihin ajatellen että "no yks pala sinne tänne" eikä aikaakaan kun pikku lupaus on unohdettu.

    Tänä vuonna olen päättänyt olla koko vuoden herkkulakossa. (Joitakin pikku poikkeuksia tottakai on, ettei silkaksi itsekidutukseksi mene). Tämänkin olen kertonut kaikille julkisesti juuri siksi, että saisin tukea tarvittaessa, ja ettei kukaan ostelisi minulle lahjaksi suklaata tms. Yrityksenä on saada salakavalasti kertyneitä kiloja vähemmäksi ja opetella kokonaan uudet ruokailutottumukset, jotka ovat päässeet repsahtamaan ja ihan kunnolla. Eri ihmisille sopii erilaiset tavat, itse huomaan monesti kulkevan ääri päissä ennen kuin muutos syöpyy tämän umpiluisen kalloni läpi :)

    VastaaPoista

Jätähän kommentti! Se piristää päivääni :)