keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Tammikuu alkaa olla ohi, näin kerrottiin

Joko se tammikuu alkaa tekemään loppuaan?
Mihin tää kaikki aika on kadonnut mun maailmasta? Oonko mä oikeesti ollu jo näinkin pitkään koulussa? JA KIINNOSTUNUT OPISKELUSTA? Mikä on mun aivoja vaivaa? Tajusinko mä tänään matikantunnilla kerrankin jotakin? Miks mun aivot osaa tehä teknistä piirtämistä ja tajuaa jotain niistä hemmetin viivoista ja kappaleiden kääntelyistä? MIKÄ MUA VAIVAA!

Musta on tullut siis innokas opiskelija. Se on pelottavaa, että jaksan jokseenkin keskittyä tunneilla ja tehä muutakin kun peeloilua. Teen jopa kotitehtäviä, joita muistan viimeksi tehneeni joskus ala-asteella. Välillä tuntuu, ettei kuuppa kestä koulua, mutta suuren osan ajasta ajatukset pysyy positiivisina. En tiedä vaikuttaako siihen se, että koen kerrankin tekeväni elämälläni jotakin fiksua vai olenko vain aikuistunut (NEVER).
Musta tuntuu hyvältä opiskella korkeekoulussa ja on oikeesti mielekästä, että tuun jopa toimeen ihmisten kanssa. Ammattiopisto jätti jälkeensä vaan hirveet traumat akkojen välisestä riitelystä ja haistattelusta. Nyt on sellanen olo, että jes oon ehkä löytänyt asian, mitä tahdon isona tehdä, vaikkei koulua vielä kauaa olekaan ollut. Ehkä näillä fiiliksillä on hyvä jatkaa seuraavat neljä (tai viis) vuotta.

Oon koittanut jopa näyttää ihmiseltä, vaikka heräänkin kuudelta joka aamu. Harkitsin, että voisin tehdä jonkinlaisen ''tässä mun päivä'' -postauksen, mutta mun elämä on niin tylsää, ettette jaksais katella loputtomasti kuvia monisteista, likasista tiskeistä ja pyykeistä, aamunaamoista...
Siksi päätinkin eräänä päivänä koittaa napsasta itestäni jokseenkin edustavaa kuvaa (mitä nyt tissit tunkee joka kuvaan tyrkylle ja vaan tää yks onnistu, vaikka siinäkin TISSIT).
On ehkä parempi, että kirjottelen aina välillä peruskuulumisia ja koulujuttuja sen sijaan, että esittelisin arkirutiinini yhdessä postauksessa, koska se vois oikeesti käydä tylsäksi ja tulvaksi lärväkuvia instagramista.
Mua pelottaa sanoa tätä, mutta musta tuntuu, että mulla menee kerrankin elämässä hyvin ja kaikki palaset vaan kolahtelee paikoilleen just eikä melkein. Kerrankin näin, en lähde moittimaan tätä hyvää fiilistä, koska se ei kuitenkaan kestä pitkään, vaikka kuinka toivois.

Nyt istu colormask päässä ja pyörittelen ajatusta, että pitäis alkaa tuunaamaan tuota yhtä bändipaitaa. Siitä siis kirjoittelen varmaankin seuraavaksi kunhan saan projektin loppuun.
Aurinkoista päivää kaikille lukijoille!

-Mari


2 kommenttia:

Jätähän kommentti! Se piristää päivääni :)