sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Little darling, it's been a long cold lonely winter

En ajatellut hirveästi höpötellä menemään vaan lähinnä tiivistää lauantainaamani tähän postaukseen. Olen laiska nykyään meikkaamaan mitenkään superupeesti, mutta olen huomannut  miten esimerkiksi smokey eyes (sumusilmät, lol) meikin saa tehtyä pienellä vaivalla ja nopeasti.
Ennen kun paljastan suurta salaisuuttani laitan ensin kuvan lauantain meikistäni tähän, jotta saadaan jotakin selkoa asiaan, että mistäkäs tässä nyt on kyse.

Täysin nude-sävyillä tehty meikki, johon meni aikaa varmaan muutama minuutti. Salaisuus niinkin lyhyeen aikaan on se, että tein meikin täysin ilman siveltimiä (tietysti kulmakarvat on tehty siveltimen kanssa). Olen jostakin syystä alkanut kiintymään sormimeikkaamiseen (hitto miten tyhmä sana), sillä häivytykset saa tehtyä paremmin, värien liukuvuutta on helpompi kontrolloida ja lopputuloksesta tulee mukavan pehmeä. Pitänee testata samaa niksiä hieman kirkkaampien sekä tummien värien kanssa ja katsoa onnistuuko sormimeikkaaminen niiden kanssa yhtä helposti.
Osaako muuten joku kertoa mulle, että miksi tämä Blogger tappaa kuvien värit ihan täysin ja laadun myös. Värit ovat jotenkin todella puhkipalaineita, kun lataa kuvat postausta kirjoittaessa ja kuvista tulee rakeisia. Alkaa ottaa hermoon kyseinen asia nimittäin pikkuhiljaa.
Ps. Ulkona alkaa olla oikeesti täydelliset rotsikelit, kun ei näy pakkasta enää muuta kun öisin. JIIHAA! Kyllä se kevät sieltä vielä tulee. :)

-Mari

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Mikä sekoittaa pääni niin etten unta saa?

Jos osaisin vastata tuohon kysymykseen, olisin nukkunut monet yöt kuin pieni vauva. Tänään harteiltani putosi osa suuresta taakasta, joka on painanut pidemmän aikaa selkääni kumaraan. On lohdullista, että totuus on, että asiat selviävät aina ajallaan. Jokin kuitenkin edelleen takaraivossani naputtaa kynällä pöytää ja ärsyttää niin peijakkaasti. Tänään saatoin saada oivalluksen, että mikä se on.
Kyseinen asia on mietityttänyt mua jo pidempään. Voiko oikeesti negatiivisten ihmisten seura vaikuttaa itseenkin sillä tavalla, että on koko ajan paha mieli ja mökötyttää?
Vastaus on kyllä.
En tiedä, että pitäiskö ne ihmiset vaan potkasta pihalle elämästä vai jättää omaan arvoonsa. Jää nähtäväksi, minkä ratkaisun teen, mutta siihen asti koitan ainakin vältellä kyseisiä ihmisiä. Olen varmasti se ihminen, jolle on aina helppo avautua, helppo kertoa kaikista negatiivisista asioista tai tapahtumista, jotka painaa mieltä, mutta joskus olisi kiva puhua ihan vaan liibalaabaa. Olen myös huomannut, että olen monille ihmisille se astia, jonne kaadetaan kaikki ainekset, jotka sisältävät paskan puhumista jostakin toisesta ystävästäni. Ristitulessa ei ole mukava olla. Olen myös niin sinisilmäinen, että uskon ihmisten puhuvan totta. Jos joku haukkuu minulle jotakin ihmistä tai kertoo ''tositarinoita'', oletan niin todellakin olevan totta! Tai ainakin ennen oletin. Nykyään koitan ajatella, että tahdon itse muodostaa mielipiteeni ihmisistä ilman, että toisten sanomiset tai teot vaikuttaisivat asiaan.
Enkä tarkoita etteikö minulle saisi avautua ja puhua vakavista asioista. Olen mielelläni olkapää, johon nojata kun asiat menee pyllylleen, mutta odotan vastapalveluksen olkapäätä, kun sitä itse tarvitsen.

-Mari

lauantai 15. helmikuuta 2014

Las Palmas

On taas vierähtänyt tovi siitä, että olisin istahtanut tähän koneelle ja tuijottanut bloggerin tekstikenttää pohtien, että mistä oikein kirjoittaisin. Tässä on lyhyen ajan sisään tapahtunut paljon ikäviä asioita niin ystäville kuin itsellenikin ja kaikki energia on mennyt näiden ajatusten pyörittelyyn. Jonkinlainen masennuskausikin pukkasi päälle tähän kukkuraksi ja kaikki tuntui toivottomalta yritykseltä rämpiä läpi harmaan kevättalven.
Tänään kuitenkin olen ollut taas normaali itseni. Tehnyt normaaleja asioita, jotka pitävät minut iloisena. Viettänyt aikaa Jegen kanssa sekä syönyt, kattonut sarjoja ja vaan löllynyt, kuten oikeana laiskuuslauantaina kuuluukin. Eilen tosiaan vietettiin ystävänpäivää. Itsehän en kyseistä juhlaa juhli enkä odota mieheltä tai ystäviltä mitään typeriä eleitä tai lahjoja. Typerä koko juhla. Jenkkilän kaupallinen humputus!
Tästä ystävänpäivävastaisuudesta johtuu sekin, että eilen siivottiin koko kämppä Jegen kanssa ja syötiin oikeen ruokaa palmun alla.
Tuossa viikko sitten suttasin hiuksiini mustaa väriä ja olen ollut tyytyväinen päätökseeni. Nyt hiusten tyvi on musta ja ajatus  koko pään suttaamisesta tällä saatanallisella värillä on selätetty. Koitin myös pitkästä aikaa olla hieman ihmisemmän näköinen ja räpsin muutamia kuvia. Multa on jonnekin hävinnyt tästä ruhosta neljä kiloa ja oon lähinnä hämmästynyt, että mihin ne on paennut, sillä mitään sen eteen en ole tehnyt, heh.

Kuvan laatu on jotain ihan kamalaa, mutta saa jotain selkoa, että miltä tää mun reuhka nyt näyttää. oon ollut muuten ilman pidennyksiä nyt jo yli kuukauden ja tukka loistaa terveyttään. En ehkä tarvii niitä enää, koska alkaa tällä olla jo ihan sopivasti mittaakin.
Nyt meen vahtiin perunoita, jotka hyppii kattilassa.
Palaillaan taas.

-Mari