maanantai 31. maaliskuuta 2014

Pastel Hair, I Miss You So!

Mä olen kuluttanut viimeviikot himotukseen nimeltä pastellihiukset. Mä en voi sille mitään, että joka kevät mulle iskee tää sama pakkomielle. Vuosi sitten mulla oli haaveena vaaleenvioletit hiukset, joissa oli vaaleenturkoosit latvat. Kyllästyin väriin nopeasti, sillä sen ylläpito oli yhtä helvettiä. Omat hiukset haalistu nopeesti ja pidennyksistä väri ei taas haalistunut ollenkaan. Omista hiuksista tuli harmaat haalistuessa ja pidennykset piti violetin sävyn, ei kiva. Nyt kun en enää pidennyksiä käytä, harkitsen todellakin pastellisävyihin palaamista. Omaan silmään miellytti koeraita pastellivaaleenpunasta tämän vaaleenoranssin joukossa. Tykästyin raitaan niinkin kovasti, että tässä nyt pähkäillään, että pitäisikö liukuväri suorittaa oranssista vaaleanpunaiseen, koska se voisi olla hyvinkin eläväisen ja mielenkiintoisen värinen. Tosin kaikki on tähän perus löröoranssiin verrattuna hyvinkin mielenkiintoista. Ärh! Vaikeita päätöksiä. Toisaalta, vaikka vetäisin latvat lastellivärillä, se kuluu pois viikon sisällä, joten eihän siinä mitään menetäkään. Ehkä tartun tätä kevätpörriäistä jälleen sarvista ja värjään pääni. Vapiskaa! Ja toivokaa, ettei lopputulos ole pinkki vaan todellakin se oranssihtavan vaaleanpunainen.
-Mari

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

hiphei ja tavarat kiertoon!

Feline tyhjensi kaiken, mitä mä voisin tästä aiheesta sanoa, mutta infotaanpa nyt täälläkin kyseisestä tapahtumasta! Eli JAMKin kolmannen vuoden logistiikkaopiskelijat on järkännyt tälläsen logistiikkatempauksen, jonja juuri sinä voit tuoda meille keräyspisteille kaiken mikroa pienemmän elektroniikan (kännykät, kamerat, näppikset jne.). Keräyspisteet löytyvät Keljon Citymarketista, Seppälän Prismasta, Kompassilta, Rajakadulta sekä Dynamolta. Kyseinen tempaus toteutetaan yhdessä Kuusakosken kanssa ja he ovat lahjoittaneet sovitun summan hyväntekeväisyyteen vastalahjana saamastaan mainostuksesta. Pliis älkää kuitenkaan roudatko paikalle pakastinarkkua, joka on täynnä kännyköitä, kuten kauhuskenaariossani spekuloin tässä eräs päivä (mietin miten ihmiset kiertää kehoitusta tuoda vain pienelektroniikkaa). Mua voi bongata keräyspisteeltä Keljon Citymarketista 26.3. klo: 14-16!

-Mari

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Vaatteet on mun aatteet

Mä oon jo tovin tässä miettinyt, että miksei mun blogissa usein näy asukuvia. En oo keksinyt mitään fiksua selitystä tälle mystiselle asialle, kunnes heräänä päivänä koitin kännykällä räpsäistä itsestäni jokseenkin edustavaa ''kattokaa kun kerrankin pukeudun kun ihminen'' -kuvaa. Ottamiani kuvia selatessa se välähti mulle, että miksei näitä hirveästi mun blogissa majaile:
Mä pukeudun tylsästi. 
Mulla on aina ihan perusvaatteet sekä harmaata, valkosta tai mustaa päällä niin eipä näissä paljon näkemisen arvosta ole. Muistan joskus goottiaikoinani, kuinka asut hohkas sitä, että ''kattokaa mua kattokaa mua'' ja nykyään pukeudun lähinnä: ''Pliis älä huomaa mua, hei sulaudumpa mä hyvin tähän harmaaseen seinään! Kui siistii, voisin olla ninja!''
Pukeutumiseni on, myönnettäkööt, jokseenkin persoonallista bändipaitoineen ja niittinahkarotseineen, mutta siitten on niitä päiviä, kun näytän täysin normaalilta tylsältä suomalaiselta naiselta. Ehkä on parempi, että pysyttelen linjalla olla julkaisematta asukuvia, sillä ei näissä totta tosiaan paljon ihasteltavaa ole. 
Myös mun ilme ja kehonkieli on todella kiusaantunutta näissä kokovartalokuvissa. Ilmeeni muistuttaa kauhistunutta ja keho taas puhuu: ''Ota nyt se kuva jo, en kestä enää. Vedä ite mahaa sisään joku 10minuuttia putkeen niin katotaa naurattaako enää!" Ylemmässä kuvassa mun tissit on myös hyvin naamioituneet kaikkien vaatteiden alle. Mä en siis ole kuvauksellinen ja se on ehkä hyvä syy pysytellä meikki ja lärväkuvissa ainakin toistaseksi. Laitetaan loppuun vielä supersurkeelaatunen Instagramkuva, jotta saa selkoa siitä kuinka paljon oikeesti olin ton meidän olohuoneen seinän värinen ja sopivasti maastoutumisvalmis. Nyt palaan sairastamaan flunssaani, koska mun pää on ihan supertäynnä räkää.
*trööt*
-Mari

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Hieman tyttömäisempi kerran vuosisadassa

Mä pidän harvoin hiuksiani kiinni muuta kun ponnarilla tai sellasella hipstersuttunutturalla. Yleensä meen tuolla takkupäänä ja mietin, että koskahan oon viimeks harjannut hiukset. Tänään oli kuitenkin hieman enempi aikaa panostaa (no menipäs tähän kauan) ja harjasin hiukset sekä sen lisäks laitoin ne jokseenkin nätisti kiinni!
Kevään saapuessa huomaan, että mun pukeutuminen muuttuu ja samoin meikit, hiukset jne. Mä en jaksa enää pukeutua liian isoon bändipaitaan, mustiin farkkuihin, mustaan sieluun ja lukittautua mustaan huoneeseen vaan haluan jotakin värikästä päälle. Okei onhan tää Peer Güntin paitakin ''liian iso bändipaita'', mutta ainakin se on värikäs! Katsoessani peiliin totesin, että oonpas mä tänään jotenkin tyttömäinen. Noh, sellasia vahinkoja sattuu välillä ja on piristävää, että edes joskus näyttää naiselta.
Tiiän, että moni on hoksannut jo aikasemmin käyttää nutturan kanssa jotakin valkkia nutturassa, mutta ite oon vasta viimeaikoina todennut, että mun hiukset on tarpeeks pitkät sellasen kanssa työskentelyyn. Tein omani säärystimestä, jolle en löytänyt paria. Hyvin toimii muuten ja saa just tasan sen kokosen valkin, kun ite haluaa ja mikä parasta: tää ei maksanut mulle mitään!

Pahoittelen kökkösiä kuvia, mutta en saanut napsittua itsekseni parempiakaan. Ehkä kestätte tän jotenkin!
Laitetaan vielä loppuun kuva siitä, että miltä mun tukka normaalisti näyttää.
Olen leijona, roar!

-Mari

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Beholding The Daughters Of Firmament

Mun piti kirjottaa tänne jo tossa noin tunti sitten, mutta jäin koukuttuneesti näppäämään hiirellä näyttöä törmättyäni erääseen pelimaailman varmasti syvällisimpään ja juonenkäänteellisimpään peliin. Kaikkine äänitehosteineen ja upeuksineen vallan mainio kokonaisuus. Not. Koitin vaan vältellä tätä kirjoittamista, sillä jostakin syystä mun aivot on ollut täyttä velliä viimeset viikot (kuukaudet jopa sanoisin). Stressi on päässyt niin pahaksi, että hyvä kun muistan omaa nimeeni saati missä asun. Hetkeen tämä stressi ei ole helpottamassa, sillä olisi vaikka mitä tehtävää ja tuntuu, ettei mikään asia etene mihinkään suuntaan. Pitäisi keksiä kesätyö, asunto ja ties mitä muuta. Koko lomakin meni ohi ihan hujauksessa ja olo on jotenkin rättiväsynyt, jopa väsyneempi kuin ennen tuota epäopiskeluviikkoa.

Kuitenkin hieman iloisempiin aiheisiin.
Tässä muutama postaus taakse päin kirjoittelin siitä, että oma tyvi tulee esiin niin helposti, että meinasi hermot mennä jo punaiseen tukkaan. NOH! Siinä välissä ehdin hujauttaa tyvikasvun jo mustaksikin, mutta kun tuli taas se kamala olo, että ei herran jestas miltä tää pää näyttää jo puolensentin tyvikasvulla, oli pakko tehdä jotakin. Tuumasta siis toimeen. Päähän vaalennuspesu 6%hapetetta, vettä, shampoota ja vaalennusjauhetta sekasin, koko höttö päähän ja tadaa tässä sitä ollaan! Tuttu ja turvallinen oranssi kuontalo ei petä vieläkään.
Aivan shokkioransssihan tämä ei ole, sillä vaalennuspesun jälkeen oli odotettavissa, ettei pohjaväri ole täysin tasainen. Toisaalta olen tyytyväinen vahinkoliukuväriin ja siihen, että koko kuontalo on suhteellisen luonnollisen värinen. Päältä kirkkaampi ja latvoista vaaleakupari. Nyt sitten ootellaan vaan niitä aurinkoisia kelejä niin tukka taas hohtaa punasuuttaan!