sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Kuinka saada valkoiset hiukset

Mä oon jo pidemmän aikaa miettinyt, että pitäisikö mun avata sanainen arkkuni seuraavasta aiheesta ja olen tullut tulokseen, että KYLLÄ! JES! NYT SEN TEEN! Ja tässä sitä näpytellään siis tekstiä aiheesta: Miten saada valkoiset hiukset tai edes platinablondit, tai pastellisävyset, toimii kaikkeen! Okei, noniin lähdetään liikkeelle siitä, että kuvitellaan tilanne:

Katselet itseäsi eräänä päivänä peilistä ja mietit, että mitä hiuksillesi tekisit. Hiukset ovat mustat/punaiset/ruskeat, ihan mitä vaan muuta kuin tahtomasi valkoinen väri. Mietit, että mistä lähtisit liikkeelle ja toteuttamaan fantasiaa platinablondeista hiuksista. Kävelet lähimpään markeettiin, ostat sattumanvaraisesti tujuimman värinpoiston ja tuikkaat sen koko hiuksiisi kotona. Yksi purkki väriä ei oikein riittänytkään kunnolla ja koitat hieroa värinpoistoa jokaiseen haituvaan, joka päästäsi sojottaa. Ajattelet kuitenkin, että väripurkin kyljessä oli nätti vaalea väri jopa mustista hiuksista. Odottelet 45minuuttia, joka ohjeessa luki ja painut pesemään tukkasi. Suihkussa alat tuijotella hiustesi latvoja ja mietit, että WTF miksi ne ovat edelleen TÄYSIN tummanruskeat tai mustat. Tulet ulos suihkusta, hieraiset hieman silmiäsi ja heität pyyhkeen päähän, hinkkaat hiuksia pyyhkeellä ja katsahdat peiliin. Näky on kauhistuttava: Keltainen tyvi, joka pituuksissa muuttuu oranssinkukertavaan ja latvat ovat edelleen tumman ruskeahkon mustat. Olet kauhusta sekaisin, kiroat ostamasi värin alimpaan helvettiin. Shokkitilasta selvittyäsi marssit uudestaan kauppaan, ostat toisen valmistajan värinpoiston, menet himaan, tutkit värinpoiston ohjeet (tällä kertaa ostit kaksi purkkia värinpoistoa, koska ehkä yksi ei riittänyt ja siksi lopputulos oli epätasaisen värinen). Tämän jälkeen vedät paketin mukana tulleet ''kumihanskat'' käteesi, levität värin jälleen tyvestä latvaan, odotat 45minuuttia kiltisti, menet suihkuun, tulet suihkusta pois ja katsahdat heti peiliin. Tyvi on edelleen kusenkeltainen, pituus hieman vaaleamman oranssi ja latva ruskea. Mietit, että mitä teet väärin, kuivaat hiukset, lähdet kauppaan, ostat toisen värinpoiston, tulet kotiin, levität värimassan, odotat 45 minuuttia, huuhtelet, tulet ulos suihkusta. Katsot peiliin ja toteat, että hiuksesi ovat nyt täysin kusenkeltaiset tyvestä sekä pituudesta, latvat ovat oranssihtavat ja tuntuvat hieman haperolta. Kerta kiellon päälle, ajattelet. Levität taas yhden värinpoiston koko hiuksen mitalta päähän, odotat, suihku, peiliin katsominen. Nyt hiuksesi ovat kokonaan keltaiset ja tyvi valkoinen. Mietit, että mitä teet väärin ja ajattelet, että kyllä se tukka vielä yhden kestää. Taas sama rumba ja lopputulos kusenkeltainen.... Toistat kunnes kaikki pituutesi ja latvasi ovat viemärissä. Tuskaudut, purskahdat itkuun ja mietit mikset mennyt kampaajalle.

Seuraavaksi asiat, joissa teit virheen:
- Hius tarvitsee aikaa, ole kärsivällinen. Värinpoisto on täyttä tuskaa hiukselle ja siinä väripaketissa ei turhaan lue, että värinpoistojen välissä tulisi odottaa jonkin aikaa.
- Jos et tiedä, miten saavutat lopputuloksen ilman hiusten tappamista, mene kampaajalle. Mene edes sille kampaajaksi opiskelevalle serkulle pääsi kanssa, kysy, googleta tai etsi miten tahansa neuvoa, että mistä lähteä liikkeelle.
- Älä ainakaan osta sitä kaupan värinpoistoa. Niissä on todella todella todella kovat hapetteet ja miedommilla pääset jopa tasaisempaan vaalennustulokseen. Osta vaikka erikseen hapete ja vaalennusjauhetta!
- Älä nyt ainakaan levitä sitä jatkuvasti koko hiuksen mitalta päähän. Laita värinpoisto vain niihin kohtiin, jotka sitä edelleen kaipaavat, kuten tummimmat kohdat.
- KELTAISEN JA ORANSSIN VOI TAITTAA POIS. Kusenkeltasuus lähtee helpoiten sävytteillä, kevytväreillä, suoraväreillä, hopeashampoolla... jne. Värinpoisto ei auta keltaisuuteen tai jos auttaa, niin kyllä se näkyy hiuksen laadussa, jos joka kerta olet tehnyt sen hemmetin värinpoiston. (Värinpoisto ei ole väri)
- Markettien värinpoistojen osviittaa antavat kuvat ovat luonnolliseen hiukseen, ei värjättyyn. Värjätty hius on vaikeampi vaalentaa.
- Muistele hiushistoriaasi, kuinka monta kerrosta kestovärimustaa olet lätkäissyt tukkaasi jne. ennen kuin alat prosessiin. Myöskään mustan hiusvärin päälle ei tartu se punainen, lilac, platinablondi väri. Selvitä siis pohjavärisi tummuusaste.
- Okeasti mene sinne kampaamoon tai kaverille, jolla on hajua asioista mielummin kuin räävit itku kurkussa purkalta tuntuvaa proteiinimössöä lattiakaivosta.
- Ja muista hoitaa hiusta, kosteuttaa, käyttää rakennepaikkaavia, jos hiuksesi alkavat muistuttaa märkänä leväkasvustoa tai kuivana heinäpeltoa. Muista kuitenkin, ettei vaurioitunutta hiusta voi enää korjata, leikkaaminen on näppärintä.

Ps. Jos vaalea alkaa lopulta turhauttamaan ja vedät taas pääsi kokonaan mustaksi, ne värinpoistot eivät tumman värin vaikuttaessa katoa mihinkään. Ne ovat siellä edelleen, joten jos turhaudut vaaleaan, vedät mustat hiukset takaisin ja muutaman kk. päästä ajattelit taas vaalentaa takaisin, voi lopputuloksena olla tuo itkunsekainen hiustenmenetys.
Pps. Muista kohdella hiusta hellävaroen, sillä vasta kun olet ne menettänyt, tiedät mitä omistit ;)
-Mari

torstai 24. huhtikuuta 2014

Helppo kampausohje

Tarvitaan: Hiuspanta, pinnejä, hiusharja ja hiuslakkaa jos sellasta käyttää.
Tää on kätevintä tehä vähän kosteisiin hiuksiin ja kun hiukset kuivuu saa myös nätit kiharat ilman lämpökäsittelyä! Aikaa kampaukseen menee n. 8minuuttia

1. Harjataan hiukset läpi, kun ne on ollut koko yön nutturalla ja näyttää seuraavalta

2.Hiusten harjaamisen jälkeen asetetaan panta hiusten PÄÄLLE päähän

3. Aletaan kiertää hiuksia pannan ympärille, tässä voi käyttää apuna vaikka piikkikampaa, jos kokee tarpeelliseksi

4. Tökitään muutamia pinnejä kiinnikkeeksi ja tadaa valmista on!

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Tuumasta toimeen!

Kirjoittaminenko unohtunut? No eipäs nyt sentään! Onhan se koko ajan mielessä ollut tai ainakin piipahtanut aina säännöllisin välein. Nyt kuitenkin viettäen laiskaa lepopäivää päätin ryhdistäytyä. Onhan mulla nimittäin jotain kerrottavaakin taas pitkästä aikaa. Tuumailin tuossa toveja sitten niitä pastellivärisiä hiuksia. Nyt ajattelin kertoa teille, että miten ratkaisin himotukseni kohteen. Näistä uusista hiuksista on ihan mahdoton saada hyvää kuvaa, jossa sävyt olisi täydellisen kohdallaan. Tässä nyt kuitekin ainakin yksi, josta ottaa jotenkin selvää, että mitäs tässä nyt kävikään.

Lähdin liikkeelle siitä, että kaivoin kaapista muinaisen tummanpunasen hiusvärin, joka taittoi haalistuessaan pinkkiin. Värin sävy taitaa olla Rubine ja valmistaja Directions. Laimensin väriä roimalla kädellä ja lopputuloksena oli pinkki (joka on ehkä musta vähän turhan kirkas, mutta haalistuuhan se tästä). Latvat sävytin Fudgen hopeashampoolla ja Directionsin Violet -väriä laimentamalla. Otin siis molemmista suoraväreistä erilliseen kippoon hyyyyyyvin vähän väriä ja perään paljon hoitoainetta.

Tässä pinkki hiusväri valmiina odottamaan päähän pääsyä ja alla violetti. Violetissa oli siis suoravärin lisäksi tosiaan tuota Fudgen shampoota, joka on hyvin pigmenttirikasta, sen lisäksi ruikin joukkoon vähän hoitoainetta.
Ompas mulla likaset välineet, hehe.

Lähtötilanne oli tämä. Hyvinkin paljon punertava liirumlaarum sekavärinen gingerreuhka. Kaipasin jotakin muutosta kevään kunniaksi ja tässä se nyt sitten tuli. Ei kaduta ainakaan vielä, mutta katsotaan miltä tää näyttää ekan hiusten pesun jälkeen... Muistona viimekevään pastelliväri, joka valui viemäriin jo ennen kuin edes olin astunut suihkukaappiin sisälle.
Joku paparazzi iski ja jouduin sensuroimaan mun tissivarustusta ja muuta.

Lähdin siis liikkeelle siitä, että levitin ensin alahiuksiin värin, latvoihin ensin violetin ja sitten tyvestä pinkkiä hieman liu'uttaen sitä jopa violetin ja pinkin kohtaamiskohdan yli. En tahtonut värille selkeää rajaa vaan enempi liukuvärjäyksen. Olin jakanut hiukset valmiiksi osioihin ja tällä tavalla jatkoin, kunnes tulin viimeiseen hiusosioon, joka kerrostetun leikkauksen takia ei kaivannut muuta kun pinkkiä väriä ja tadaa, värin levitys oli valmis! Seuraavaksi istuin ties kuinka monta tuntia väri päässä ja tekemisen puutekin meinas yllättää (olen aina hyvin malttamaton hiusvärin vaikutusajan kanssa ja olen sekunnin päästä jo pesemässä tukkaani). Lopputulos on mielestäni hieman turhan pinkki, väriä olisi pitänyt laimentaa enemmän. Latvoihin olin jokseenkin tyytyväinen muutamia kellertäviä suortuvia lukuunottamatta, joihin juuri länttäsin uuden kerroksen fudgea. Tässä shampoo päässä istuessa toivon, että keltaisuus katoaisi tiehensä ja voisin omata nätit hiukset. Veikkaan että ensimmäisellä pesukerralla väri on täysin lörö, mutta sen näkee sitten.

Ps. Miks aina keväällä tekee mieli uudistaa hiuksia?

-Mari

maanantai 14. huhtikuuta 2014

The Lords of Salem

On aika palata aiheeseen, josta olen joskus tänne uhannut kirjoittelevani, nimittäin elokuvien ääreen. Muutamat teistä ovat pitäneet aivan täysin mahdottoman huikeista leffakriitikon taidoistani, joten tässä taas pieni herkku teille kaikille. Tai ei niinkään herkku, ehkä tyhjentävä teksti siitä, miten elokuva voi samalla olla sekä aivan perseestä, että kuitenkin hetken pohtimisen jälkeen järjettömän hyvä ja syvällinen. The Lords of Salem oli näitä molempia. Tiivistetysti juoni menee näin: Ihme rastapäähippinainen, joka on ennen narkannut, työskentelee paikallisella radioasemalla tuppukylässä. Jostakin syystä X nainen saa postissa työpaikalleen lähetetyn levyn, joka sisältää outoa noitamaista tumtutitumtuti -musiikkia. Musiikin soidessa radiosta kaikki kylän naisevat tulevat hulluiksi tai vähintäänkin kärsivät migreenist ja menkkakivuista kaikki yhtä aikaa. Rob Zombien elokuvat eivät tosin ylipäätään ole koskaan olleet ehkä niitä selkeimpiä tai omia lemppareita kauhuelokuvista. Leffoissa tapahtuu aina kaikkee superoutoa tai juoni hyppii, tai ei etene ollenkaan. Juonesta en kerro enempiä, sillä saatte itse selvittää loput.

Elokuvan loputtua mulle tuli hetkellinen raivo, että mitä vittua mä oon taas kattonut! Miksi mä olen tuhlannut aikaani taas tälläseen shaibaan? Sitten rupesin miettimään tarkemmin elokuvassa esiintyvää symboliikkaa, kapinointia markkinavoimia, uskontoa ja kaikkea muuta ''normaalia'' vastaan. Tai ainakin sitä normaalia, mikä nykyään normaaliksi mielletään. Juoneltaanhan elokuva oli köyhähkö, jäi hieman pintaraapaisuksi kaiken sen syvällisemmän ajattelun alle, mistä elokuvassa kuitenkin lopulta oli kyse. Näyttelijät olivat kohtuu huonoja, eläytymiseltään hailakoita, mutta sitä ei tiedä johtuuko se käsikirjoituksesta, ohjauksesta vai itse näyttelijöistä. En tiedä suosittelisinko elokuvaa kellekään, joka ei ole täysin kännissä, kamapäissään tai muuten hieman päästään vialta. Itse tajusin nimittäin leffan hienouden vasta sen jälkeen, kun olin muutaman päivän ''vittu mitä paskaa'' -angstistani selvinnyt.

Kuvaukseltaan osittain kaunista katsottavaahan tuo oli, hieman sekavaa, kuten tämä kritiikkikin. En tiedä mitä tästä elokuvasta sanoisin. Ehkä sinä voit kertoa sen kommenttiboksissa, jos olet tämän katsonut. Minun kieleni nimittäin nämä noidat veivät tai siis elokuva vei ajatukseni tai siis... mitä olinkaan kirjoittamassa?

-Mari