maanantai 14. huhtikuuta 2014

The Lords of Salem

On aika palata aiheeseen, josta olen joskus tänne uhannut kirjoittelevani, nimittäin elokuvien ääreen. Muutamat teistä ovat pitäneet aivan täysin mahdottoman huikeista leffakriitikon taidoistani, joten tässä taas pieni herkku teille kaikille. Tai ei niinkään herkku, ehkä tyhjentävä teksti siitä, miten elokuva voi samalla olla sekä aivan perseestä, että kuitenkin hetken pohtimisen jälkeen järjettömän hyvä ja syvällinen. The Lords of Salem oli näitä molempia. Tiivistetysti juoni menee näin: Ihme rastapäähippinainen, joka on ennen narkannut, työskentelee paikallisella radioasemalla tuppukylässä. Jostakin syystä X nainen saa postissa työpaikalleen lähetetyn levyn, joka sisältää outoa noitamaista tumtutitumtuti -musiikkia. Musiikin soidessa radiosta kaikki kylän naisevat tulevat hulluiksi tai vähintäänkin kärsivät migreenist ja menkkakivuista kaikki yhtä aikaa. Rob Zombien elokuvat eivät tosin ylipäätään ole koskaan olleet ehkä niitä selkeimpiä tai omia lemppareita kauhuelokuvista. Leffoissa tapahtuu aina kaikkee superoutoa tai juoni hyppii, tai ei etene ollenkaan. Juonesta en kerro enempiä, sillä saatte itse selvittää loput.

Elokuvan loputtua mulle tuli hetkellinen raivo, että mitä vittua mä oon taas kattonut! Miksi mä olen tuhlannut aikaani taas tälläseen shaibaan? Sitten rupesin miettimään tarkemmin elokuvassa esiintyvää symboliikkaa, kapinointia markkinavoimia, uskontoa ja kaikkea muuta ''normaalia'' vastaan. Tai ainakin sitä normaalia, mikä nykyään normaaliksi mielletään. Juoneltaanhan elokuva oli köyhähkö, jäi hieman pintaraapaisuksi kaiken sen syvällisemmän ajattelun alle, mistä elokuvassa kuitenkin lopulta oli kyse. Näyttelijät olivat kohtuu huonoja, eläytymiseltään hailakoita, mutta sitä ei tiedä johtuuko se käsikirjoituksesta, ohjauksesta vai itse näyttelijöistä. En tiedä suosittelisinko elokuvaa kellekään, joka ei ole täysin kännissä, kamapäissään tai muuten hieman päästään vialta. Itse tajusin nimittäin leffan hienouden vasta sen jälkeen, kun olin muutaman päivän ''vittu mitä paskaa'' -angstistani selvinnyt.

Kuvaukseltaan osittain kaunista katsottavaahan tuo oli, hieman sekavaa, kuten tämä kritiikkikin. En tiedä mitä tästä elokuvasta sanoisin. Ehkä sinä voit kertoa sen kommenttiboksissa, jos olet tämän katsonut. Minun kieleni nimittäin nämä noidat veivät tai siis elokuva vei ajatukseni tai siis... mitä olinkaan kirjoittamassa?

-Mari

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätähän kommentti! Se piristää päivääni :)