sunnuntai 31. elokuuta 2014

Kampaus

Testasin eräänä päivänä hieman erilaista nutturakampausta valkin kanssa. Tässä todella surkeat IG kuvat hiuksista, mutta kyllä noista jotakin erottuu.
En ajatellut tämän enempiä kirjoitella tällä kertaa, joten palaillaan!

-Mari

lauantai 30. elokuuta 2014

4päivää

En oo varma, että mikä flunssa-aalto tässä Aallon kaupungissa velloo, mutta tuntuu, että kaikki muut on kipeenä paitsi minä. En oo onnistunut edes Sergeiltä saamaan tartuntaa, vaikka kovasti olen yrittänyt, että voisin pitkittää koulun alkua vielä ihan vähän. Jännittää ja stressaa, koska tiedän, että pitäis ryhdistäytyä tänä vuonna. Kevät meni töitä etsiessä ja stressatessa asuntoasioita ja ties mitä. Ehkä nyt saan rauhassa opiskella edes syksy, keväällä nimittäin odottaa taas asuntostressi.

Enkä ole varma tätä kuvaa katsoessa onko kesä vai syksy. Ruskeenvihree keli on muuttumassa päivä päivältä harmaammaksi, mutta mun mieliala alkaa nousta. En pitänyt helteistä ja jatkuvasta jäätävästä soijaamisesta. Syksyisin on kivaa, kun voi pitää jopa farkkuja ilman, että ahistaa. Koko kesän kuljinkink spurgushortseissa ja teepaidoissa, ei helteillä innostanut yhtkikäs näyttää ihmiseltä. Nyt olen ottanut jotakin uutta puhtia taas vaatetukseen ja olen onnessani kiskonut jakut kaapista ja ostanut muutamat uudet farkut ja sukkahousuja syksyn varalle. Maiharit on kiillotettu ja odottavat vain niitä kamalia vilpoisia sadekelejä! Tykkään syksystä todellakin.

Syksy tuo kuitenkin tullessaan ainaisen murheen: Mä oon vanha! Oon melkein yhtä vanha kuin taivas. 4 päivää synttäreihin. Olen alkanut huomata ryppyjä kasvoissani ja kaikkea muuta ''vanhojen'' ihmisten juttuja, kuten nuorempana ajatteli. Ehkä vanhenen nuorena, mutta eipä ole syyttäminen kuin itseäni. Näillä elämäntavoilla ei paljon muuta voi olettaa.

Nyt menen stressaamaan ikääni, koulua ja muita hyvinkin tärkeitä asioita keittiöön, sillä uunissa lepää hampurilaispiffit sekä ranskalaisia.

-Ikäloppu Mari



keskiviikko 27. elokuuta 2014

Kysy! Minä vastaan

Kysymyspostaus on pyörinyt jo hetken mielessäni. Tiedän, ettei teitä seuraajia ole paljoa, mutta ajattelin silti yrittää saisinko edes jotakin kysymyksiä teiltä! Vastaukset tulevat videolla tai sitten peruskirjoituspostauksena riippuen kysymysten määrästä. Kaikkien kysymyksiä esittäneiden kesken arvotaan ylläripyllärikorupalkinto.

Eli nyt kaikki hieroo aivonystyröitään ja koittaa pusertaa ne typerimmätkin kysymykset tämän tekstin kommenttiboksiin! En anna tälle mitään aikarajaa vielä, sillä katsotaan nyt ensin saanko enemmän kuin yhden kysymyksen tai saanko mitään, hehe.

Mutta: Yksi lukija voi esittää useammankin kysymyksen.
Ilmoitan arvonnan voittajan juutuubissa ja annan samalla ohjeet, miten minuun saa yhteyden koskien arvonnan palkintoa!
Kysymykset saa koskea ihan mitä vaan (tietysti hyvän maun rajoissa, tosin mun päässä hyvän maun raja on hyvin häilyvä).
Muistathan laittaa jonkin nimimerkin kommenttisi perään, sillä en viitsisi arpoa ''anomuumeja'' arvontalappuja hatusta.



-Mari



tiistai 26. elokuuta 2014

Ostoksia

Tänään lähdin iloisin mielin keskustaan, koska tiesin pääseväni käymään pitkästä aikaa Aprillissa hakemassa meikkejä! Tosin mukaan tarttui sitten vähän muutakin, kuin vain Grimasin meikit.

Matkaan lähtiessäni tarkoituksenani oli hakea vain uusi tummanruskea luomiväri kulmakarvoja varten sekä tuo helmiäisvalkoinen korostuksia varten. Noh, toisin kävi. Pyörähdin tietysti omaa tyhmyyttäni sitten H&M:llä ja köpöttelin alehyllyn eteen. Sieltä mukaan tarttui kuvassa näkyvä luomiväripaletti sekä pastellivioletti eyeliner (whaat mitä mä ees meinasin tolla duunaa?!).

Näppärimmät huomasivat taustalla jotakin pinkkiä. Kyllä, musta on tullut tänkletiisertyttö. Ostin tollasen  Hairstoren konkurssimyynnistä. No ei ole moittimista, toimii kuin häkä! Tosin en ylistäisi tätä aivan niin paljoa, kuin kaikki muut. Harja siinä missä muutkin, ehkä semisti hellävaraisempi kuin aikasemmin käyttämäni kampausharja.

Meikkejä ostellessa mieleeni juolahti kaukainen ajatus jostakin historian sivuilta, että mun on pitänyt jo pitkään ostaa joku fiksu säilytysboksi kaikille tuhansille meikkihärpättimilleni. Olen pitkään etsinyt täydellistä yksilöä kaikkien korien ja laatikoiden joukosta ja tänään tämä täydellisyys (tosin helvetin ruma ulkoisesti) tuli minua vastaan Tokmannilla. Perus muovinen laatikkoasia, jossa on kaksi kerrosta.
En tiedä mikä tämän oikea tarkoitus on, mutta tässä hommassa ajaa asiansa varsin hyvin. Harkitsen kyllä edelleen, että toi on pakko maalata, koska toi on hirveen värinen. Kuvissa todella hailakka sinisyys onneksi ei näy niin pahasti.


Ennen mun meikit lojui osa sellasessa Pandan muotosessa matkameikkipussukassa ja osa oli pitkin kämppää ja monessa eri laatikossa jostakin kumman syystä, köh. Syytän kaikesta epäjärjestelmällisiä aivojani, hyi aivot!

Nykyään mulla on joku pakkomielle siihen, että tavarat on järjestyksessä eikä loju missä sattuu. En tiedä mistä tää kaikki ajatus on lähtöisin, mutta se ajatus ajoi mut ostamaan tämän boksin. Ajattelin tonne pohjakerrokseen, joka näkyy ylemmässä kuvassa, askarrellapaskarrella vielä jonkun väliseinähommelin kunhan ehdin. Nyt on maassa taas rauha (tai no ei oikeestaan) ja tavarat taas hieman enemmän järjestyksessä, Marilla (sekä Sergeillä) parempi mieli ja kämppä näyttää siistimmältä.


Onko teillä lukijoilla meikkien, kynsilakkojen tms. pikkusälän kanssa säilytysongelmia? Miten olette ratkaisseet ongelmat vai annatteko kaaoksen vallita ja luovuudenpuuskissanne tartutte vain johonkin tököttiin? Kertokaa ihmeessä!

-Mari

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Mutta mitä tapahtui SOL -tytölle?

Heippa!

Nyt on työt lusittu (mielummin näin, koska ei lomaa kuulu lusia, sen kuuluu olla kivaa!) tai oikeastaan olen jo viikon maannut kotona ja lähinnä haissut pahalle. Haikea olo, että työt loppui eikä ole enää jokapäiväistä ihanaa ja todella älykästä huumorijoukkoa ympärillä. Välillä öisin teki mieli itkeä, aamuvuoroina taas kaatua vain takaisin sänkyyn eikä koskaan tulla pois peiton alta, mutta lopulta tykkäsin tosta työstä. Ehkä lähinnä työkavereiden takia, mutta kaippa siinä muitakin hyviä puolia oli. Aika töissä kului suhteellisen nopeesti, liksa oli erittäin jees ja noh, ehkä romantisoin tämän kaiken päässäni näin jälkikäteen, mutta ei se työkään lopulta niin hirveän raskasta ollut. Mitä nyt nosteli joka päivä painavia huonekaluja ja tuuppi notkeaa norsua eli muumia pitkin ahtaita käytäviä.... Okei työssä oli hyvät ja huonot puolensa myönnetään. Lopulta matkaan kuitenkin tarttui muutama uusi ystävä ja ainakin ihan hitosti huonoja vitsejä.

Mutta tosiaan, viikon olen tässä lomalla ehtinyt lorvia. Ostettiin PS3 ja se ei ole auttanut siihen, etten vaan haisisi himassa pahalta ja pötköttelisi sohvalla. Itseasiassa musta tuntuu, etten tee enää muuta, kun istun toi kultanen ohjain kädessä, kiroon ja huudan, koska en taaskaan onnistunut MW:ssä kuten tahdoin. Taidot ruostuneet pleikkarittomalla aikakaudella aika hurjasti.

Lorvimisen lisäksi saatoin myös vahingossa värjätä hiukseni. (whaat? mitä ? Miksi? Miten?)  Joo ei varmaan tule yllätyksenä kenellekään, että näin kävi. Eikä varmaan herätä myöskään hirveästi kysymyksiä. Ennen vaihdoin hiusväriä niin tiuhaan, etten aamulla herätessäni välttämättä itsekään muistanut, että millanen tukka mulla oli! Säikähtelin välillä peilikuvaani. Teen sitä vieläkin, mutta lähinnä vanhenemisen aiheuttamien kauneusvirheiden takia (mulla on ryppyjä!).
Mun teksti rönsyilee, koska join juuri äsken kahvia. Ajatus karkaa ja silleen... Anteeksi kovin, olen hieman nyt keskittymätön.

Niin hiuksista! Löysin värin, josta tykkään. Katselin kaikenmaailman värikarttoja suht pitkään ja mietin, että mitä helkkaria tälle tukalleni teen. Noh, kekkasin, että sekoita kahta väriä ja katson mitä siitä tulee. Lopputuloksen näette alla. Selvitin myös salaisuuden koskien Dark Tulip väriä. Olen pitkään pohtinut, että miten se eroaa Rubinesta (onkohan toi se väri, no anyway). Dark Tulip on vaan todella todella tumma pinkki. Laimensin sitä ja se muuttui neonpinkistä pastelliin, kätevää jos haluaa säästää rahaa hiusvärissä. Tosta meinaan riittää peruspinkkipäälle moneen värjäyskertaan värit laimentamalla.

Olen itse todellä tyytyväinen tähän pinkihtävän violettiin fledaani. Kuvassa näkyy myös uusi rakkauteni:  Puhelinlankaponnarit. Ainiin ja rakas harrastukseni: ruskealla sohvalla lorviminen. Miten voikaan yhteen kuvaan tiivistyä niin paljon asioita.

Nyt ajattelin mennä suihkuun ja pestä hiukseni ekaa kertaa sitten niiden värjäämisen. Saa nähdä haalistuuko tämä väri kamalaksi vai saanko pidettyä rakkaastani kiinni, kuten pidän kiinni ps3 ohjaimesta, en päästä sitä hetkeksikään kädestäni, jottei Sergei ota sitä ja ala pelata. Mikään ei ole ärsyttävämpää, kuin odottaa omaa vuoroaan. Rönsyilen taas, joten on paras lopettaa tähän.

Keksin muutaman kampausohjeen, jotka koitan saada videoitua lähipäivinä, jos tuo komeampi osapuoli vaikka olisi kameramiehenä helpottamassa mun hommaa eli sitä itse hiustenlaittoa.


Nyt hyvät yöt täältä Kortepohjasta.

-Mari

lauantai 23. elokuuta 2014

9tien Lemmikki

Heippatirallaa!

Me tosiaan piipahdettiin varmaankin noin viikko sitten paikassa nimeltä Ysitien Lemmikki. Paikka on siis eräänlainen kotieläinpuisto, jossa on kaikkea villisioista kissanpentuihin. Räpsin kännykällä muutamia kuvia eläinten taputtelun ohessa ja pahoittelen, ettei kuvien laatu välttämättä ole parhaasta päästä. Suosittelen kuitenkin kaikkia Jyväskylän lähistöllä asustelevia käväisemään kyseisessä paikassa, koska se on halpaa ja piristävää. Mikä olisikaan parempaa, kuin kuunnella vuohen huutoa muutama tunti tai käydä taputtelemassa ihanan pörheitä pupuja niiden omalla pupusaarella? No ei mun mielestä mikään ole parempaa. Tykkään todella paljon eläimistä ja niin tykkää Sergeikin, joten en ollut yhtään yllättynyt tästä kesäreissustamme.
Käytiin ensimmäisenä tsekkaamassa poroja (onhan noi poroja?), mutta ne oli päiväunille menossa tai jo ihan untenmailla, joten ei viititty hirveästi häiritä näitä möhkäleitä. Vilastiin nopeasti, taputtelin yhden turpaa(?), kun herra poronen tuli aidan viereen, ja tämän jälkeen suunnattiin kohti uusia eläinseikkailuja!

Nämä kyseiset röhkivät söpöläiset olivatkikn Sergein suosikkeja. En varmaan ole koskaan maininnut, mutta Sergei pitää possuista ja possueläimistä. Tai oikeastaan kaikki, mitkä röhkii, niillä on kärsä ja mudassa kölliminen on parasta ikinä, on sen suosikkieläimiä. Heti Corgien jälkeen siis...

Mä oon aina jollakin tavalla hieman pelännyt laamaeläimiä. Ne on niin vihasen näkösiä aina ja pelottaa, että ne suunnittelee jotain joukkotuhoasetta tms. Joukkotuhoasetta, joka on rakennettu melkeen kokonaan syljestä. No tämä yksilö oli rauhallisuuden perikuva. Pelkäsin sitä silti, koska se tuijotti välillä hyvin epäileväisesti kaikkia ihmisiä.

Ketään ei varmaankaan yllätä, jos kerron, että tämä ponivanhus oli mun suosikki. Se oli ihan loppuunpalaneen olonen vanha pullukka, mutta herttanen. Voisin taputella sitä joka päivä. Ponit on mun lempparieläimiä (heti corgien jälkeen). Oon lapsena tahtonut oman ponin, mutta en koskaan saanut. Ehkä joskus vanhana mummona asun maalla ponin kanssa ja juon teetä kuistilla ponin kirmatessa jossakin horisontissa. Enpä tiedä. No ponttini oli: Ponit on kivoja.



Paikkana Ysitien Lemmikki oli rattoisa. Siellä voi vaikka istua perheen kanssa grillaamaan grillikodassa jne. jos tarkoituksena on viettää muutamaa tuntia enempi aikaa. Eläimiä oli hyvinkin paljon ja ne vaikuttivat onnellisilta. Paikka on piristävä ja sisäänpääsymaksu on mielestäni kohtuullinen. Ehkä ensikesänä päädyn sinne uudelleen, mutta otan juotavaa mukaan ettei jano yllätä heti.

-Mari

sunnuntai 3. elokuuta 2014

En tiedä seuraako kukaan tämän blogin lukijoista mua Instassa, mutta ne jotka seuraavat, huomasivat varmaan tänään jotakin uutta ja outoa mun päässä. Värjäsin tosiaan mustaksi hiukseni, kuten varmaan monet huomasivat. Vedin mustan kestovärin punaisen päälle ja lopputulos oli just täydellinen ja ei peruukkimainen. Noh, eilen päätin pestä tukkani syväpuhdistavalla shampoolla ja en ensin huomannut mitään hassua hiuksissani. Istuin pyyhe päässä sohvalla ja katselin telkkarista ties mitä shaibaa. Koitti hetki, jolloinka oli aika laittaa violettia Color Maskia tukkaan (käytin sitä mustien hiusten kanssa, jottei punainen alkaisi paistaa läpi).

 No kappas! Katsahdin vessan peiliin ottaessani pyyhkeen pois päästä ja huomasin, että hiuksissani oli punaisia raitoja. Oikeastaan mun hiukset näytti siltä, että punaisissa hiuksissa on tummanruskeita raitoja. Järkytyin hetkeksi, mutta hetken aikaa pohdittuani kohtaloa tulin lopputulokseen, että aurinko perhana on vaalentanut mun puhkivaalennetun lettini ja colormask on peittänyt homman hyvin tähän asti. Päätin laittaa punasta colormaskia päähän, koska ei se violetti noita peittäisi enää mihinkään. Nyt mietin, että saatan pitää tästä vahinkotukasta ja aloin miettiä, että mitä mä tälle teen. Pidänkö tän tälläsenä kamalana ''sekametelisoppana'' vai tekisinkö vaalennuspesun kerta ollaan näin  hyvällä mallilla, että tästä saisi aikaan melkeinpä mitä vaan. Ajattelin nyt hetken antaa hiusteni olla kamala reuhka ja miettiä niiden lopullista värikohtaloa tovin.

Kuva on hieman surkea, mutta antaa osviittaa tästä reuhkastani. Oon jotenkin miettinyt jo hetken, että haluisin ehkä jotain vaaleampaa punaista (ei vaaleanpunaista). Sellanen hyvin luonnollinen punertava sävy ois tosi kiva, mutta mietin nyt vielä hetken. Ehdin jo tykästyä tummien hiusten helppouteen ja nyt tuntuu jotenkin hankalalta ajatella muita, kun tummia värejä. Ihan tälläseks vahinkopääksi en tukkaani mielellään pitkäksi aikaa jättäisi, mutta ehkä keksin jonkin ratkaisun tähän ''ongelmaan''.

 Mun oli vaan pakko kirjottaa tästä, koska ei mulle koskaan ennen oo sentään MUSTAN värin kanssa käyny tällästä kulahtamista. Onko kellekään muulle?

-Mari