sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Sisustussälää #1

Oon jollakin mystisellä tavalla havahtunut siihen, että siistissä asunnossa on mukavampi elää. Jos päästän asuntoni jotenkin sekaseksi, mä lamaannun enkä saa tehtyä mitään, koska se sotku aiheuttaa mulle hirveetä närää ja ahdistusta. On ärsyttävää, kun tavaraa lojuu ties missä ja varsinkin se, ettei koskaan oikein löydä mistään mitään, koska tavarat ovat mielenkiintoisessa paikassa nimeltä Jemma. Tässä yksin asuessa olen huomannut alkaneeni arvostamaan erilaisia säilytysrasioita ja purnukoita, jotka myös piristää kivasti muuten tylsää asuntoani. Kämppävideolta pystyi bongaamaan muutamia näppäriä säilytysideoita, jotka on vaan putkahdellut itselleni mieleen. Oon ollut todella tyytyväinen tuohon meikkiboksiin, vaikka se kaipaakin maalia pintaansa edelleen.
Eilen löysin Tokmannilta Jegen kanssa nämä lasipurkit, jotka tulikin todella tarpeeseen, sillä mun keittiön kaapit on ollut aivan kamalassa epäjärjestyksessä. Mulla on viimein ihkaoma keksipurkki keittiön pöydällä ja se on mun mielestä älyttömän herttanen kaikessa yksinkertaisuudessaan! (En tietenkään myönnä syöneeni tänään aamupalaksi keksejä, köh).
Musta on tulossa ehkä jollakin tavalla tylsä ja aikuinen, koska lempparivaatteeni on (tietysti mageen nahkarotsini lisäksi) musta bleiseri ja omistan mitä omituisempia koreja ja purkkeja asunnossani. Nuorempana mua ärsytti tällänen sisustaminen, että kämpän pitäis näyttää, kun IKEAkuvastolta tms, mutta nykyään mua kiehtoo järjestys. On mukavampaa, kun tietää mistä metallipurnukasta löytyy mitä, missä lasipurkissa on kaapissa mitä ja, että aina on jotakin tarjottavaa vieraille (esim. noi keksit). Musta on tulossa siis pikkuhiljaa kai aikuinen tai jollakin tavalla järjestelmällinen ihminen. En vois esimerkiksi elää ilman kalenteriani, maksan laskut ajallaan, katon uutiset päivittäin ja se on mun päivän kohokohta. :)

Ehkä kriiseilin tästä hetki sitten, nyt tunnen vaan itseni jotenkin hölmöksi, että annoin pikkuasioiden aiheuttaa identiteettikriisin. Onhan mulla sentään vielä teinin hiukset sekä hölmö rakkaus kaikkea söpöö ja pörröstä kohtaan, niistä pidän kiinni. Mun aikuisen ihmisen asuntoa tulee aina koristaan kasa konsolipelejä, My Little Ponyt sekä sängyn päällä kököttävät pehmolelut, ne muistuttaa mua siitä, että aikuisenakin saa olla vähän hölmö ja lapsellinen.

-Mari

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätähän kommentti! Se piristää päivääni :)