sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Tavoittelenko mahdotonta?

Olen miettinyt jo pidemmän tovin, että tavoittelenko kuuta taivaalta. Joskus tämä ajatus vain purskahtaa mieleeni kuin juuri puristettu finni vessan peiliin. Aina yhtä ällöttävää ja sattumanvaraista.
Jostakin syystä kesä meni ilman tätä kyseistä ajatusta. Ehkä se johtui siitä, että näytin kamalalta 24/7, sillä työvaatteet, paskanen tukka ja meikitön naama oli arkea. Nyt kouluun palattuani olen miettinyt, miksi nyt stressaan niin kovin. Tämä mysteerinen kaukainen ajatus on se, että joskus tunnen itseni hyvin tyytyväiseksi itseeni ja toisinaan taas inhoan itseäni hyvin hyvin paljon. Kesällä työvaatteissa ja ''rumana'' ajatus ei edes käynyt päässäni, että näyttäisin tyhmältä, koska tiesin sen. Ei ketään imartele ne kamalat pussittavat punaiset työhousut ja misten keltainen t-paita. Kesällä tuntui helpommalta, kun sai vaan olla ja haista pahalta ja näyttää rumalta luvan kanssa.
Nyt kouluaamuisin panikoin aina, että näytän valitsemissani vaatteissa lihavalta ja meikki on niin örgh pilalla.

Olen huomannut, että ihmiset tuomitsevat toisia paljon ulkonäön perusteella. Kaverisuhteita on vaikea luoda, kun toinen osapuoli on päättänyt jo kättelyssä, ettei tule koskaan kanssani toimeen sen takia, miltä näytän. Itse en yleensä suostu luovuttamaan vielä tässä vaiheessa, mutta jos toinen on lyönyt jo ystävyyden työhanskat tiskiin heti tässä vaiheessa, on itselleni todella raskasta koittaa pysytellä ystävällisenä ja yrittää kaikesta huolimatta tutustua toiseen.

Syy miksi kaikki kuvani blogissa sekä instassa ovat yleensä vain naamastani, on se, että en jostakin syystä luota omaan ulkomuotooni kokonaisuutena. Pidän kasvoistani, mutta häpeän vartaloani. On päiviä, jolloin mietin, että jes ois kiva ottaa asukuvia! Mutta en koskaan siirrä tätä ajatusta  käytännön tasolle, sillä pelkään negatiivisia kommentteja. Pelkään niitä anonyymeja, jotka ovat ennenkin täällä huudelleet, että olen lihava. Tuntuu, että monet kiinnittivät kyseisissä kuvissa huomiota vain siihen, että olen lihava, eikä siihen että hymyilin tai näytin iloiselta tai mitä kuvassa oikeasti tapahtui. Olinko jossakin käymässä tai kenen kanssa kuvassa olin, saatika siihen mitä mulla on päällä. Välillä tuntuu, että pakenen tämän itseinhon taakse ja sieltä on vaikea astua pois. Vetoan mielessäni siihen, että olen lihava ja päätän pysyä sellaisena, ettei enää ole mitään tehtävissä. Valitsen jopa aamuisin vaatteet periaatteella: tarviin jonkun ison paidan peittään kaikki muhkurat ja on ok kulkee rumissa löllövaatteissa, jottei kukaan pääse edes sanomaan mitään kehostani.

Pienin askelin olen kuitenkin koittanut astua pois tämän asian takaa ja hahmottaa todellisuuden. Jos en ole tyytyväinen itseeni, on asialle tehtävä jotakin. En enää syö paljon herkkuja tai osta limsaa kotiin, jotta joisin enemmän vettä ja söisin fiksuja terveellisiä välipaloja enkä mutustaisi karkkia sohvalla. Olen alkanut liikkua vähän kerrallaan. Käynyt kävelemässä ja nauttinut ulkoilmasta. Päähäni on kuitekin iskostunut painonpudotusta tärkeämpi ajatus: Eikö liikuntaa pitäisi harrastaa juuri siksi, että on hyvä olla? Ei sen takia, että mitä tavoittelee. Itse nautin siitä, että käyn kameran kanssa kiertämässä kotini lähiympäristöä ja kun tulen takaisin kotiin, on oloni jotekin parempi sen suhteen, että olen saanut jotakin aikaiseksi. Kuntoni on parantunut pikkuhiljaa ja jotenkin alan hyväksyä itseäni yhä enemmän.
Ajattelen liikunnan siltä kannalta, että siitä pitää tulla hyvä mieli sisäisesti, ulkonäkö seuraa perässä, jos seuraa. 

Ehkä jonakin päivänä opin olemaan enemmän sinut itseni kanssa ja uskallan tännekin julkaista itsestäni muuta kuin naamakuvia, siihen asti joudutte valitettavasti tyytymään perus selfieihin omasta lärvästäni.
Ehkä jonakin päivänä tavoitan kuun taivaalta ja opin taas pitämään itsestäni. Pitämään itsestäni tällaisena kuin olen, enkä sen takia, että olen laihtunut tms. Pienin askelin (kirjaimellisesti) kävelen kohti parempaa minää ja parempaa itsetuntoa. En enää jaksa soimata itseäni aamuisin, vaan koitan ajatella niitä positiivisia asioita ulkonäössäni.
Toivoisin, että monet muutkin oppisivat tekemään näin eikä liikuttaisi vain jonkun kaukaisen ajatuksen perässä. Tärkeintä on se mitä ihminen on sisältä ja miten näkee itsensä, toivon että täten muutkin oppivat näkemään minut erilaisena eikä vain sitä kuorta.

-Mari

2 kommenttia:

  1. Hoi! Kaipa sitä joskus voisi kommentoidakin jotain, luen kyllä kaikki sun jutut mutta oon huono blogistalkkeri enkä koskaan kommentoi. :( Sori! Eniveis. Tää voi olla ihan itsestäänselvää ja tuntua tyhmältä ja kliseeltä sanoa, mutta sanon kuitenkin koska musta joskus se on tärkeä kuulla: Sinä oot oikeesti kaunis. Mitä sitten jos sulla on ylipainoa? Varmasti on paljon ihmisiä, jotka ei siitä tykkää ja joita sun ulkomuoto ei henk.koht. miellytä. Mutta mitäs sitten. Ei niillä ihmisillä oo sulle väliä, vaan niillä, jotka susta aidosti välittää. Sulla on monta asiaa elämässä tosi hyvin, muistat vaan pistää asiat oikeisiin mittasuhteisiin. :) Liikunta ja kuntoilu ei voi olla pakkopullaa ja motivaatiota ei voi pakottaa. Teet asiat just siihen tahtiin kun haluat, kyllä ne tulokset sieltä sitten tulee - kunhan ei itse aseta tavoitteita liian korkealle ja sitten karvaasti pety. Kyllä mä uskon, että meillä kaikilla on noita päiviä, kun tuntuu ettei mitkään vaatteet näytä hyvältä ja muutenkin itsetunto on nollissa ja olo on sellainen, ettei kukaan välitä. Muttei se haittaa, koska ne on ohimeneviä tunnetiloja jotka pitää vaan kokea. Mä olen itse yrittänyt aktiivisesti luopua sen ajattelemisesta, että miltä mä näytän muiden kuin itseni näkökulmasta. Koska oikeesti varmasti tulee vastaan niitä, jotka miettii, ettei pitkällä tikullakaan koskisi. Ja sitten varmasti on niitä, joille aiheutuu vau-fiiliksiä. Aivan varmasti molempia. Mulle tärkeämpää on kohdata molemmat tilanteet itsevarmasti ja näyttää jokaiselle, että mussa on muutakin kuin tämä ulkokuori. Kaikilla olkoon vapaus olla myös tykkäämättä. :) - Kirsi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kirsi, et tiedä miten paljon piristit mun päivää tolla :)

      Poista

Jätähän kommentti! Se piristää päivääni :)