tiistai 29. joulukuuta 2015

Vuosi hiuksina

Vuosi 2015 alkaa olemaan lopussa tai ainakin suuntaamassa kovaa vauhtia syöksykierteeseen kohti eeppistä lopetusta. Hyvänä ajatuksenani oli koota vuosi hiuksina tähän postaukseen tiivistetysti ja muistella, mitäs hittoa tänä vuonna on sillä saralla tapahtunut. 

Tammikuussa mä mietin jo, että oonpas ollut kauan värjäämättä hiuksia kestovärillä. Tuntui, kun värjäyksestä ois ollut pieni ikuisuus. Näin jälkeen päin mietittynä koko valittelu ja hämmästely tuntuu oudolta, mutta toisaalta onhan se outoa, kun koko ikänsä on vaihtanut hiusvärejä useammin kuin sukkia. Hiukset alko jo tuntua paremmilta, mutta stressi tyvikasvusta oli silti hämmentävää. Aloin nähdä pieniä merkkejä siitä, miltä mun luonnollinen väri näyttää nykyisin, sillä omaa väriä ei oltu nähty pitkiin aikoihin muutamaa senttiä enempää. Vuosen 2015 alussa (ja vuoden 2014 lopussa) olin alkanut syödä vitamiineja jo säännöllisesti. Piimax oli alkamassa muodostua jokapäiväiseksi rutiiniksi tässä vaiheessa. 

Maaliskuussa kertoilin kyseisen kuvan saattelemana tuotteista, joista tykkäsin, sillä olin juuri parjannut teille inhokkituotteitani. Hiukset olivat punasävyiset niiden vihertävyyden takia. Epäilen edelleen, että suuri osa vihreydestä tuli vedestä sekä violetin värin jäämistä. Tyveä olin värjännyt kevytvärillä, mutta en edelleenkään kestovärillä (ainakaan muistaakseni). Kevytväri häivytti omaa väriä nätisti, mutta haalistuessaan ei jättänyt niin kovaa rajaa hiukseen kuin kestoväri.

Blogiaktiivisuus oli ollut koko vuoden aivan olematonta jollakin tasolla (ainakin omasta mielestäni), mutta syyskuussa oma väri oli venähtänyt jo aivan järkyttävän pitkälle ja latvoja koristi pastellivärin jämät. Hiusten kunto oli parantunut huomattavasti ja kasvunopeus näkyvimmillään. Alkoi tuntua, että oma väri on se, mitä ehkä haluan loppupeleissä, mutta en ollut vielä valmis luopumaan villeistä hiusväreistä ja menemään lähelle luonnollisuutta.

Syyskuussa hujahdettiin myös tutun oranssin pauloihin hetkeksi. Oranssi ei kuitenkaan jäänyt pidemmäksi aikaa, kuin tosiaan ihan vain hujahdukseksi, sillä en kokenut sitä enää kovinkaan pysyväksi valinnaksi. Mukavaa vaihtelua se toi ja oranssi on edelleen yksi lempparihiusväreistäni. Oranssi väri otti kosketuspintaa myös omaan tyveen, mikä oli mukavaa ja turvallista vaihtelua, sillä väri haalistui luonnonhiuksesta nopeasti.

Lokakuussa kestovärjäämättömyyteni loppui harmaiden hiusten saattelemana. Ajattelin, että vuoden tauko oli tehnyt hiuksille hyvää ja eihän se lopullinen päätös näin kättelyssä muutenkaan ollut. Olin jokseenkin ylpeä siitä, että vuoden kestin sitä tyvikasvuressaamista ja kaikkea. Hassua, miten jotenkin siihen kiintyi, että oli tyvikasvu tai tuli sellanen olo, kun ois saavuttanut jotakin tekemättä ei mitään. Olin kuitenkin ollut hiusväri ja kestovärikoukussa melkein koko pienen elämäni, joten tuntui suurelta antaa hiusten vain kasvaa omaa väriä ja leikkiä pelkillä sävytteillä. Nykyisillään mennään edelleen blondina. Suurin suunnitelma ennen vuodenvaihdetta on värjätä hiukset lähelle omaa luonnollista sävyä ja täten katsoa taas, että josko vuoden selviäisi ilman kestovärjäystä. En jotenkin tykkää enää ollenkaan värin ylläpitämisestä ja jatkuvasta säätämisestä. Kaipaan helppoutta ja näin vaalean pohjan kanssa voin totetuttaa viimein oman värin vain iskemällä värin päähän ilman värinpoisto tai muutakaan esikäsittelyrumbaa. 


Tärkeimpänä varmaan koko vuoden hiusten osalta voisin mainita hiusten kunnon parantumisen sekä tuon värjäämättömyys ''urakan''. Se ei aina nimittäin oikeasti ollut kovin helppoa ja tukkakriisi tuntui loputtomalta. Lopulta oon kuitenkin erittäin tyytyväinen tähän päätökseen ja, kuten jo sanoin, varmaan jatkan samalla linjalla tulevaisuudessakin. Kerta vuoteen kestoväriä riittäkööt mulle toistaiseksi. Katellaan sitten joskus josko mieli muuttuu taas.

-Mari

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Heippa!

Mä katosin hetkeksi bloggaamisen parista kuin Nuuskamuikkunen vuorille. Mua alko jollakin tavalla ahdistamaan kaikki, mikä bloggaamiseen liittyy ja aloin miettiä asioita ihan liikaa. Mutta asiat on nyt mietitty ja pohdittu itsekseni ja ajattelin avata Bloggerin tekstinkirjoitusosion ja alkaa hakkaamaan näppäimistöä (tää mun kone jostain syystä sulki myös tän välilehden, kun pääsin kirjoittamaan jo pidemmälle tätä tekstiä, kun tähän asti ja menetin sekä kirjoittamani tekstin, että hermoni).

Mun päässä pyöri koko tän ajan ajatus siitä, miten kirjoittamisen alottaminen on aina vaan hankalampaa, mitä pidemmälle tämä tarkoittamaton tauko venyi. Yhtäkkiä olikin jo joulu ja en ollut päivittänyt mitään toviin. Alkujaan kirjotusahdistus alkoi kaikesta materiapohdinnasta, mun kameran hajoamisesta sekä koneen tökkivyydestä.

Materia-ahdistuksen edistyttyä tajusin jossakin vaiheessa, että ostin hetki sitten uusia meikkejä, jotka halusin aikanaan esitellä teille, mutten ollut koskenut koko meikkeihin, koska en ollut edes hetkeen meikannut. Mulla on ollut hiuskriisiä, naamakriisiä, painokriisiä, vaatekriisiä ja koulukriisiä. Ehkä blogitauko tuli oikeaan saumaan. Sain lopulta ahdistukseni kuriin ja palattua normaaliin kriisittömään elämääni. Nyt oonkin palannut bloggeriin useina päivinä luomaan jo raakaversioita teksteistä, vaikken mitään julkaistuksi olekaan saanut. Kuitenkin mieli on kirkkaampi ja paljon (omasta mielestäni) kivoja juttuja tulee julkaistua tulevaisuudessa. Uuden kameran ostaminen on kuitenkin aikanaan edessä, sillä toi vanha ihan kökköpaska.

Jos kuitenkin aika käy tylsäksi ja ikävä vaivaa ennen kuin mun blogiin putkahtaa mitään, niin mun arjellisia (ei arjalaisia) edesauttamuksia voi seurata edelleen snapchatista nimimerkillä Sorsotin.
Seuraava teksti tuleekin olemaan muuta kuin valittamista tai tajunnanvirtaa. Siihen asti siis, hyvästi ja näkemiin.

-Mari

maanantai 2. marraskuuta 2015

Marraskuu

Tuliskohan jo lunta? Oon miettinyt jo tovin, että joko olis seuraavaksi se yö, jonka jälkeen saa aamulla herätä siihen valkoseen valoon, joka peittää koko Keskimaan. Pimeys on alkanut jokseenkin tympästä tai tuntuu, että kaikki pitää ehtiä tehdä päivällä, jotta energiaa riittää. Bloggaamista hankaloittaa yhä vain syvempi ja nopeampi talvipimeys. Pimeydessä ja harmaudessa tosin inspiroi ajatus siitä, että on ihan sallittua käyttää tummia överisilmämeikkejä eikä näytä edes oudolta sellasissa. Kesällä kevyempää ja värikkäämpää ja nyt talven myötä tulee taas kunnon mustan luomivärin himon. Sleekin palettien mustat on muuten oikeasti mustia, ei mitään lössöharmaita vaan pigmenttijytkyä tavaraa. Voihan jytky ja Timo Soini, mistä toikin sana nyt pulpahti tuohon lauseeseen.

Koko syksy ja pimeys on aiheuttanut tajunnanvirtaa. En oikein ole tänne blogiin aikaisemmin kehdannut täysin ajatuspierujani julkaista, mutta nykyisin koitan ajatella, että samapa tuo. Se tekee mut onnelliseksi, ettei aina ole niin teknistä ja asiallista vaan näette millanen pälpätin olen oikeasti. Toki olen pälpätin vain kavereiden seurassa, tuntemattomia ihmisiä pelkään edelleen jokseenkin ja menen melkein aina lukkoon, kun pitäisi sanoa jotain. Oon aika ujo, mutta kun mut oppii tuntemaan, mua on vaikea saada hiljaiseksi. Ehkä se on jokseenkin rasittavaa joidenkin mielestä, mutta hei, en mä voi itelleni mitään tai en oikeastaan edes jaksa piilotella persoonaani enää.


Halloween oli ja meni. En tehnyt mitään. Okei, tein mä jotain, me vietettiin Sergein kanssa laatuaikaa himassa. Katottiin telkkaa, syötiin, pötkötettiin ja vaan höpistiin. Aika meni mukavasti kahdestaan. Kaukosuhteen huono puoli on vaan se, että just kun ehtii tottua toisen läsnäoloon, toinen on jo poissa. Ehkä tämäkin tuskainen vaihe loppuu aikanaan, toivottavasti niin pian kuin mahdollista. Olisi ihana viettää toisen kanssa aikaa tietäen, ettei ole kiire minnekään tai pakko tehdä just tänään heti jotain asiaa x, koska huomena toinen ei enää ole täällä. Vois vaan useemmin haaskata päivät pötköttelemällä ja leffaillen, ei ois kiire minnekään, sitä mä toivon.

Mun piti kuvata teille tänään kampausvideo. En oikein keksinyt miten muutenkaan sen toteuttaisin kuin videolla. Valo tosin on jo kadonnut niin pahasti, että sen videon kuvaaminen jää toiseen päivään. Ajattelin näyttää sellasia perusarkikampauksia, joita tykkään ite käyttää usein. Saa nähä tuleeko videoinnista mitään vai toteanko, että teen kuvilla homman, sen näkee sitten. Ajatuksena video tuntuu tällä hetkellä vain helpommalta, kuin miljoonan työvaiheen kuvakollaasit.


Ai nää hiukset? Joo, nää ei oo mun. Tänään teki vain mieli leikkiä ulkonäöllä ja tässä tulos. Edelleen pastellihiuksilla rokkaan menemään, kuten instasta olette varmasti huomanneet. Nää vaaleet on klipsipidennysviritys. Vaihtelu virkistää, ainakin näin kuvissa. Voisin vielä napata kupin kahvia ja palata sitten niskaan kaatuvien kouluhommien pariin. Hyvää alkanutta kuukautta teille!

-Mari

tiistai 27. lokakuuta 2015

Punertavan sävyisää silmämeikkiä


En viitsinyt kirjoittaa punasävyinen, koska eihän toi oo punasta nähnytkään. Se on tollanen punertava, kupariripuli. Sekottelin tohon muutamaa eri luomiväriä sleekin paleteista (mm. pinkkiä ja oranssia ja ruskeeta), joten ei kannata edes kysyä, mitä toi on, hah.
Mä oon tykästynyt sellasiin ''hei sun silmät näyttää jotenkin tulehtuneelta'' -grungemikälie lookeihin viimeaikoina. Punasen sävyt korostaa mun silmien väriä jokseenkin nätisti ja tuo niistä esille vihreyttä eikä silmät näytä niin tylsän sinisiltä. Näin syksyllä muutenkin punertavat sävyt on jotenkin taas mun mielestä tosi jees. Saako muuten enää sanoa, että on syksy vai onks kohta jo talvi? Ei tuolla kyllä lunta ainakaa ole ja toivottavasti ei ihan hetkeen tulekaan.

Mun kestovärjäämättömyys tuli tosiaan myös tiensä päähän tässä vähän aikaa sitten. Ajattelin, että no hemmetti vaalennetaan tyvi. Mun oma värikin on niin vaalee, että tästä vaaleesta saa aina sen oman värin takasin kuitenkin. Repäsin sitten oikeen kunnolla ja nyt on sitten harmaa fleda. Muistin myös miksi lopetin hiusten värjäämisen hetkellisesti, koska stressaan jotenkin aina sitä ''mitä jos tästä tuleekin karsee''. Noh, tässä sitä nyt ollaan. Ite tykkään kyllä tosi paljon. Enkä ainakaan toistaiseksi ole kokenut tätä väriä vaikeana saavuttaa. Ylläpitäminen tosin on vähän sukkaa, kun latva tuppaa mennä tummemmaksi, kuin tyvi sävyttäessä. Pikkufiboja.

-Mari

Ps. Tosiaan mut löytää snapchatista nimellä Sorsotin, kuten tuolla sivupalkissakin on kauniisti ilmoitettu. :)

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Testissä: Halvat Ripsivärit

Nyt ei puhuta mistään sokkarihalvasta vaan ihan perus ''kiinahalvasta'' jokseenkin tuotteet ovat ihan kotosuomesta ja saattaa löytyä jopa samasta kaupungista, jossa asustat. Kyllä tää on mahdollista, vaikka absurdilta kuulostaakin suomen kosmetiikan hintatason tuntien. Eikä siinä vielä kaikki, sillä voin heti tässä kättelyssä sanoa, ettei yhdessäkään tuotteessa ole laadullista valittamista!

Älkää välittäkö kuvien ihanasta paperitaustasta (joo se on mun joku koulupaperi ja siitä voi melkeen läpi tavata, mitä siinä lukee.) Ajattelin vain ihan teidän silmienne visuaaliseksi iloksi koittaa saada neutraalin taustan näille kapistuksille. 
Tämä Essencen ripsiväri on Lahdesta Kärkkäiseltä ihan totaalinen heräteostos, mutta ei kaduta hetkeäkään. Tätä samaa kosmetiikkamerkkiä myy myös Minimani, joka sijaitsee ainakin Jyväskylässä, mutta googletelkaa omat lähikuntanne tai jotain. jos Minimanien sijainti kiinnostaa enemmän. Anyway, mä rakastuin Essencen geelilakkoihin heti niiden tultua suomen markkinoille ja pikkuhiljaa oon testaillut muitakin tämän halpakosmetiikan juttuja. Tämä ripsiväri oli vaan sellanen: ''herran jumala on halpoja ripsivärejä Toi lila purnukka näyttää mukavalta, taidan testaa'' ja hyvä että testasin! Tällä saa tuuheat ripset, en ainakaan itse saanut tätä paakkuuntumaan ja tää antaa ripsille myös pituutta. Erittäin toimina. Ison sudin käyttö tosin vaatii multa vielä opettelua, tökkäsin ensimmäisellä ripsarointikerralla itseäni silmään varmaan kuusi kertaa, koska toi suti on niin paksu ja en ole tottunut. Hintaa tällä tais olla noin 3euroa, mutta saman merkin valikoimasta löytyi VIELÄKIN halvempia kavereita.
Seuraavana esiin marssii Kone Helsingin ripsiväri. Tää on jo ihan loppu, mutta en onneksi ollut heittänyt tätä purnukkaa pois, mietin säästäisinkö tuon harjan, koska nyt voin esitellä sen teille tässä. Tämä punainen purtilo tarttui mukaan Tokmannilta kesällä. Täysin random ''tahdon jotain kivaa itelleni'' ostos. Hintaa kahdella tälläsellä oli kesällä 5e. Toinen purkki on jo lentänyt jorpakkoon, mutta tämä on edelleen meikkiboksissa tallessa. Tällä saa kökkäjä aikaan, mikäli sutii liikaa, mutta hyvänä puolena tässä onkin se, että vain yksi kerros ripsiväriä riittää. Että mä rakastan tota sutisutiharjan muotoa, se passaa omille räpsyttimille kuin nyrkki silmään (en oo koskaan tajunnut tota sanontaa. Kuka haluaa nyrkin silmään ja kuka sitä siihen sovittelee ja toteaa asian passeliksi?). Tää oli loppu viimeksi Jyväskylän Tokmannilla ja meinasin repiä pelihousuni. Oisin hamstrannut tätä varastoon kasoittain, mikäli sitä ois ollut myyntilaarissa. Jos tämä tulee vastaan, kannattaa testata. Lupaa pitkät ja tuuheat ripset ja sitä tällä kyllä saat aikaan, sen lupaan.


Uusin tuttavuuteni on Pretty.fistä, joten tästä en osaa sanoa saako tätä marketista tai kaupustelijoilta. Hintaa 3,99e (joo lunttasin). Ja tänään tätä testasin ekaa kertaa. Ihastuin tohon harjaan täysin ja tykkään tän ripsivärin koostumuksesta. Antaa tuuheutta ja paksuutta, en valita vaan lähinnä taputan käsiäni yhteen innostuksesta (ootteko koskaan miettinyt, että taputtaminen on sitä, että osotat kiitosta ja ylistystä asialle tai ihmiselle hakkaamalla itteäsi?). Tää tulee varmasti arkikäyttöön ja tätä on mahdotonta saada paakkuuntumaan. Suosittelen nappaamaan tämän ostoskoriin, mikäli Pretty.fi:stä aikonette jotakin muuta tilata.

Tässäpä nämä. Mikä on sun suosikki ripsari? Oletko merkkiuskollinen vai testaatko uusia juttuja mielellään?

-Mari

maanantai 12. lokakuuta 2015

Loppuneet

Mielenkiinnosta tuotteita kohtaan ajattelin avata sanaisen arkkuni loppuneista tuotteista eli siis purkeista ja purnukoista, jotka on päässeet tyhjentymään aikain saatossa. Hamstrasin tähän postaukseen aika monen kuukauden aikana käytetyt tökötit ja tuubit. 

Takana näkyvät isot pumppupullot on maailman halvinta hoitoainetta Tokmannilta. Oon käyttänyt kyseistä tuotetta hiusvärien laimentamiseen eli pastellisävyillä pöllöilyyn. Yksi purkki taitaa maksaa 2,90e ja tossa blendailussahan ei oikein mitään väliä ole sillä onko hoitoaine hyvää vai huonoa, kunhan värin sävy vaalenee.
Dovea on mennyt useempikin tuubi. Nää Pure care dry oil ja oxygen & moisture on mun lemppareita ollut jo siitä hetkestä asti, kun ne pamahti kauppoihin. Toi öljyhoitsikka ei latista hiuksia, mutta hoitaa tosi hyvin. Suosittelen kaikkia testaamaan, joilla on luonnonkiharat hiukset tai käsitellyt hiukset.
Normaalidove oli mun säästöbudjettini hoitsikka ja on ollut nyt ton seuraavassa kuvassa esiintyvän Tigin korvikkeena ja pärjää ihan ok:sti tässä korvikehommassa.  Mun on pakko häpeäkseni myöntää, että oon alkanut pitämään Doven tuotteista tosi paljon.
Tigin Ressurrection on taivas. Ilman sitä ei vaalennetuilla hiuksilla elävä ihminen vaan voi pärjätä. Jos sun hiukset on yhtään koppuraiset, kuivat tai hauraat niin satsaa tähän ihan oikeesti. Toi purkki kesti mulla monta kuukautta ja voi taivas sitä tunnetta, joka hiuksiin jää! Tuoksusta ehkä vähän miinusta koska noh, se on aivan liian imelä ja voimakas omaan makuuni tai siis hajuuni, hehe. Ehdottomasti tätä tulee ostettua lisää. Sarjan shampoota on vielä yllin kyllin. Voisko joku kertoa, miksi hoitainepurkeista ei voida tehdä vähän isompia kuin shampoopurkeista, koska mulla ainakin hoitsikka loppuu aina kesken ennen kun shampoo on ees puolessa välissä pönikkää.
Four reasonsin syväpuhdistava shampoo on ihan must ja käytänkin sitä suhteellisen ahkeraan ettei kaikki latvaseerumien ja öljyjen mömmöt jää muhimaan hiuksiin. Haju on aika perus syväputsarin tuoksunen ja ei niin kovin miellyttävä, mutta tää on ihan jepa vaahtoutumaan sekä pesemään hiukset kunnolla.
Biozellin hopeashampoo. Jaa-a, enpä tiedä mitä tästä sanoisin. Tuntuu, että shampoon massa oli kyllä todella tumman violettia, mutta shampoo ei oikein tehnyt hiuksille muuta, kuin puhdisti ne hyvin. Pesun jälkeen hiukset jopa tuntu syväpuhdistetulta ja aika kuivilta. Keltasuuteen tää ei kyllä ainakaan itellä auttanut yhtään mittään, vaikka koitti kuivaankin tukkaan ja koitti haudutella ja ties mitä. Aika turha siis.
Viimeisimpänä kuvassa pönöttää äitiltä vohkittu (sori) hopeahoitsikka, jolla sain hiukseni harmaaksi. Sopivan sävyistä ja pigmenttistä, ei tee hiukseen vihertävää vivahdetta. En vaan oikein tiedä mistä tätä sais käsiinsä nyt. Haluan lisää! Osaako joku auttaa, että mikä putiikki tätä myy?

Tässäpä nämä loppuneet. Löytyykö joukosta omia suosikkeja? Onko joku muu kokeillut tota hopeashampoota ja miten se toimi? Kertokkee ihmeessä, mikäli tänne asti jaksoitte selata tekstiä ja kuvia tyhjistä pöniköistä. 

-Mari

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Sergein hiukset

Paremman puoliskoni, Sergein, hiukset ovat päässeet venähtämään jo ihan tavattoman pitkäksi. Mikäpä olisikaan parempaa inspiraatiota kuin istuat elkkaa katsoen ja näprätä oman liehutukkani päähän kampauksia. Sergei varmasti myös nauttii, kun voi kokea itsensä kauniiksi (haha). Tänään tesmailin ihan yksinkertasta lettikampausta noin muuten vaan aikani kuluksi. Anteeksi surkeista kuvista, mutta näiden piti alkujaan päätyä vain instaan, mutta noh tässäpä tätä kauneutta (komeutta) ja sielunruokaa kuitenkin tännekin. 

Pakko sanoa, että kampauksen helpottavuutta ei haittaa yhtään sellaset muutama päivä sitten pestyt hiukset. Vasta pestyihin todella puhtaisiin hiuksiin on vaikea saada mitään aikaan, mutta tälläsiin sopivan likasiin just perfecto lähteä tekeen lettikampausta, kun hiukset ei pöhötä ja pakene joka ilman suuntaan, minkä vain keksivät. Myönnän, että kampausta inspiroi viimeaikojeni ja joka syksyinen Tolkien villitys. Syksyisin on aina pakko alkaa tavaamaan Taru Sormusten Herraa ja vaipua fantasiakoomaan. 
En tiedä kuinka montaa teistä kiinnostaa nämä miehillekin sopivat kampaukset, mutta ite näitä väkertelen ihan omaksi huvikseni ja tuon miekkosen kiusaksi, joten mietin, että miksipä en alkaisi joitakin näitä tännekin julkaisemaan. Ensikerralla tosin koitan panostaa hieman enemmän. Tämä oli vaan tällänen ajantapporäpellys ja nopeat kuvat instaan, mutta mieleen juolahti, että miksi näitä en ole aikasemmin tännekin pommittanut ja ei se kovin huonolta ajatukselta kuulosta (ainakaan omaan korvaani).

-Mari

tiistai 29. syyskuuta 2015

Perusaamu Kortebottomissa

Herään kuudelta ja jokapäiväinen rutiinini alkaa, sillä että köpöttelen keittiöön napsauttamaan kahvinkeittimen päälle. Nappaan puhelimesta Radio Cityn soimaan. Tämän jälkeen käyn vessassa ja pesen kasvoni jaadajaada -perusjuttuja. Odottelen kahvin tippumista keittiössä pönöttäen, nappaan taikamukillisen kahvia ja hipsin takas peiton alle. Tummun hetken puoli-istuvassa asennossa sängyllä kahvikupponen kädessä, kunnes jaksan nousta avaamaan verhot. Herään useimpina päivinä tai oikeastaan joka arkipäivä samaan aikaan ja toistan tän saman rutiinin kerta toisensa jälkeen. 

Kun rutiinin ensimmäinen osa on ohi, upotan naamaani kilon päivävoidetta, sillä mun naama on kuivunut nenänpielistä. Harmittelen itsekseni tätä asiaa, mutta samalla totean, ettei sille oikein voikaan mitään. Nuha on vaivannut ja vaivaa edelleen, olo tuntuu tukkoselta. En harjaa yleensä aamuisin hiuksia, mutta tänään tein sen poikkeuksen ja se osottautui elämäni isoimmaksi virheeksi näin ainakaan hetkeen. Katsahtaessani käsipeiliin totean, että ei helvetti, koska hiukseni ovat nyt enempikin 80-luvulta tuttu permanentti tai näyttävät siltä. Kiharat hiukset ja niiden kuivana harjaaminen ei koskaan ole hyvä ajatus, mutta en myöskään näköjään koskaan opi tätä asiaa. Marssin vessaan, suihkutan suihkepullolla hiuksiini vettä ja muotoilen harjan kanssa luonnolliset kiharani uudestaan. 

Kello alkaa lähestyä varttiavaille seitsemää ja on aika alkaa kasata naamaa.Päivävoide on imeytynyt juuri sopivasti. Lätkin meikkivoiteen naamaan, töpöttelen puuteria, huiskin puuterihuiskulla, luomivärisiveltimillä ja ripsivärillä joka suuntaan. Meikkiä pöllyää kuin jauhoja leipoessa. Kiire alkaa yllättää. Kello on kymmenen yli seitsemän. Heitän vaatteet niskaan. Kiireessä en edes jaksa alkaa miettiä asua, joten samat rytkyt kuin eilen saa kelvata. Heitän kuulokkeet päähän, koska Cityn aamuohjelman keskeyttäminen olisi syntistä puuhaa.  Kipitän asunnosta ulos kaksikymmentä yli seitsemän. Hipsin Ylioppilaskylän parkkipaikalle, johon kaveri kurvaakin pian autolla. Hyppään autoon ja otan kuulokkeet pois korvista, koska kaverin autossa pyörii sama kanava. Kiidetään Rajakadulle ja saadaan auto hyvälle paikalle parkkiin. Istuksitaan koulun pihalla hetki ja jauhetaan maailman menosta ja uutisista, kunnes painutaan tunnille. 

-Mari

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Älä pelkää värejä

Mä olen viimeaikoina innostunut taas värillistä meikeistä nudejen sijaan. Toki arkimeikissä nudet on se nro. 1 valinta itelle helppouden ja luonnollisuuden takia, mutta mä oon viimeaikoina päässyt taas kiinni myös värikkäisiin silmämeikkeihin. En tiedä ketä tämä postaus kiinnostaa, mutta allaoleviin kuviin on nähty järkyttävä vaiva (tahdon mainita tämän jostakin kumman syystä), sillä kaikki meikit on tehty peräkkäin samana päivänä vain havainnoillistamaan värivalintoja ja väreillä leikkimistä. Toivon, että nämä kuvat antaisivat inspiraatiota ja rohkeutta yrittää jotakin omasta rutiinista poikkeavaa. 



Anteeksi kuvien kököstä laadusta, mutta tänään ei ole paljon päivänvaloa sallittu tänne kammariin. Yritin parhaani. Kaikki meikit on tehty sleekin eri paleteilla kokonaisuudessaan. Kuitenkin, kuvien laadusta huolimatta mun mielestä väreillä leikittely meikissä on hauskaa. Jotenkin silmät pomppaa paremmin heti esiin ja noh, tämä on mulle mukava harrastus joten luomisprosessi väreillä on aina mukavaa.

-Mari

lauantai 26. syyskuuta 2015

Kolmen vihreän silmämeikki

Tarkoituksenani olisi selventää teille allanäkyvän meikin teko mahdollisimman yksinkertaisesti ja pala palalta. Olen itse kiintynyt vihreisiin silmämeikkeihin, sillä ne sopivat punaisten hiusten kanssa nätisti. Vastavärit korostavat kauniisti toisiaan. Vihreä silmämeikki tuo myös mieleen kesän, mikä ei näin syksyn sateissa ole yhtään paha asia. Kyseisen meikin voi toteuttaa millä tahansa saman värisillä, mutta erisävyisillä väreillä tai muuten vain saumattomasti yhteen toimivilla pakkeleilla.

Lähtötilanteessa on pohja valmiina eli meikkivoiteet, puuterit jne jo lätkästy naamaa, mutta muuta ei. Sanon jo kättelyssä, etten ole nyppinyt kulmia toviin, koska koitan kasvattaa ne siten, että saisin muutettua niiden muotoa hieman miellyttävämmäksi, joten koittakaa kestää.
Meikkipohjan jälkeen lätkäisin silmälle ihan peruspohjustussetit, kuten tässäkin postaustauksessa, joten en jaksa siitä sen enempiä höpötellä. Tällä kertaa pohjasävyksi valikoitui hyvin hennosti minttuinen cremeväri, koska käytettävät luomivärit tulevat olemaan sävyltään vihreitä.

Tän jälkeen vahvistin kulmakarvojeni nykyistä kaarta mukaillen itselleni tuhdit ja tummat kulmakarvat. Kulmakarvat väsäsin naamaani Grimasin tummanruskealla luomivärillä. Ajattelin, että tummemat kulmakarvat sopivat räikeään meikkiin paremmin, kuin normaalit hieman vaaleammat kulmani. Kulmaluulle hieman helmiäisenvaaleaa sävyä.
Tosiaan, jos vaan kykenette niin älkää huomioiko noita ylimääräisiä hahtuloita pitkin kulmaluutani. Kulmakarvojen jälkeen vuoroon tuli värien asettelu luomelle. Sisänurkkaan neonvihreää ja sen viereen hieman metsämäisempää vihreää. Tässä vaiheessa en siis häivyttele vielä mitään värejä. Vetelen ne vain toistensa viereen palkkimaisesti.
Silmän ulkonurkkaan ja luomivakoon metallihohtovihreää, hieman tummempaa sävyä. Nyt on häivytysten vuoro. Värejä blendatessa voi lisätä, eli kerrostaa ja korjata, tahtomiaan värejä niille aseteltuihin kohtiin, mutta tarkoituksena olisi saada aikaan saumaton liukuma väristä toiseen. Lisäsin vihreän lisäksi ulkonurkkaan vielä aivan kevyesti kulmillakin esiintyvää tummanruskeaa väriä, mutta tämä ei ole pakollista. Halusin vain luoda hieman tummemman varjon aivan ulkonurkkaan. Kun yläluomen värit ovat häivytelty hyvin ja viimeistelty, voidaan siirtyä alaluomelle. Cremeväriä pohjaksi ja rajaus tuollaiseksi kissamaiseksi ulkonurkasta. Sen kanssa kannattaa olla tarkka, että ylä- ja alaluomen ulkonurkan pohjustus sekä luomiväri yhdistyvät nätisti ja mukailevat jokseenkin silmän muotoa.
Alaluomelle värit samoihin kohtiin, kuin yläluomella on. Ulkonurkan tummaa sävyä voi vetää hieman keskemmälle silmää, muttei koskaan kolmasosan yli. Tai itse en tekisi ainakaan tässä meikissä niin, sillä se saa silmät näyttämään todella pieneltä. Hyvä saumaton häivytys värien välille sekä värilinjan alareunaan.
Lopuksi rajaus ja ripsiväri. Silmän ympäryksen siistiminen jne. loppusilaukset. Tein tällä kertaa ohuet ja aika lyhyet kissamaiset rajaukset, jotta huomio kiinnittyisi meikin väreihin eikä niinkään rajaukseen. Rajaus on hieman rosoinen, sillä mun eyeliner on ihan lopussa ja sieltä purnukasta ei siis tule sitä tarpeeksi, jotta sen saisi liiukumaan nätisti luomella (haha).


-Mari

perjantai 25. syyskuuta 2015

Mun perussilmämeikki

Kirjottelen teille tänään aiheesta ''mun perussilmämeikki'' eli miten meikkaan melkeinpä aina, kun jaksan siihen hommaan vaivautua. Mä tahtoisin muistuttaa, että tää on siis vain mun tapa tehdä silmämeikki ja koulukuntia on monia. Ei ole oikeaa eikä väärää tapaa tehdä tätä hommaa. Tämä on vain havainnoillistamassa, miten itse homman hoidan kotiin.
Mä oon näissä kuvissa tehnyt jo kulmakarvat ja pohjameikin jne eli se loppusilaus, silmämeikki, puuttuu. En viitsinyt kuvata koko prosessia, miten pakkelit naamaani isken noin ihan alusta alkaen, koska se on aika pitkä projekti näin tekstimuodossa julkaistavaksi. 
Lähdetään liikkeelle ihan perusasetelmasta. Mulla on luomilla hieman meikkivoidetta ja puuteria eli ei vielä mitään silmämeikkeihin viittaavaa. Mulla on luomilla hieman epätasaisuutta värien suhteen ja meikkivoiteella saan tasoitettua ne piiloon tarpeeksi hyvin.

Tässä ylemmässä kuvassa luomet on jo pohjustettu. Käytän pohjustukseen alemmassa kuvassa näkyviä tuotteita (ompas toi paletti kauniissa kunnossa, hupshups). Eli toi valkonen putkilo on Elfin silmämeikinpohjustajaa ja toi paletti on tuollasia crememaisia värejä, joilla tehdään värikorjauksia, korostuksia ja varjostuksia. Mä laitan aina ekana luomelle tota elfiä, annan sen kuivahtaa ja päälle tosta paletista ohuen kerroksen millon mitäkin sävyä lopullisen luomivärin väristä riippuen. Eli koitan ettiä sellasen sävyn tosta paletista, joka korostais ja mukailis luomivärin sävyä. Levitän tosiaan ton cremen ihan sormin luomelle Elfin päälle. Käytän tota palettia luomivärin pohjustusaineen kanssa, koska noi antaa nihkeennahkeen pinnan luomelle ja täten värit tarttuu paremmin ja pigmentit korostuu. Tällä kikalla silmämeikki myös oikeesti kestää koko päivän.  
Tässä kuvassa olen levittänyt luomivärit pohjustuksen päälle. Levitän aina ensin vaalean värin tuohon kohtaan, missä se kuvassakin näkee ja sen jälkeen tummemman sävyn ulkonurkasta luomivakoa pitkin silmän sisäosaan päin. Tän jälkeen häivyttelen ihan sormella noi tumman luomivärin rajat, lisään vaaleaa väriä kulmaluulle ja lisään vaaleaa väriä tuohon kultaisen luomivärin kohdalle, mikäli tarvis. Luomiväri on helpoin levittää luomivakoon, kun silmä on hennosti auki ja sivellin ns. uppoa tonne (kuulostipas brutaalilta toimenpiteeltä.). Sivellintä ei saa painaa tai hangata väkivalloin.

Kulmaluulle valkoista ja silmän sisänurkkaan samaa sävyä. Huolellinen häivytys ja häivytyksen tarkistus. Silmän alareunaan tummaa väriä ulkonurkkaan, kultaista keskelle ja sisänurkan valkoisen häivytys kohti kultaista luomiväriä.
Rajaus nestemmäisellä eyelinerilla kissamaisesti, ripsiväriä ja tadaa. Mun normaali silmämeikki on valmis. Oon jo vuosia meikannut tällä samalla tavalla, tietysti taktiikat ja tuotteet hieman kehittyneet matkan varrella, mutta tässä tämä kaikki yksinkertaisuudessaan.

-Mari

ps. Kiinnostaisiko tälläsiä yksinkertaistettuja meikkitutorialeja lukea useammin? Esim pohjameikin tms. teosta?