tiistai 28. huhtikuuta 2015

Uusia Juttuja eBaysta

Tänään hain postista kaksi pakettia. Toinen oli runneltu, kuin vanhan suomalaisen karjalalippis päässä kulkevan miehen elämä ja toisessa oli Sergein synttärilahja. Siitä synttärilahjasta ei sen enempää, se oli Minecraftpossupehmo, mutta runnellussa paketissa oli kolmet arskat, jotka oli matkanneet merikontissa Kiinan maalta. Mua pelotti ihan sikana avata koko pakettia, koska odotin, että paketin sisällä olis ollut Kuokkalan marketteja muistuttava näky: lasinsirua ja metallinpaloja kaikkialla! Kuitenkin vain paketti oli onneksi ottanut pitkällä matkalla damagea ja itse arskat oli kunnossa.
Tilasin kahdet pyöreät lasit sekä yhden tollaset superretrot ja vähän jopa naiselliset. Tykästyin näiden laatuun ihan totaalisesti, koska nää on erittäin tukevan tuntusia. Sangat ja muut on metallia eikä vain jotain, mikä näyttää metallilta. Sangat ei myöskään heilu tai ole vinot ja oon todella tyytyväinen. Ajattelin, että petrilasien ja pilottien lisäks on hyvä omistaa jotain muitakin laseja ja oon jostakin kumman syystä innostunut pyöreistä hipsterarskoista näin keväällä.
Nyt ootellaan kelejä, että näitä pääsis vielä oikeesti käyttään!

-Mari

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Kesälomalaiselle Kesähiukset

Heräsin aamulla tän näkösenä ja mua vähän nauratti. Tuli heti sellanen ''en voi jättää näin hyvää läppää välistä'', joten nopeeselfie ja kuvatekstiksi ''kesätukka, kampaajalla ja lenkillä käyty tms''. Facessa alkoi inboksi laulaa nopeammin kuin kirkkokuoro sunnuntaiaamuna. Mua naurattaa miten niin montaa liikuttais niin paljon se, että oon leikannut hiukseni. Tää oli siis mun aamutukka. tuolla niskassa on ponnari ja ei en ole leikannut hiuksia, mahdollisuus vaan teki musta varkaan. :D

Nyt kun kattoo niin näyttäisin paljon vanhemmalta tollasella lyhyellä polkalla. Saikohan Sergei jo sydärin, että mä oon alkanut kärsimään jostain ''vähän pääll 20.kriisistä'' ja olisin leikannut tätitukan. Noh, ei toi aamutukka pahalta näytä, pakko myöntää. Kaikille vaan harmiksi se, että se on tosiaan vaan lörähtänyt yönutturaponnari, anteeksi, jos veditte aamukahvit väärään henkeen.

-Mari

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Nauroin niin, että halkesin

Ajattelin jakaa teille Youtubesta helmiä, jotka näin kauneusbloggaajana sai mut nauraan ihan katketakseni. Toivottavasti joku muukin arvostaa. Nää videot sai mun huonon hius- ja kulmakarvapäivän nostettua parempaa kohti. Aina ei voi onnistua selkeesti. :D

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Eniten Vituttaa Ihmiset

Eniten vituttaa kaikki -kirjan inspiroimana alkoi itseänikin kiukuttamaan ja päätin kertoa myös teille, mikä mua niin kiukuttaa. Tosin onhan pehmolelujen keskellä vaikea kenenkään kiukutella, pakkohan se on myöntää.

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

7 Elämän Syntiäni

Otin kupillisen kahvia ja istahdin sohvalle. Selailin muutamat omasta mielestäni kivoimmat blogit läpi ja lueskelin blogien kommenttikentät (kyllä, mä teen tätä, olen kyylä). Silmiini pisti Pahalapsen teksti tai lähinnä kommenttiosiossa eräs anonyymin kommentti:
''Jokaisella on omat pimeät puolensa ja olisi paljon arvostettavampaa ja ihailtavampaa, jos joku rohkenisi myöntää joskus pihistäneensä kaverin Legot tai inhonneensa naapurin suloista mummoa. ''

Sain idean tästä, että miksipä ei. En usko, että kukaan ihminen on täydellinen, joten miksen ''tulisi kaapista'' ja kertoisi osaa synkimmistä salaisuuksistani. Enkä tarkoita mitään ''käyn terapiassa kolme kertaa viikossa'' -salaisuuksia (niin 2000-lukua) vaan ihan oikeasti siitä, että millasia hirviöitä mun sisälläni asuu. En koe kamalaksi myöntää ja kertoa näitä asioita, sillä oon sinut näiden kanssa ja käsitellyt monet asiat, päässyt niistä eroon myös aikanaan. 

Tässä tulee mun 7 elämän syntiäni

1. Valehtelu
Mä valehtelin nuorempana ihan sikana. Siis aaaaaivan järkyttävän paljon ja mitä tyhmemmistä asioista, siis aivan turhista. Mä oon ajatellut niin, että mun itsetunnollinen epävarmuus heijastu siihen, etten uskonut mun oikeen elämän olevan ''minkään arvosta'' ja keksin ihan typeriäkin juttuja. Mä oon päässyt tästä tavasta onneksi eroon, mutta en usko, että kukaan voi sanoa, ettei olisi koskaan valehdellut kellekään ja kyllä itekin vielä sitä harrastan, mutta lähinnä valkosina valheina.

2. Pinnallisuus
Mä olen turhamainen ihminen ja tällä tarkotan sitä, että miten mä nään itteni. Kuulostaa niin tyhmältä. Mä en jotenkin siedä itteeni tai mulla on paljon väsyneempi olo, jos en oo ees vähän laittautunut. Mä kyllä kuljen usein ihan ilman meikkiä ja hiukset lörönutturalla, mutta mua yleensä ahistaa sillon. Mua häiritsee jotenkin olla julkisilla paikoilla ''nuhjusena''. Mä myös arvostelen ihmisiä usein ensin pärstäkertoimen perusteella, mutta muutan usein mielipiteeni mikäli saan tilaisuuden tutustua ihmiseen.

3. Paskan puhuminen
Jokainen ihminen tekee tätä. Ihan jokainen, kenenkään on turha jeesustella tässä asiassa, mutta mä oon ite tajunnut, että teen tätä välillä ihan liikaa. Siis aivan liikaa ja se alkaa ahistaan mua itteenikin, jolloinka aina havahdun siihen, että pitää rajottaa ja koitan pitää sen juoruamisen ja jauhamisen kurissa ties millä keinoilla (esim keksimällä jtn tekemistä kun tekisi mieli sanoa jotain pahaa toisesta tms).


4. Ahneus
Mä oon saanut sakot näpistyksestä. Niin ahne mä olen joskus ollut, että mun on ollut pakko saada tavaraa, vaikka mulla ei ole ollut varaa niihin, enkä mä ole tehnyt niillä mitään. Tästä sakosta on jo aikaa (ja äiti ei tiedä tästä mitään, mutta moooi äiti jos luet tätä). Mä olin sillon teini ja tyhmä ja ahne, mitä muuta voi sanoa. 

5. Väkivaltaisuus
Olin nuorempana, lähinnä ala-asteikäsenä, ihan hirveä. Mä olen usien läpsinyt mun kavereita ja jopa tönässyt yhtä kaveria semipahasti riidan aikana. Mulla on meinaan lyhyt pinna, onneks en enää ole väkivaltanen, mutta lyhyt pinna mulla silti on edelleen. Tyydyn nykyään enempi tohon tavaroiden paiskomiseen kun hermot menee. 

6. Mustasukkaisuus
Mä oon joskus ollut ihan sairaan mustasukkanen. Siis aivan järkyttävä. Mä oon pitänyt oikeutenani lukea kumppanin tekstiviestejä ja halusin aina tietää missä toinen menee jne. Tosin tän piirteen katoamiseen vaikuttaa myös varmaan toi kumppani, koska uskallan luottaa toiseen ja jollakin tyhmällä tavalla vaan tiedän, ettei Sergei koskaan satuttais mua.

7. Mässäily
Mä rakastan ruokaa. Siis ihan oikeesti mä voisin vaan syödä ja syödä ja syödä ja syödä enkä mä koskaan olis kyllänen. Mä oon joskus syönyt niin paljon, että oon oksentanut vaan, koska oon rakastanut sitä ruokaa niin paljon. Mä oon lihonut tän synnin takia hyvin paljon ja nyt koitan korjata tätä virhettä vahtimalla sitä, etten mättäis norsuannoksia lärvään 17kertaa päivässä. 


Mä tiedän, ettei joitain näistä ole varmaan helppo lukea tai ainakaan mun ei ollut helppo myöntää kaikkia, mutta toisaalta tuli helpotus ''sanoa nää asiat ääneen''. En tiedä miksi sitä todellista minuutta häpeillään nykyään niin paljon. Pakko sanoa, että mulle itelleni tuli tästä parempi olo ja sellanen, etten varmaan ookaan ihan ''paska ihminen'', koska monet näistä synneistä on menneen talven lumia ja oon jotenkin päässyt yli niistä, vaikka se on vaatinut kovaa työtä. Mun mielestä ois kiva lukea muiltakin bloggaajilta hieman pintaa syvemmältä asiaa ja niin sanotusti ''tutustua'' siihen ihmiseen ruudun takana. 

-Mari

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Mulla on ihan vattuna liikaa tavaraa

On kevät ja tajusin oikeesti vasta tän kuun puolella, että koulu on kohta ohi. Tää vuosi on mennyt ihan supernopeeta ja tuntuu, etten oo saanut mitään aikaseksi. Oon kuitenkin päättänyt, etten rasita itseäni stressillä turhaan, kuten ruotsin opettajakin sanoi ''oma henkinen hyvinvointi on tärkeempää kun koulun läpi juokseminen kiireellä''.
Mulla on jotenkin ollut kevättä rinnassa ihan tuhottomasti tässä ja tänään sen huomas mun hiuksistakin. Oon rakastunut kukkapantoihin, varsinkin sirompiin, ja mun mielestä toi sopii hyvin mun hiusten kanssa yhteen. Tulee tyttömäinen olo, vaikka talsiikin menemään maiharit ja farkut jalassa. Kontrastit on hauskoja.
Mun kameraan on tullut kummallinen vika. Toi yksi kohta blurrautuu syystä x, vaikka missään ei ole mitään kakkaa, joka voisi sen aiheuttaa. Onneksi kesätyöt kutsuu ja kortepohjassa elämä jatkuu (muutan tosiaan niinkin kauas tästä asunnosta, kun tohon viereiseen rappuun/taloon, miten haluaakaan kutsua). Halpa vuokra ei saanut mua vieläkään keskustoitumaan, koska nää asunnot on niin naurettavan halpoja, että en vaan voinut vastustaa kiusausta jäädä vielä vuodeksi tänne. Toki rentukan läheisyys on myös kätevää, koska siellä on keikkoja ja olen kuullut huhua, että rahaa vastaan saa oluttakin tuosta mystisestä rakennuksesta (ja jopa VR:n opiskelijakortillakin alennusta, oho). Mutta ehkä kesätyön ansiosta sais ostettua uuden kameran ja sitä kautta parannettua kuvaamisharrastuksenkin kiinnostuksen aikasemmalle tasolle.
Tää oli tällänen ihan kuulumispostaus, lähinnä turhaa höpöttelyä. Nyt siirryn muuttopakkaamisen maailmaan jälleen. Hitto, että voi pientä ihmistä ahdistaa tavarapaljous. Oon viime aikoina jotenkin taas kärsinyt materiaähkystä ja lahjottanut kamaa eteenpäin ihan huolella. En oo myöskään pystynyt kattomaan mitään ostosvideoita, meikkikokoelmavideoita tai haalintoja ilman pientä ahdistuksen tärinää kehossani. Oon jotenkin alkanut miettiin sitä, että mitä tällä kaikella tavaralla tekee. Se on vaan materiaa eikä sinänsä mitään oikeeta. Mullakin oli kasapäin vaatteita, joita en käyttänyt, kun aina samat vaatekappaleet käytössä ja tein ronskin ratkasun. Jos en ollut vuoteen edes kattonut vaatteeseen päin, se lensi mäkeen ja saman kohtalon koki monet pikkusälät kuten korut yms.
Muuton aikaan on niin helppo käydä tavaroita läpi ja ajatella, ettei ainakaan tuu kannettua kaikkea turhaa mukanaan uuteen asuntoon. Nyt pahvilaatikkoja kasaamaan ja tavarasta lisää ahdistumaan.

-Mari

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Kirjailijan sielu jo pienestä asti

Eli siis vanhoja päiväkirjatekstejä vuodelta kirves ja miekka.

Ote yläasteen päiväkirjasta:

Olin niin kauan katellut sua
ettiny niin monist paikoist.
Aika oli kulunu hyvi nopeest vaan
siihen, että laiskottelen päiväst toisee.
Koulu oli jo ajat sit unohtunu
ja kävin siel silti käivittäin.
No ainakin joka toinen päivä.


Näin runoilee teiniangstinen gootinperkeleen alku 2000-luvun paremmalla puoliskolla. Mitäkö tähän taiteelliseen pläjäykseen pitäisi sanoa? Ehkä sen, että tunne pientä häpeää kasvoillani. Tiiättekö sellasen pienen kuumotuksen poskilla? Tässä on myös hieno piirrustus mukana. Tosin ei mitenkään näytä liittyvän aiheeseen, mutta pakkohan tää on näyttää, että oon ollut taiteellinen aikanaan muutenkin kun kirjallisesti.

Löysin päiväkirjastani myös sivun, jossa lukee ''Sain tänään tekstarin, että oon osallistunut johki cittarin kilpailuun ja voittanut leivänpaahtimen'', tää oli selkeesti iso asia mulle. Voittaa kilpailu, leivänpaahdin ihan, vau!

Mä en sano, että tota päiväkirjaa olis ollut pelkästään helppo lukea. Siellä on yhdistettynä yläastetta ja lukioo. On surullista toisaalta miten kamala elämä nuorella ihmisellä onkaan ollut, mutta toisaalta huvittavaa miten rankasti on ottanut niin pienet asiat. Onko tää aikuistumista, kun alkaa tajuta, ettei elämä oo aina niin kuoleman vakavaa, kun mitä teininä on ajatellut? Heh, pakkaan kyllä ton päiväkirjan nyt muuttolaatikkoon, naurattaa niin noi jotkut jutut tuolla, mutta eihän tollasta voi pois heittää. :D

Onko teillä jotakin vanhoja päiväkirjoja tallessa tai kirjotitteko ees sellaseen?

-Mari

PS. Tekstiä kirjottaessa vastaan tuli ala-asteen päiväkirja ja on pakko kirjottaa teille vielä tämä syvällinen merkintä Ruunun Myllyn Ala-asteelaisen lapsen päiväkirjasta:
''Mira oli tänään kylässä, leikittiin barbeilla ja syötiin jätskiä. äiti teki tänään pahaa ruokaa, mutta on se silti kiva oonhan se äiti. ulkona alkaa olla kevät pääsee taas pelaa keinistä. oltiin myös yks päivä käymässä navetan vintillä vaik äiti kielsi mut en kerro sille koskaan!!!!!''

Olin selkeesti pahis jo lapsena, en koskaan kertonu äitille kyllä tosta, hah.


maanantai 6. huhtikuuta 2015

#daretogopunky

Mietin tovin osallistuako vai ei, mutta tehty mikä tehty. Mua voi äänestää tästä linkistä: klikutin