keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

7 Elämän Syntiäni

Otin kupillisen kahvia ja istahdin sohvalle. Selailin muutamat omasta mielestäni kivoimmat blogit läpi ja lueskelin blogien kommenttikentät (kyllä, mä teen tätä, olen kyylä). Silmiini pisti Pahalapsen teksti tai lähinnä kommenttiosiossa eräs anonyymin kommentti:
''Jokaisella on omat pimeät puolensa ja olisi paljon arvostettavampaa ja ihailtavampaa, jos joku rohkenisi myöntää joskus pihistäneensä kaverin Legot tai inhonneensa naapurin suloista mummoa. ''

Sain idean tästä, että miksipä ei. En usko, että kukaan ihminen on täydellinen, joten miksen ''tulisi kaapista'' ja kertoisi osaa synkimmistä salaisuuksistani. Enkä tarkoita mitään ''käyn terapiassa kolme kertaa viikossa'' -salaisuuksia (niin 2000-lukua) vaan ihan oikeasti siitä, että millasia hirviöitä mun sisälläni asuu. En koe kamalaksi myöntää ja kertoa näitä asioita, sillä oon sinut näiden kanssa ja käsitellyt monet asiat, päässyt niistä eroon myös aikanaan. 

Tässä tulee mun 7 elämän syntiäni

1. Valehtelu
Mä valehtelin nuorempana ihan sikana. Siis aaaaaivan järkyttävän paljon ja mitä tyhmemmistä asioista, siis aivan turhista. Mä oon ajatellut niin, että mun itsetunnollinen epävarmuus heijastu siihen, etten uskonut mun oikeen elämän olevan ''minkään arvosta'' ja keksin ihan typeriäkin juttuja. Mä oon päässyt tästä tavasta onneksi eroon, mutta en usko, että kukaan voi sanoa, ettei olisi koskaan valehdellut kellekään ja kyllä itekin vielä sitä harrastan, mutta lähinnä valkosina valheina.

2. Pinnallisuus
Mä olen turhamainen ihminen ja tällä tarkotan sitä, että miten mä nään itteni. Kuulostaa niin tyhmältä. Mä en jotenkin siedä itteeni tai mulla on paljon väsyneempi olo, jos en oo ees vähän laittautunut. Mä kyllä kuljen usein ihan ilman meikkiä ja hiukset lörönutturalla, mutta mua yleensä ahistaa sillon. Mua häiritsee jotenkin olla julkisilla paikoilla ''nuhjusena''. Mä myös arvostelen ihmisiä usein ensin pärstäkertoimen perusteella, mutta muutan usein mielipiteeni mikäli saan tilaisuuden tutustua ihmiseen.

3. Paskan puhuminen
Jokainen ihminen tekee tätä. Ihan jokainen, kenenkään on turha jeesustella tässä asiassa, mutta mä oon ite tajunnut, että teen tätä välillä ihan liikaa. Siis aivan liikaa ja se alkaa ahistaan mua itteenikin, jolloinka aina havahdun siihen, että pitää rajottaa ja koitan pitää sen juoruamisen ja jauhamisen kurissa ties millä keinoilla (esim keksimällä jtn tekemistä kun tekisi mieli sanoa jotain pahaa toisesta tms).


4. Ahneus
Mä oon saanut sakot näpistyksestä. Niin ahne mä olen joskus ollut, että mun on ollut pakko saada tavaraa, vaikka mulla ei ole ollut varaa niihin, enkä mä ole tehnyt niillä mitään. Tästä sakosta on jo aikaa (ja äiti ei tiedä tästä mitään, mutta moooi äiti jos luet tätä). Mä olin sillon teini ja tyhmä ja ahne, mitä muuta voi sanoa. 

5. Väkivaltaisuus
Olin nuorempana, lähinnä ala-asteikäsenä, ihan hirveä. Mä olen usien läpsinyt mun kavereita ja jopa tönässyt yhtä kaveria semipahasti riidan aikana. Mulla on meinaan lyhyt pinna, onneks en enää ole väkivaltanen, mutta lyhyt pinna mulla silti on edelleen. Tyydyn nykyään enempi tohon tavaroiden paiskomiseen kun hermot menee. 

6. Mustasukkaisuus
Mä oon joskus ollut ihan sairaan mustasukkanen. Siis aivan järkyttävä. Mä oon pitänyt oikeutenani lukea kumppanin tekstiviestejä ja halusin aina tietää missä toinen menee jne. Tosin tän piirteen katoamiseen vaikuttaa myös varmaan toi kumppani, koska uskallan luottaa toiseen ja jollakin tyhmällä tavalla vaan tiedän, ettei Sergei koskaan satuttais mua.

7. Mässäily
Mä rakastan ruokaa. Siis ihan oikeesti mä voisin vaan syödä ja syödä ja syödä ja syödä enkä mä koskaan olis kyllänen. Mä oon joskus syönyt niin paljon, että oon oksentanut vaan, koska oon rakastanut sitä ruokaa niin paljon. Mä oon lihonut tän synnin takia hyvin paljon ja nyt koitan korjata tätä virhettä vahtimalla sitä, etten mättäis norsuannoksia lärvään 17kertaa päivässä. 


Mä tiedän, ettei joitain näistä ole varmaan helppo lukea tai ainakaan mun ei ollut helppo myöntää kaikkia, mutta toisaalta tuli helpotus ''sanoa nää asiat ääneen''. En tiedä miksi sitä todellista minuutta häpeillään nykyään niin paljon. Pakko sanoa, että mulle itelleni tuli tästä parempi olo ja sellanen, etten varmaan ookaan ihan ''paska ihminen'', koska monet näistä synneistä on menneen talven lumia ja oon jotenkin päässyt yli niistä, vaikka se on vaatinut kovaa työtä. Mun mielestä ois kiva lukea muiltakin bloggaajilta hieman pintaa syvemmältä asiaa ja niin sanotusti ''tutustua'' siihen ihmiseen ruudun takana. 

-Mari

5 kommenttia:

  1. Rohkea postaus kyllä! Se on totta että jokaisella meistä on syntimme, mistä harvoin ääneen puhutaan, mutta samanlaisia syntisiä me kaikki kuitenkin lopulta ollaan. Itse en kyllä uskaltaisi samanlaista postausta tehdä, pelottaa liikaa ajatus että ketkä kaikki julkiseen blogiin voivatkaan eksyä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se, että täältä tän voi löytää kuka vaan, mutta toisaalta osa näistä asioista on niin vanhoja, että lähinnä hävettää miten tyhmä on joskus ollut :D

      Poista
  2. Voin samaistua :D Olin pienenä kamala valehtelija myös! Kaikkea aivan järkyttävän tyhmää tuli valehdeltua että nykyäänkin vielä hävettää. Tuli kyllä tästä postuaksesta vähän inspiraationtynkääkin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, noi kyllä hävettää osat jutuista vieläkin silleen, että 'miksi, miksi ihmeessä mun piti soperrella tollasta'' :D Hyvä, jos inspasi edes jotenkin. Jännitti vähän, että millasia kommentteja tälläseen postaukseen saattaa tulla, heh.

      Poista
  3. Rohkea postaus, hyvä että uskalsit kertoa näistä asioista. Monet bloggaajat kertoo vaan hyvistä asioista ja sitten nää vähän... huonommat(?) asiat jää kertomatta, vaikka nämä nimenomaan herättää mielenkiintoa.

    VastaaPoista

Jätähän kommentti! Se piristää päivääni :)