sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Heippa!

Mä katosin hetkeksi bloggaamisen parista kuin Nuuskamuikkunen vuorille. Mua alko jollakin tavalla ahdistamaan kaikki, mikä bloggaamiseen liittyy ja aloin miettiä asioita ihan liikaa. Mutta asiat on nyt mietitty ja pohdittu itsekseni ja ajattelin avata Bloggerin tekstinkirjoitusosion ja alkaa hakkaamaan näppäimistöä (tää mun kone jostain syystä sulki myös tän välilehden, kun pääsin kirjoittamaan jo pidemmälle tätä tekstiä, kun tähän asti ja menetin sekä kirjoittamani tekstin, että hermoni).

Mun päässä pyöri koko tän ajan ajatus siitä, miten kirjoittamisen alottaminen on aina vaan hankalampaa, mitä pidemmälle tämä tarkoittamaton tauko venyi. Yhtäkkiä olikin jo joulu ja en ollut päivittänyt mitään toviin. Alkujaan kirjotusahdistus alkoi kaikesta materiapohdinnasta, mun kameran hajoamisesta sekä koneen tökkivyydestä.

Materia-ahdistuksen edistyttyä tajusin jossakin vaiheessa, että ostin hetki sitten uusia meikkejä, jotka halusin aikanaan esitellä teille, mutten ollut koskenut koko meikkeihin, koska en ollut edes hetkeen meikannut. Mulla on ollut hiuskriisiä, naamakriisiä, painokriisiä, vaatekriisiä ja koulukriisiä. Ehkä blogitauko tuli oikeaan saumaan. Sain lopulta ahdistukseni kuriin ja palattua normaaliin kriisittömään elämääni. Nyt oonkin palannut bloggeriin useina päivinä luomaan jo raakaversioita teksteistä, vaikken mitään julkaistuksi olekaan saanut. Kuitenkin mieli on kirkkaampi ja paljon (omasta mielestäni) kivoja juttuja tulee julkaistua tulevaisuudessa. Uuden kameran ostaminen on kuitenkin aikanaan edessä, sillä toi vanha ihan kökköpaska.

Jos kuitenkin aika käy tylsäksi ja ikävä vaivaa ennen kuin mun blogiin putkahtaa mitään, niin mun arjellisia (ei arjalaisia) edesauttamuksia voi seurata edelleen snapchatista nimimerkillä Sorsotin.
Seuraava teksti tuleekin olemaan muuta kuin valittamista tai tajunnanvirtaa. Siihen asti siis, hyvästi ja näkemiin.

-Mari

2 kommenttia:

  1. Mukava, että olet palannut :) Tuntuu siltä, että monet katoaa bloggaamisen parista tiehensä. Mielestäni siitä ei tarvi ottaa stressiä, koska tarkoituksena on että tulee hyvä mieli ja tekee itselle jotain mieluista. Siinä vaiheessa kun siitä tulee suorittamista, ei se ole enää mukavaa kellekään ja mieluummin luen tekstiä, josta tulee kirjoittajan puolesta hyvä mieli, kuin väkisin väännettyä mitään sanomatonta huttua (jota tämä ei muuten ollut, ettei tule sitten väärinkäsityksiä). :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin mä oon itekin ajatellut, siks sattumatauon pitämisen pahottelu tuntuis jotenkin hölmöltä :D

      Poista

Jätähän kommentti! Se piristää päivääni :)