sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Bokeh 1

Tänään testailin ekaa kertaa bokehkuvausta ja se oli toisaalta todella hankalaa. Tiedän, ettei nämä ole kovin kummosia, mutta ajattelin jakaa ihan omaksi ( ja toivottavasti jonkun toisenkin) iloksi näitä tänne.

-Mari

Hiusten hoidosta

Tää blogger taas vammaa jotain omiaan kuvien suhteen. Tekstiä kirjoittaessa kuvat näkyy ties minkä kokosina ja stressaan sitä, että ne julkasuvaiheessa on myös päin helevettulaa.

En kuitenkaan tullut horisemaan teille bloggerin kuvakokojen toimimattomuudesta vaan havainnosta, jonka tein eilen suihkun jälkeen. Mun hiukset on nimittäin kasvanut tän värjäämättömyysvuoden aikana aika paljon. Miettien sitä, että ne oli alkujaan todella huonossa kunnossa ja kaikki kasvava pituus varisi aina lattialle hiuksia harjatessa. 

Oon saanut hiukseni kuntoon kaiken vaalennuksen ja tapon jälkeen täysin sillä, että oon vältellyt lämpölaitteita sekä hapetevärejä. Oon aika ylpeä omien hiusteni kunnosta tällä hetkellä. Piimax C+Biotiini on myös auttanut hiusten kasvuun aikalailla. Mun hiukset jumitti samassa mitassa ennen niiden syöntiä todella pitkään ja nyt siitä on päästy yli, jeij. Ei mulla vielä mitenkään kunnioitettavan pitkät hiukset ole, mutta ainakin nää on kohtuullisen hyvässä kunnossa ja kiusallisesta kerrostusleikkauksesta on päästy eroon. Kerrostusta on vieläkin, mutta nyt ne on sentään järkevän mittasia. Otsahiustenjämät on myös historiaa ja oon siitä onnellinen.

Se miksi mä alkujaankaan aloin kirjottamaan tätä postausta on, että halusin kertoa teille siitä, miten mä leikkaan hiukseni, koska mä teen sitä n. kerran tai kaksi kolmessa kuukaudessa. Mä törmäsin erääseen hyvään videoon, jossa tää leikkaustapa näytetään. Mä oon ihan pennusta asti tehnyt tätä hiuksilleni, en vaan tiennyt että sille on näköjään joku oikea termikin. Eli siis hiusta käännetään sormien ympärillä ja ne törröttävät osat aina katkotaan saksilla. Hiuksista tulee tällä menetelmällä oikeesti tosi silkkiset, plus ei menetä hiusten pituutta. Alla olevasta videosta näkee paremmin, että mistä on kyse. 

 
Mä oon alkanut kyseenalaistaa tangle teezerin käyttöä. Se nimittäin tuntuu katkovan hiuksia ja repivän niitä aika urakalla. Aina harjatessa kuuluu se aivan järkyttävä ääni pienenkin takun kohdalla ja hiusten latvoja löytyy niin lattialta kun vaatteistakin. Ostin nyt viimein luonnonharjan ja se tuntuu taivaalliselta. Mua epäilyttää Tangle Teezer jostakin syystä, plus se sähköistää hiuksia ihan sikana. En vaan koe, että se ois omaan tarkotukseen se paras hiusharja, vaikka joskus siltä tuntuikin. Normaalilla kammallakaan ei tule kuitenkaan harjattua niin väkivaltasesti hiuksia, kun mitä teezerillä usein tulee. Sillä harjatessa ei jotenkin kiinnitä huomiota siihen harjausvoimaan samalla tavalla, kun normaalilla puuharjalla tai kammalla hiuksia selvittäessä. 
Mun hiusten ihan latvat n. 1-2cm matkalta on aika huonossa hapessa ja pitäis tasottaa hiuksia, mutta en oo jaksanut vielä. Ne ei kuitenkaan oo joka kohdasta yhtä kamalat. Mulla on myös auttanut se, että pidän hiuksia aika usein letillä, leteillä tai ylipäätään kiinni. Nukkuessa harvoin pidän enää hiuksia auki, vaikka hiukset auki nukkuessakaan mun hiuksissa enää harvemmin on aamusin takkuja tai ne harvemmin pörröttää joka suuntaan. Mä suojaan hiukset pakkaselta jättämällä hiukset takin ja kaulaliinan alle ja vetämällä pipon syvälle päähäni. Käytän myös hiusmaskeja/kookosöljyä useamman kerran viikossa. Oon viimein aika tyytyväinen mun hiuksiin enkä koe jatkuvaa ahdistusta niiden suhteen. Käytin aikanaan pidennyksiä sen takia, että mua ahdisti mun lyhyet hiukset, nykyään oon sinut lettini kanssa. 

-Mari

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Maisemana pelkkä lumi

Fiilistelin tänään talvea. Mä tykkään niin mielettömästi noista huurteisista ja jäisistä puista, mutta en oo sen enempiä ehtinyt kameran kanssa vielä ulkoilemaan, kun ensin olin kipeänä ja sitten onkin ollut koulussa kiirusta. Tänään kuitenkin hieman ehdin testailla ja leikkiä kameran kanssa ennen totaalista pimeyttä.
-Mari

perjantai 15. tammikuuta 2016

Värilliset rajaukset

Testasin tänään tehdä rajaukset nestemäisellä mattahuulilakalla. En oikein ole keksinyt tuolle kirkkaanpinkille punalle mitään tekemistä, koska se ei sovi mulle huulipunana lainkaan. Tänään sainkin idean tehdä sillä rajaukset ja tadaa! Kyllä toi sopii mulle silmiin paremmin, kun huulille. Hiukset sävytetty hiusliidulla Barbiepinkkiin sopivammaksi. 

-Mari

Mummohiukset ja värinpoisto

Viimeaikoina Facebookin erinäiset hiusryhmät ovat kuhisseet aiheesta mummohiukset, nuo kauniin harmaat upeudet ja millä kaupan tököteillä saavuttaa ne. Olen kuullut mitä hulluimpia neuvoja ja ideoita asian suhteen ja oon jopa vähän (paljon) raivonnut itsekseni tästä vinkkien jakamisesta. Haluaisin tähän alkuun sanoa, että mikäli mummotukkaa halajaa, suosittelen marssimaan kampaajalle. Varsinkin siinä tapauksessa, jos lähdetään värinpoistojen kautta kohti harmautta. Loppupeleissä kampaajakäynti voi tulla halvemmaksi ja ainakin säästää hiukset, jos ei muuta. Kampaaja tietää paremmin, mitä tekee, vaikka oisit kuinka hyviä vinkkejä kaverintutunkumminkaumanserkulta kuullut. Kampaajalla on myös laajempi kirjo, josta valita juuri ne oikeat sävyt ja värit sinun hiuksillesi. Oman kokemukseni mukaan Suomessa myytävistä kaupan väreistä yksikään ei ole se mummoharmaa, jota tavoittelet. Harmaat hiukset ovat monimutkainen asia. Kampaaja osaa myös ottaa huomioon hiuksissani olevat eri pigmenttisävyt, jotka vaikuttavat värjäyksen lopputulokseen.

Jos tämänkin tekstin alkupätkän luettuasi päädyt kuitenkin kotivärjäykseen, voit jatkaa lukemista omalla vastuulla. Kirjoituksestani hohkaa huomattavasti läpi se, että suosittelen kampaajalle menoa aina vaikeissa tai suurissa värimuutoksissa. Tämä on itse kantapään kautta opittu. Olen aikaisemminkin kirjoittanut hiusten vaalentamisesta, mutta ajattelin pureutua tässä niihin asioihin, joilla kotona voit turvallisesti kokeilla mummohiusten saavuttamista. Ongelmana ehkä kotivärjääjillä ja jotakin väriä havittelevilla ihmisillä on se, ettei tunnisteta edes tavoitekuvasta lopullista väriä. 

Useissa lopputuloksen esimerkkikuvissa on havaittavissa sinistä vivahdetta, jota moni ei kuitenkaan huomioi. Kuvat voivat usein olla myös photoshopin ja satojen filttereiden peittämä kaunis unelma, joka ei vain ole mahdollinen oikeassa elämässä. Kaupungilla on vastaan kävellyt monia harmahtavia hiuksia, jotka ovat luonnonvalossa kauniit, mutta sisätiloissa taittavat vihreään. Usein mummohiuksia aletaan myös värjäämään oranssihtavankellertävälle pohjalle sinisävyisellä värillä, mikä aiheuttaa pahemman tukkakriisin kuin alkuperäinen värinpoiston jälkeinen tipupää. Vihreästä pigmentistä eroon pääseminen on nimittäin työläämpää (ainakin omalla kohdallani) kuin keltaisuutta vastaan taisteleminen. 

Paras tapa aloitta kotivärjäys kaikkien suurien ja pienienkin värimuutosten suhteen on tunnistaa realiteetit. Yhdessä yössä ei hujahdeta mustasta valkoiseksi ilman hiusten tuhoamista ja ei välttämättä silläkään. Yksin värinpoisto ei riitä siihen, että tahdot punaisesta vaaleat nyt heti oitis ja jos riittää, olet valinnut turhan tujun värinpoiston jo kättelyssä. Miedolla hapetteella päästään turvallisesti pidemmälle vaalennusprosessissa kuin yhdelläkään Garnierin purkkivärinpoistolla, joka lupaa jopa 8 astetta vaaleamman lopputuloksen. Hälytyskellojen tulisi soida ja kovaa jo siinä vaiheessa, kun lukee kaupan väripakerin kyljestä tuollaisen lupauksen. Onneksi kauppoihin on tullut myyntiin jo aika pitkän aikaa sitten Biozellin erillinen hapete ja vaalennusjauhe. Nappaa mielummin se mukaan kaupasta, kuin pakettiväriä. Näin pystyt itse vaikuttamaan siihen kuinka kovaa myrkkyä olet päähäsi laittamassa. 

Toinen suuri ongelma värinpoiston suhteen on levitystapa. Värinpoisto tulisi levittää ensin latvaan ja viimeisenä tyveen. Latvassa on eniten värikerrostumaa ja täten se vaalenee hitaimmin. Tyven hius on usein omaa tyvikasvua ja vähemmän värjättyä, joten se vaalenee huomattavasti helpommin ja nopeammin kuin latva. Tästä johtuu usein esiintyvä kirkkaan keltainen tyvi ja ruskea latva, jota monet usein ihmettelevät. Ennen värinpoistoa olisi hyvä ostaa netistä värinpurku esimerkiksi ColourB4. Värinpurku nimenomaan poistaa keinopigmenttiä hiuksesta. Tämänlaisen tuotteen jälkeen voikin siiryä siihen värinpoistoon. 

Värinpoistojen välissä kannattaa odottaa se aika, joka väripurkissa on suositeltua. Värinpoisto nimittäin avaa hiuksen ja silkkoo pigmentit, täten pigmentit liukuvat pois hiukesta. Mitä useamman värinpoiston tekee, sitä enemmän hius aukeaa, mutta jos nämä tehdään samana päivänä monta kertaa peräkkäin, ei värinpoisto enää välttämättä poistakaan väriä vaan avaa vain hiusta enempi, kunnes hius katkeaa ja siitä muodostuu sitä surullisen kuuluisaa purkkaa. Jopa Wikipedia kertoo sen, ettei useita värinpoistoja suositella tehtäväksi peräkkäin, koska se on kaikista värjäyksistä kuluttavin toimenpide hiukselle. Hiuksen kunto tulee tulkita aina ennen hoitotuotteiden käyttöä, sillä kosmeettisesti korjattu hius voi tuntua ja näyttää terveeltä, mutta olla hauras ja katketa värinpoiston yhteydessä. 

Värinpoistoja on tehtävä, kunnes toivottu tummusaste on saavutettu. Sävytteet ja värit eivät vaalenna värjättyä hiusta. Usein kuulee huhua, että hopeashampoon laittaminen kuiviin hiuksiin vaalentaa hiusta, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Hopeashampoo vain taittaa keltaisuutta pois. Mikäli värinpoiston jäljiltä on olemassa oranssiutta tai muuta epätoivottua sävyä hiuksissa, hopeashampoo voi jopa pahentaa tilannetta ulkonäöllisesti korostamalla hiuksessa olevia sävy- ja tummuuseroja. 

Sitten siihen itse mummotukkaan, josta tämä on koko teksti lähti juontamaan juurensa. Mummotukka vaatii hyvin vaalean puhtaansävyisen pohjan. Kampaamossa taitoilla leikkiminen on yksinkertaisempaa, sillä vaihtoehtoja ja tietotaitoa on enemmän. Kotona kädet ovat hyvinkin sidotut siihen, mitä lähicitymarket tai nettikaupat tarjoavat. Itse suosittelen usein hopean tavoittelussa suoravärejä. Directionsilla on esimerkiksi ihan sävy Silver ja niin on monilla muillakin värimerkeillä. Näillä ei voi mennä homma kovinkaan pieleen, sillä suuriosa suoravärihopeoista sisältää violettia pigmenttiä sinisen sijaan ja täten vihreyden aikaansaaminen on hieman hankalampaa tai lähes täysin mahdotonta. KC:n colormaskeissa on hyviä vaihtoehtoja keltaisuuden taittoon ja näin platinan pohjan saavuttamiseen. Paras neuvo, jota mummotukan tavoitteluun on antaa, on mennä kampaajalle, MUTTA toiseksi paras neuvo on käydä kampaamossa kysymässä hopeatuotteista, suoraväreistä tai vaikka colormaskeista. Kampaaja osaa varmasti suositella parasta ratkaisua, mikäli vain kysyt. Parasta tässä on myös se, että voit suoraan myyjältä kysyä, että tekisikö tietty tuote hiuksillesi mitään, kun hiuksesi ovat sen väriset kuin ovat ja myyjän on helppo neuvoa, koska näkee hiukset päässäsi oikeasti. Kolmanneksi paras neuvo on varmastikin tehdä aina testiraita hiukseen ennen kokopään sävytystä tai värjäystä. Niskahiukset on turvallinen paikka testata jotakin väriä tai sävyä, sillä sieltä se ei hyppää heti silmille, vaikka värjäys ei olisikaan toivottu.  

Facebookin hiusryhmissä neuvoja kysytään usein ilman kuvaa ja kuvakin aina valehtelee. Jokainen ihminen näkee hiuksessa olevat sävyt erilailla. Olen huomannut, ettei moni edes erota, mikä on värinpoiston jälkeistä keltaisuutta ja mikä oranssiutta. Monella on harhakuvia värinpoistoista ja niiden vaikutuksesta. Osa kuvittelee, että yhdellä värinpoistolla saa purkin kyljessä olevan valkoisen pään aikaan mustasta. Oma neuvo värinpoiston ja värien suhteen yleensäkin on se, ettei tuijota liikaa purkissa olevaa esimerkkikuvaa. Kuten sanoin, kuva valehtelee ja purkkien kuvat on varmasti photoshopin ja hyvän valotuksen ansiota. Jokaisen hiukset myös reagoivat tuotteisiin eri tavalla. Se, mikä toimii toisella, ei toimi toisella. Kampaajat eivät ole turhaan ammattilaisia vaan hyvä kampaaja osaa tulkita hiuksen kunnon, rakenteen, lähtötilanteen ja laadun ja täten lähteä rakentamaan tarvittavaa värinpoisto ja taittoprosessia. 

-Mari

keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Mitä hiustuotteita mun suihkussa on?

Mä olen kipeänä kotona ja mietin, että mikä olisikaan parempaa tekemistä, kun kirjotella blogia flunssasena. Musta tuntuu, että mun pää on vaan täynnä räkää, joten meikkipostaus ei tule kysymykseenkään, mutta sitten muistin postausidean, jonka sain vähän aikaa sitten. Ajattelin, että teitä lukijoita voisi kiinnostaa sellaset perusluottotuotteet markettituotteiden puolelta, joita vaan on pakko aina olla kylppärissä, tosin niiden joukkoon on eksynyt nyt muutamat uudet mukavat tuttavuudet. 
Oon nyt hullaantunut noista Erittäin Hieno Suomalainen -tuotteista ja mun oli pakko erään suosituksen jälkeen käydä ostamassa toi mustikkashampoo myös. Pidän sen hajusta ihan sikana! Aivan törkeen hyvän tuoksunen ja tuntunen shampoo. Jättää hiukset silleen sopivan puhtaiksi ja ilmaviksi. Tosta shampoo+:sta puhuinkin jo aikasemmin, joten siitä en ajatellut edes mainita nyt toistamiseen. Biozellin hopeashampoosta on tullut sellanen peruspieneen taittoon riittävä hopeatökötti ja ton hinta on melkein koko tuotteen paras asia. Sen lisäks mä käytän perusshampoona tollasta XZ Rauhottavaa shampoota. Mä pidän ton tuoksusta ihan mielettömän paljon ja se on mulla käytössä sellasena aivan ns. arkishampoona, sekä Sergei käyttää sitä. En osaa oikein paremmin selittää. Ei tossa tuotteessa mitään ihmeellistä ole, oon vaan tykännyt sen tuoksusta ja pesevyydestä.
Kuten tästä huomaa, mulle hiustuotteissa tuoksu on tosi tärkeä. Mua ärsyttää, jos hiukset tuoksuu pahalle/ei millekään.


Tässä kuvassa on hoitoaineet, jotka on ottaneet jalansijansa meidän kylppärissä ainaisina perushoitoaineina. Elvitalin punanen on jo lapsuudesta tuttu puteli ja se on sieltä asti kulkenut melkeinpä matkassa. Tykkään ton hoitaineen rakenteesta, koska se on todella paksua ja toi silottaa hiukset tosi hyvin. Dovesta oonkin aikasemmin satuillut samoin kun tuosta Hoitoaine+:sta. Uusimpana tulokkaana on Pantenen hiusmaski, jota yritän muistaa käyttää n. kerran viikossa. Toi Pantene tuoksuu vähän turhan voimakkaalle, mutta se pehmittää hiukset mukavasti ja selvittää sopivasti.  Tykkään myös siitä, miten toi Pantenen purkki toimii. Siinä on toi kultanen kansi, joka nousee tosta ja ei tarvi pyöritellä tms. kantta auki, kun on märät kädet tai muuta.
Kookosöljystä on tullut mun kauneustuotteiden numero 1 vasta viimevuosina. Tuun vähän jälkijunassa tähän hommaan. Käytän totakin noin. kerran viikossa hiusmaskina sekä sitten päivittiän meikkien poistoon. Kookosöljyä levitän myös yöksi kasvoille sellasiin todella pakkasen kuivattamiin kohtiin. Ite otan tota kookosöljyä tuolta purkista ihan lusikalla ja mätän sen ''sulamaan'' sellaseen hiustenvärjäysastiaan, jonka laitan lillumaan kuuman veden päälle altaaseen. Tonne purkkiin ei kannata työntää käsiä, ettei sinne mene bakteereita. Ite käytän tota kookosöljyä siten, että pesen hiukset suihkussa. Pyyhe kuivaan fledan ja levitän sitten öljyn niihin. Letitän hiukset ja nukun öljy päässä. Aamulla pesen hiukset uudestaan ja laitan normaalin hoitoaineen perään. Käyttötapoja on varmaan yhtä monia kuin käyttäjiä, mutta itelleni tää on sopivin. Pesen hiukset ennen levitystä sen takia, ettei hiuksissa ole silikoneja tms. jotka vaikuttaisi öljyn hoitavuuteen.

Mitä teidän kylppärin luottotuotteet on hiustenhoidon suhteen? Löytyykö samoja?

-Mari

tiistai 12. tammikuuta 2016

Kulmakarvojen vaikutus yleisilmeeseen

Mä taisin mainita aikaisemmin täällä blogissa, että mun mielestä meikin yks tärkeimpiä asioita on kulmakarvat (meikkipohjan lisäksi). Halusinkin tässä teille esitellä omalla kohdallani kuinka paljon kulmakarvojen ehostus muuttaa mun silmäalueen mielekkyyttä (hitto miten sanottu). Nappailin eräänä päivänä meikkipohjan jälkeen kuvat mun silmästä ennen kulmakarvojen ehostusta.  
Ja tämän jälkeen kaunistin kulmakarvat ja nappasin toisen kuvan. Kuvista näkee selkeästi eron kuinka paljon huolitellumman näkönen mun koko silmän ympäristö on tän jälkeen. Katsekaan ei näytä niin väsyneeltä, ainakaan omasta mielestäni. Kuvissa on eri silmät, mutta eipä nää mun karvahahtulat ja killittimet paljoa eroa puolesta riippuen. Huono kulmakarvapäivä myös voi pilata koko meikkausfiiliksen itselläni ihan sekunneissa. En koe edes huonoa hiuspäivää niin pahaksi asiaksi omalla kohdallani kuin kulmakarvojen kanssa kamppailun.
Kulmakarvojen ehostaminen on mulle meikissä se yks tärkeimpiä juttuja. Se tekee mun katseesta jotenkin avaramman ja pirteemmän. Mun kulmakarvat kasvaa muutenkin miten sattuu ja ne on tosi vaaleat, jos en värjää niitä, joten en voisi kuvitellakaan meikkaavani ilman kulmakarvojen värittämistä. Nykyään teen kulmakarvani ihan luomivärillä, koska sen tulos on pehmeämpi kuin kulmakynällä tai geelimäisellä tuotteella. Viimeistelen koko homman värittömällä kulmakarvageelillä (tuotteet alemmassa kuvassa).
-Mari

maanantai 11. tammikuuta 2016

Ashes to Ashes

Vasta, kun Lemmy saatiin just kipattua monttuun niin tänään maailma heräs järkytykseen. Mä en oikein ole itkenyt kenenkään julkkisten kuolemia, mutta tänään mä tihrustin kyyneleitä täällä. Viimeset kaksitoista kuukautta on ollut ihan hirveen huonoa aikaa suurille taiteilijoille ja heidän faneille. Miestä on kaatunut kuin viljaa. Ensin itseeni kolahti Leonard Nimoy ja kun siitä järkytyksestä oli juuri ja juuri selvitty niin Sir Christopher Lee alkoi viskellä luskoita nurkkaan. Nyt keskuudesta on poistunut ihminen tai oikeastaan legenda, jonka teokset on koskettaneet syvästi monia ihmisiä ympäri maailman. Riittäisköhän jo tältä erää nämä menetetyt hienot taiteilijat vai vieläkö jotain? Oikeastaan se itku ei edes tullut tänään heti. Se itku johtui seuraavasta videosta ja kaiken tän yhdistelmästä jostakin kumman syystä. 

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Mitä sanoisin nykypäivänä teini-ikäiselle itselleni meikkaamisesta?


1. Älä sheivaa kaikkia kulmakarvoja pois. Jätä edes pienet kulmakarvan alut jäljelle, näin on helpompi hahmottaa mistä kulmakarvan tulisi alkaa.

2. Osta vaalein meikkivoide, mitä Hämeenlinnan Anttilasta saa, se on todennäköisesti se lähimmäksi oikean sävyinen.

3. Älä käytä naaman pohjustukseen pelkkää puuteria.

4. Osta neutraalin värinen luomiväripaletti, jossa on siis jotain nudesävyjä. Kun olet oppinu niillä meikkaamisen salat, testaa vasta sitten kirkkaita värejä.

5. Käytä poskipunaa. Oikeesti, oot pallopää ilman minkäänlaista korostusta tms. kasvoilla. Oot sitä muuten edelleen aikuisenakin, pyöreet kasvot on mitä on.

6. Rasvaa naama aamuin ja illoin pesun jälkeen. Usko mua, säästyt paljolta.
Loppukevennyskuva

Teksti on kirjoitettu osittain humoristisessa mielessä. Kaikilla on takanaan kamalia teiniaikojen meikkikokeiluja (mun mäkkärikulmat666 ja arkicorpset mm.). Lista on vinkeistä, joista olisin ollut nuorena onnellinen, jos joku olisi opettanut mulle edes osan näistä asioista. Elämä ois ollut helpompaa ja monilta kämmeiltä säästytty, haha.

-Mari

perjantai 8. tammikuuta 2016

Kävimpä kerran Lidlissä

Okei, valehtelen, koska oon mä siellä käynyt useemminkin, kun kerran, mutta toi lause vaan sopi otsikoksi jotenkin hyvin. Lidlissä kierrellessä eteen sattui sitten eräs asia, joka mun on pitänyt jo pitkään ostaa. Ja se asia on hiustenkiharrin. Kattelin siinä muutamaakin eri mallia, kunnes päädyin ostamaan paketin, jossa on monta erilaista vaihtopäätä tohon laitteeseen. 
Kotiin saavuttaessa oli pakko repiä paketti heti auki ja päästä testaamaan. Päädyin kokeilemaan ihan ensimmäisenä tuota kreppirauta-/suoristusrautaosaa Sergein päähän ja se pelitti todella hyvin. Siis se osa, ei Sergein pää pelitä enää mihinkään tässä iässä. Tein sillä kreppiosalla vaan tyveen hälle testikohotusta ja sit suoristin muut hiukset (Sergein hiukset on muutenkin tosi suorat). Omiin hiuksiini päätin testata tota halkasijaltaan isointa kiharrinta, koska sellasta oon ettinyt kohtuuhintasena pitkään. Oon kaivannut hiusten kihartamista ihan sikana. Mun muotoilurauta siis hajosi ja se ei vaan enää toimi, kuten ennen. Astuin sen päälle vahingossa siis ja siitä vanhasta raudasta katkes sellanen pieni muovinpala ja nyt ne pinnat ei enää mee yhteen asti.
Rauta lämpiää ehkä vähän hitaanlaisesti, mutta ei kai kukaan hirveessä kiireessä edes ala kihartamaan hiuksia ja ei toi kuitenkaan niin mahdottoman kauan lämpiä, että siinä ajassa ehtis esimerkiksi kuolla pystyyn. Kiharrin on kaikin puolin tosi jämäkän olonen eikä niin rimpula, kun oletin. Välineen varresta löytyy kolme säätönappia: pois päältä, lämpö 1 ja lämpö 2. Toivon, että tätä en saa rikki niin äkkiä, kun edellisen muotoilurautani (lol). En oo toviin käyttänyt mitään kuumamuotoiluvälineitä niin oli jotenkin piristävää leikitellä ees tän verran tolla uudella kapistuksella. Näiden kuvien jälkeen testasinkin sitten melkein kaikki vaihtopäät hiuksiini ja nyt mulla on hirvittävät kasarikiharat päässä kaiken kokeilun jäljiltä, haha.

Ironisinta mun mielestä kaikessa tässä on, että tota tuotetta myydään Britney Spearsin naamalla. Mun mielestä sen ihmisen mainoskasvopakettiin sopis enempikin huonot hiustenpidennykset, hiustenleikkuukone ja sateenvarjo, mutta kaikkien iloksi mä en olekaan päättämässä näistä asioista.

-Mari

torstai 7. tammikuuta 2016

Luomiväripalettini

Otsikko jo olennaisen kertookin, mutta tämä postaus tosiaankin koskee tällä hetkellä omistamiani luomiväripaletteja. Siivosin meikkivarantojani tuossa taannoin turhahkoista yksilöistä, joten tämä nyt ei hulppean suuri kokoelma ole. En itse koe tarpeelliseksi hamstrata samoja sävyjä monelta eri firmalta tai ylipäätään hamstrata meikkejä yli käyttötarpeiden. Kosmetiikalla on kuitenkin aina se ''parasta ennen'' -päivämäärä ja en ymmärrä miten isojen varastojen tms. ostajat ehtii edes käyttää kaikkea, mitä ostaa...

Kuten kuvasta näkee, en omista montaakaan palettia enää siivouksen jälkeen. Kolme Sleekiä, kaksi nudea W7:lta, yhden Inglotin paletin, beauty uk:n pikkupaletin ja H&M:stä aikanaan ostetun helmiäisen sävyjä sisältävän paletin. Näillä pärjään aika hyvin ja enää vain harvoin tulee meikkiboksista edes irtonappeja kaiveltua. Toki tämäkin määrä voi olla jollekin paljon, mutta itselleni tämä on aika kohtuullinen/normaali määrä.

Kuten huomaa, monet paleteista on erilaisia nudeja ja neutraaleja sävyjä. Joukossa on vain muutamat hieman ''rajumman'' väriset paletit. Kuvassa näyttää, että osa paleteista olisi hyvinkin samankaltaisia, mutta luonnossa sävyillä ja mm. helmiäisyyden määrällä on eroja monissakin väreissä. Nuo w7 paletit on kyllä maailman paras asia arkena. Niistä löytyy kaikki tarvittava. En näiden omistamisen jälkeen ole kokenut tarpeelliseksi edes ostaa Urban Decayn kalliita Nude paletteja. UD:n palettien hinta on myös hieman suolainen opiskelijalle. Pidän noin ylipäätään sellaisesta kohtuuhintaisesta kosmetiikasta usein enempi kuin ökykalliista. Se on mukavaa huomata miten pienelläkin rahalla voi saada aivan todella laadukkaita tuotteita eikä kosmetiikan ostaminen rokota lompakkoa ihan kamalasti.

Olen myös huomannut, että alan irtonappien sijaan yhä enempi siirtyä paletteihin. Mun pitäis vaan hakkia Grimaseille sellanen niiden meikkinappien pidikealusta, koska toi torni alkaa ärsyttämään, jos tarvii välistä jotakin, hah. Mainittakoot vielä näin loppuun, että Sleekista on lyhyen ajan sisään muodostunut itselle yksi lemppareista. Luomivärien koostumus ei ole jauhoinen vaan mukavan pehmeä ja helposti levittyvä. Pigmentti on myös todella hyvä kaikissa omistamissani Sleekin paleteissa.

-Mari

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Meikkimasennus

Mä oon elänyt jotain naama-ahdistusaikaa jo syksystä asti. En jaksa nykyään enää oikein meikkailla ollenkaan. Oon toki onnellinen siitä, että kehtaan liikkua kylillä ilman pakkelia, mutta se on aiheuttanut myös sen, etten ole hetkeen edes jaksanut ajatella meikkaamista. Nykyään meikkaaminen tuntuu jotenkin harvinaiselta herkulta tai sellaselta ''nyt mä repäsen ja meikkaan''. Ehkä sateisella syksyllä/talvella oli oma osansa tässä tunnetilassa, kun kaatosateessa on ihan sama onko sotamaalia vai ei. 
Jotenkin myös luonnollisten hiusten kanssa sopii meikitön naama paremmin kuin sillon, kun mulla oli räikeet hiukset. Tää teksti alkaa mennä ihan silkaksi pohdinnaksi kyllä. Noh, kuitenkin. Eilen tosiaan sitten ''repäisin'' ja pakkeloin naamani. Mulle on muodostunut joku outo tapa nostaa toista kulmakarvaa kuvissa ja se häiritsee ihan sikana. Näyttää eriparilta kulmakarvat, heh. No, mutta eilen oli muutenkin aivan järkyttävä turkkilaiskulmakarvapäivä eli ne ei asettuneet sitten miltään. Meikkaamisen ohessa teki mieli piirtää pokalla vaan kulmakarvat yhteen ja lähteä kirpparoimaan. Mua turhauttaa suunnattomasti, jos kulmakarvat ei vaan tottele ja galaksit alkaa räjähdellä aina siinä vaiheessa. Anyway, tässä on eilisen meikki. Silmämeikki on tehty Sleekin Garden of Eden paletilla.

-Mari

tiistai 5. tammikuuta 2016

Uusi vuosi, uusi shampootuttavuus

...ja hoitoaine. Löysin Karkkipäiväblogista tekstin Erittäin Hieno Suomalainen shampoosta ja ajattelin, että what the hell, onko tällä firmalla muutakin, kun lapsuudesta kajastava sininen purkki. Seuraavan kerran, kun kävinkin Minimanissa, nappasin shampoon ja hoitoaineen mukaan. Minimanissa ei ollut tuota tehohoitoa, mutta en ollutkaan siitä kovin kiinnostunut. Noiden hinta oli jotain vähän alle 3€ ja ajattelin, että vaikka toi ei sopisikaan mun hiuksille, niin sitten Sergei vois pursottaa vaikka purkin kerralla päähänsä, jos tahtoo.

Kyseessä on vissiin aika tuorekin tapaus tältä kosmetiikkafirmalta ja kyseinen shampoo ja hoitoaine on tarkoitettu käsitellyille hiuksille. Sopii siis täydellisesti esimerkiksi värjätyille hiuksille! Nyt tänään tällä pesinkin ja käytin myös hoitoainetta, enkä edes pyyhekuiviin hiuksiin vaan suihkussa vettätippuviin (koska oon laiska). Hoitoaine selvittää kohtuullisesti. Tää on budjettishoppaajan unelma, jota kannattaa testata, josko sopisi omillekin hiuksillesi. Tässä rahaa ei kuitenkaan hassaa ja omat hiukseni tuntuu tän jälkeen ihanan pehmeiltä ja sileiltä (ne myös kiiltää!). Plussaa myös kotimaisuudesta. Tykkäsin myös siitä, ettei hoitoaine latistanut hiuksia tai jättänyt niitä sellaseksi likaisen tuntuisiksi, kuten monet hoitavat hoitoaineet (kuulostaapa tyhmältä) yleensä tekee. Hiukset jää puhtaiksi ja ilmaviksi, mutta tuntuu ja näyttää hoidetuilta.

-Mari