tiistai 28. kesäkuuta 2016

Anteeksi, mutta olisiko teillä hetki aikaa kuulla Essencestä?

Essence on hiipinyt mun meikkipakkiin vähän salakavalasti. Kaikki tapahtui, kun annoin pikkusormeni Essencen geelilakoille ja siitä se ajatus sitten lähtikin. Tuotemerkki tuotiin tämän vuoden puolella (vai viimevuoden lopussa?) Minimani nimiseen markettiin myyntiin Jyväskylässä. Minimanin hyllyt on kuitenkin ollut tyhjillään siitä päivästä lähtien, kun ihmiset ovat tajunneet aivan törkeän halvan kosmetiikan olevan myös laadukasta, joten turvauduin jälleen pretty.fi nettikauppaan. 
Kynsilakat taitaa tosiaan olla eka kosketukseni merkin tuotteisiin ja eipä niistä ole valittamista. Geelilakat kestää itsellä paaaaaaaaaljon paremmin, kuin normaalit kynsilakat ja siksi olenkin näihin tykästynyt. Ei tätä tuotetta ole myöskään hinnalla pilattu. Tarkkaa hintaa en minimanissa tälle tuotteelle muista, mutta jossakin 3euron pintaan taidetaan liikkua. Värivalikoima on myös laaja, joten varmasti jokainen voi löytää jotakin itselleen tuotevalikoimasta. 
Tää Essencen ripsiväri on muistaakseni aikaisemminkin ollut blogissa esillä ja sen takia ei aikomukseni olekaan höpötellä siitä enempiä. Harja on ripsivärissä aika iso, mutta täältä postauksesta voitte lukaista lisää, jos kiinnostaa: Testissä: Halvat ripsivärit.
Mulla on jostakin syystä vain kaksi näitä kyniä. Miksi? Aloin siis vaan itekseni nyt miettimään, että miksen ole ostanut enempää. Tää taitaa olla aina se tuote, joka on Minimanista loppu tai ainakin ne värit, joita ite haluisin pakkiini. Noh, mitäpä näistä sanois. Pigmenttiä irtoo enempi, kuin monista kalliimmista meikkikynistä. Näissä on sopivan pehmeä terä, muttei sellanen muhjunen anytime koostumus (if you know...). Värit on just sitä, mitä paketissa luvataan. Nää on muodostunut mustan eyelinerin korvaajaksi mun arkimeikissä aika usein, kun oon halunnut jotain vaaleampaa ja ns. neutraalimpaa kuin ikuisesti intensiivinen kissarajaus.
En ole suuri liquid inkin ystävä. Se tuli todettua tämän Essencen tuotteen myötä. Tuotteessa ei ole itsessään vikaa, tää ei vaan ole mun juttu. Käytän tän kanssa erillistä sivellintä, koska purkissa oleva ei vaan iske itteeni, en saa sillä siistiä jälkeä aikaan. Veden pitävä tää tosiaan on. Erittäin vedenpitävä. Ite sain tän irti naamasta vaan öljyllä. Tää on siis erinomainen suomen vähäsateiseen kesään.
Dipliner on korvannut mulla Rimmelin miljoonakertaa kalliimman eyelinerin. Vedenkesävyydestä tässäkin plussaa, tää tosin lähtee lämpimällä vedellä ihan ookoosti pois.

Käytin ennen aina Elfin kulmakarvageeliä, mutta aloin kyllästymään siihen, että se kuivahti aina itestään purkkiin tai sitten sitä ainetta oli vaan tosi vähän, koska se oli AINA loppu. Nyt päädyin ostamaan Essencen vastaavan ja en huomaa valittamista, tuotetta tulee purkista paremmin ulos ja itsestäänkatoavaisuutta en ole havainnut ainakaan vielä. Tuote tekee, minkä lupaa.
Make me brow (Make minä kulmakarva) on erittäin hyvä värillinen kulmakarvamaskara. Just sopivan vaaleenruskee omille hahtuville nyt, kun en ole saanut aikaiseksi värjätä niitä kestovärillä. Kesän perusmeikki onkin aikalailla tämä ja ripsiväri ja oon valmis mihin vaan. Sävy on myös mukavan kylmä eikä punertava, kuten monilla muilla merkeillä keski- ja vaaleanruskeat tuppaa olemaan.

Tämä. En osaa edes sanoiksi pukea tämän puuterituotteen täydellisyyttä. En oo kertaakaan tämän ostamisen jälkeen kiukunnut kulmakarvoja tehdessä. Oon kulmakarvanatsi, jos ne ei onnistu, tulee itkukiukkupotku ja päivä pilalla. Koko naama tuntuu lässähtäneeltä, jos koen kulmakarvani huonoksi. Tän paketin mukana tulee pinsetit ja sellanen surkee sivellin, jolla heitin vesilintua. Ohessa myös ohjeet täydellisten kulmakarvojen tekoon.
Nää sävyt sopii itselleni just eikä melkein. Käytän aina kulmakarvan alkuosaan tota vaaleampaa sävyä ja häntäosaan tumminta, toi keskiruskea on itellä blendausväri, jolla yhdistän kulmakarvan alun ja lopun ja siistin lopulta tolla vaalealla. Toi vaalea väri on niin nätti kulmaluulla. Korostaa sopivasti, ei liikaa, mutta erittäin merkittävästi.
Meikkivoiteiden koostumuksessa, peittävyydessä ja mattaisuudessa ei ole moitittavaa, mutta sävyvalikoimassa on. Jouduin työstään näitä aivan sikana, jotta ne häipyy mun kalman kalpeaan ihoon just eikä melkein. Oonhan mä kesäväriä saanut naamalleni toki, joten työstö on helpompaa. Talvella nää molemmat sävyt ois mulle iso nou nou, koska oon kalkkilaivan kapteeni. Jos kuitenkin omaa hieman suomalaista albiinohipiää tummemman ihon tai käyttää itseruskettavaa ja ottaa brunaa aina niin suosittelen. Nää kestää iholla hyvin eikä edes mun rasvaiholla (tiedä kuinka paljon pohjustusaineeni pelastaa) liiku läheskään niin paljoa kun Lumenen natural code. Ainakin kesän näillä huitelen, sävyvalikoimaan toivon jotain supervaaleeta, kiitos.


Tämä nyt ei kummosen kattava kooste ole, mutta toivottavasti edes joku hyötyy tästä jotakin. Parasta näissä tuotteissa on ehdottomasti hinta (ja on se laatukin), jos pettyy tuotteeseen ei hävinnyt suuria omaisuuksia. Suosittelen jokaista alottelevaa kulmakarvailijaa ainakin kokeilemaan tota palettia. Se on oikeasti taivaan (aka kosmetiikkatehtaan) lahja ihmisille.

-Mari

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Pitkä vai Paksu?

Sitähän meistä jokainen joskus miettii, että kumpi on se oma juttu tai kumpi on himottavampi itselle. Hiuksien suhteen nimittäin. Keskustelen varmaan useemman kerran viikossa erään ystäväni kanssa hiuksista ja niiden kunnosta sekä kurittomuudesta. Ajattelinkin tarttua härkää sarvista, tai ihmistä karvapehkosta, täällä blogini puolella viimein. Hiustenkasvatus on ollut pidempään projektina itsellä, kuten tiedätte. En vain ehkä kutsuisi sitä projektiksi antaa asian tunkeutua ulos hiuspohjastani ja löllötä pitkin selkää ja olkapäitä. Monet arvostavat superpitkiä hiuksia, vaikka ne on vain kuollutta ainesta kiinni ihmisessä, kuivan ihon ja muun joukossa. Mutta onhan pitkissä hiuksissa jotakin hypnoottisen kaunista sekä maltillisen kadehdittavaa.

Hiusten pituus ei kuitenkaan ole itselle se number one prioriteetti. En tiedä mitään vastenmielisempää kuin super pitkät hiukset, joissa hiusten latva koostuu noin kolmesta hiuskarvasta, koska kaikki muut ovat kärsineet ajansaatossa värjäyksistä tai lämpökäsittelyistä, auringosta tai mekaanisesta rasituksesta. Kaikilla on mielipiteensä, mutta oma mielipiteeni on, että saksiin kannattaa tarttua, mikäli pitkät hiukset ovat enempikin muisto ajalta ennen värjäystä eli nykyisin tuppo hiuksia lattiakaivossa. 

Tasoitin hiuksiani tässä eräspäivä ja tajusin vasta kuinka paljon hiukseni olivat venähtäneet. Eihän ne kummoisen pitkät tai ihailtavassa mitassa ole, mutta se kuinka paljon olen päässyt kerrostuksista eroon ja saanut osan hiuksista tasapitkiksi ja kuinka hyvässä kunnossa kuontaloni on, yllättää itseni. Olin ennen superisti hiustenvärjäyskoukussa, etten voinut edes kuvitella hiustenpesua ilman litraa hoitoainetta ja öljyä ja silkkitippoja saati muotoilua hiuksien kuivuuden ja rakennevaurioiden takia. Nykyisin harkitsen ennen kuin toimin. Mietin sävyjä ja värejä ja sitä tahdonko tätä tai tätä ihan aikuisten oikeasti hiuksiini. Pohdin myös ennen väriä, että kadunko sitä hetken päästä vai pystynkö kuukausienkin jälkeen kuvittelemaan saman värin itselläni. En tee enää hätiköityjä päätöksiä, jotka voivat johtaa puhtaaseen katastrofiin ja pahimmillaan pakottaa värinpoiston ostamiseen. 

Pointtini tällä tekstillä on herätellä ehkä kaikkia pitkätukkia ja antaa lyhythiuksisille kasvatusfanaatikoille toivoa paremmasta. Hiukset kasvaa kuin itsestään, mutta niiden kunto on helppo pilata haihattelemalla itselleen sitä, kuinka paljon hiukset kestää ja ei ne ennenkään ole kärähtäneet. Omasta mielestäni kauniiden hiusten salaisuus on terveet hiukset, ei niinkään se pituus. 

-Mari