sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Pitkä vai Paksu?

Sitähän meistä jokainen joskus miettii, että kumpi on se oma juttu tai kumpi on himottavampi itselle. Hiuksien suhteen nimittäin. Keskustelen varmaan useemman kerran viikossa erään ystäväni kanssa hiuksista ja niiden kunnosta sekä kurittomuudesta. Ajattelinkin tarttua härkää sarvista, tai ihmistä karvapehkosta, täällä blogini puolella viimein. Hiustenkasvatus on ollut pidempään projektina itsellä, kuten tiedätte. En vain ehkä kutsuisi sitä projektiksi antaa asian tunkeutua ulos hiuspohjastani ja löllötä pitkin selkää ja olkapäitä. Monet arvostavat superpitkiä hiuksia, vaikka ne on vain kuollutta ainesta kiinni ihmisessä, kuivan ihon ja muun joukossa. Mutta onhan pitkissä hiuksissa jotakin hypnoottisen kaunista sekä maltillisen kadehdittavaa.

Hiusten pituus ei kuitenkaan ole itselle se number one prioriteetti. En tiedä mitään vastenmielisempää kuin super pitkät hiukset, joissa hiusten latva koostuu noin kolmesta hiuskarvasta, koska kaikki muut ovat kärsineet ajansaatossa värjäyksistä tai lämpökäsittelyistä, auringosta tai mekaanisesta rasituksesta. Kaikilla on mielipiteensä, mutta oma mielipiteeni on, että saksiin kannattaa tarttua, mikäli pitkät hiukset ovat enempikin muisto ajalta ennen värjäystä eli nykyisin tuppo hiuksia lattiakaivossa. 

Tasoitin hiuksiani tässä eräspäivä ja tajusin vasta kuinka paljon hiukseni olivat venähtäneet. Eihän ne kummoisen pitkät tai ihailtavassa mitassa ole, mutta se kuinka paljon olen päässyt kerrostuksista eroon ja saanut osan hiuksista tasapitkiksi ja kuinka hyvässä kunnossa kuontaloni on, yllättää itseni. Olin ennen superisti hiustenvärjäyskoukussa, etten voinut edes kuvitella hiustenpesua ilman litraa hoitoainetta ja öljyä ja silkkitippoja saati muotoilua hiuksien kuivuuden ja rakennevaurioiden takia. Nykyisin harkitsen ennen kuin toimin. Mietin sävyjä ja värejä ja sitä tahdonko tätä tai tätä ihan aikuisten oikeasti hiuksiini. Pohdin myös ennen väriä, että kadunko sitä hetken päästä vai pystynkö kuukausienkin jälkeen kuvittelemaan saman värin itselläni. En tee enää hätiköityjä päätöksiä, jotka voivat johtaa puhtaaseen katastrofiin ja pahimmillaan pakottaa värinpoiston ostamiseen. 

Pointtini tällä tekstillä on herätellä ehkä kaikkia pitkätukkia ja antaa lyhythiuksisille kasvatusfanaatikoille toivoa paremmasta. Hiukset kasvaa kuin itsestään, mutta niiden kunto on helppo pilata haihattelemalla itselleen sitä, kuinka paljon hiukset kestää ja ei ne ennenkään ole kärähtäneet. Omasta mielestäni kauniiden hiusten salaisuus on terveet hiukset, ei niinkään se pituus. 

-Mari

2 kommenttia:

  1. Lisäisin vielä sen ettei mikään "lämpösuoja" pelasta jos kärventää haituvia joka toinen päivä :P

    VastaaPoista

Jätähän kommentti! Se piristää päivääni :)