lauantai 7. tammikuuta 2017

Vuosi 2016

Vuosi 2016 oli itselleni kaikkea koulustressiä ja muuta lukuunottamatta aika tasainen. Isoin asia koko vuonna on varmaan itselle ollut Pokemon GO, jonka johdosta Jyväskylä on tullut tutuksi laajemmassakin mittapuusa ja on tullut löydettyä esimerkiksi ihan mielettömän upeita graffiteja ympäri kaupunkia. 

Pokemon GO:n lisäksi vuosi sai mut haikeaksi toukokuussa, sillä muutin viimein pois ylioppilaskylästä ja täten ainakin hetkeksi hyvästelin Kortepohjan. Musta tuntuu, että mun suurin itsenäistyminen tapahtui niissä pienissä ghettokämpissä itäsaksalaisen syleilyn avittamana. Kortepohjassa sijaitsi mun oma yksiö ja sen jälkeen toinen aivan samanlainen. Toukokuussa muutinkin sitten Jyväskylän alakaupungille ja pakko sanoa, että on tänne sivistyksen pariinkin kotiutunut, vaikka Kortepohjan tornitalojen hyvästely olikin aika haikeaa. Onneksi Kortepohjasta ei ihan täysin eroon joutunut, sillä mun muutettua sieltä pois, Sergei muutti sinne. Toki hän ei muuttanut niihin autenttisiin yksiökoppeihin vaan modernimpaan taloon, mutta ainakin samoihin maisemiin on syytä palata myös vuonna 2017. 
Uuden kämpän myötä elämään tuli myös niinkin mystinen asia kuin huonekalujen osto, kun ei enää asunutkaan osittain sisustetussa asunnossa ja kriisi alkoi iskeä päälle, sillä uuteen asuntoon muuttaessa en omistanut kuin tv-tason, sängyn ja kirjahyllyn.
Asunto alkoikin muotoutua pikkuhiljaa omannäköisekseen pieneksi kodiksi ruokapöytineen ja harmaine nojatuoleineen ja tietenkin Hosteltauluineen.
Peleille ja kameroille hommattiin astetta jämptimpi kirjahylly, joka sai lempinimen sielunsyöjä ihan jättimäisen kokonsa ja tumman värinsä takia. Mua ensin pelotti, että syökö kirjahylly kaiken kämpän huomiosta, mutta aika äkkiä se kasvoi kiinno tv-tason kylkeen ja hankinta osottautui aivan nerokkaaksi.
Vuoteen kuului myös iso kasa pelejä, lisää pelejä ja muutama uusi konsoli. Meidän pelivarannot on kasvanut niin valtavaksi, että yksiö alkaa ahistamaan ja tarvisi tehdä jossakin välissä jonkinlaista exceltaulukkoa kaikesta omistamastaan, jotta pysyisi enää edes kärryillä. Myös lautapelien kasa on kohonnut taivaisiin vuoden aikana.
Snapchat kasvoi myös osaksi mun jokapäiväistä arkea. Alun kankeuden jälkeen sovellus on tullut hyväksi esimerkiksi viihtyisästä nopeasta somesta, jossa ei itseään tarvitse turhemmin sensuroida, sillä kaikki katoaa aikanaan eikä vuosienkin jälkeen tarvitse muistella somesekoilumuistoja (kiitos facebook niistä jokapäiväisistä muistotuksista)
Vuoteen on myös mahtunut todella paljon olutta, mikä nyt ei yllätä varmaan ketään, vaikka humalakerrat onkin vähäisiä. Sain maistaa vuonna 2016 todella montaa uutta oluttuttavuutta ja monet niistä olivat mitä ihastuttavimpia, vaikka huonojakin mahtui joukkoon. Hullaannuin vehnäoluiden maailmaan aivan täysin ja muutamia kauppasuosikkeja siltäkin osalta osui omaan kauppakassiin vuonna 2016.
Hyvästelin myös vaaleat hiukset pysyvästi. Kyllästyin ainaiseen taittotappeluun ja repäisinkin vähän kovemmin sitten.
Päädyin nimittäin takaisin tuttuun ja turvalliseen oranssiin päähän ja päätös on varmaan koko vuoden parhaimpia. Haalistuessaan väri muuttuu nätiksi kylmänkupariseksi ja ei haittaa, vaikkei jaksaisi koko ajan olla sävyttelemässä. Elämä helpottunut kovasti.
Vuonna 2016 näin myös prototyypin muumipapan muumitaloviritelmästä ja monta muuta hienoa asiaa reissatessani hieman Suomen sisällä.
Kävin nimittäin Turussa moikkaamassa Mammia ja Bobia. Ari oli toki matkassa mukana ja viihdyin Turussa. Oli mukava käydä siellä niin monen vuoden pohtimisen jälkeen. Pääsin näkemään myös Myniksen ja Naantalin. Reissu oli loistokas.
Perustin myös uuden instagram tilin kaikelle pehmolelu- jne häröilylle ja se löytyy nimellä Rouvaperuna. Siellä ei selfiet loista vaan enempikin kaikki muut elämäni höpönassuotukset.
Vuosi 2016 nosti tubettamisintoni kattoon, vaikka blogipuoli onkin videoiden teosta kärsinyt kovasti. Jos jotain voisin luvata niin panostaa näihin kahteen asiaan vuonna 2017. Valokuvaus nimittäin palasi myös harrastuksena elämääni isossa määrin ja mikäs sen parempi tekosyy postata blogiin hömppää.

Jeesus, kossu, lammas ja minä Mari toivotamme kaikille blogiani edelleen seuraaville kärsivällisille ihmisille valoisaa ja siunattua vuotta 2017.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätähän kommentti! Se piristää päivääni :)